Hengellinen "kasvu" - veruke synnissä elämiseen.....

[vaisuliini]

*
Eikö ne paikat tarkoita omavaraista uskoa?

Hebrealaiskirje:
12:1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.

4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."

Mutta tuo jae 4 mietityttää hmm.....

[Herman]

Vaisuliini, minä ymmärrän että Room.6.luvussa ei puhuta omavaraisesta uskosta, vaan siitä uskosta joka saadaan lahjaksi Jeesuksen sovintoveren kautta. Tuo jakeen 11 "pitäkää itsenne synnille kuolleina" on ehkä vähän harhaanjohtavasti käännetty, koska siitä voi helposti saada käsityksen että meidän tulisi itse pitää itseämme kuolleina, siis samassa mielessä kuin vaikka pidämme muovinpalasta veden alla että se pysyy siellä.

Alkukielen mukaisesti jakeen ajatus on, että meidän tulee pitää itseämme synnille kuolleina, eli ajatella olevamme synnille kuolleet. Tämä perustuu siihen tosiasiaan, että me me (=vanha ihmisemme) kuolimme Kristuksen kanssa Golgatan ristillä. Eli siinä sanotaan, että me voidaan pitää totena sitä mikä on totta. Ja kun pidämme sitä totena, me voidaan elää sen mukaan.

Olen joskus tuonut vertauksen miljonääristä, joka ei usko olevansa miljonääri, ja siksi hän ei voi elää kuin miljonääri koska hän ei mene pankkitilille nostamaan rahaa. Mutta heti kun hän uskoo olevansa miljonääri, hän voi mennä pankkitilille nostamaan rahaa ja elää kuin miljonääri. Ei usko saa häntä miljonääriksi, vaan hän on jo miljonääri, ja uskomalla siihen hän voi elää sen mukaan. Sama pätee hengelliseen elämään, Sana sanoo että olemme kuolleet Kristuksen kanssa, ja kun vain uskomme tähän totuuteen, me voimme elää sen mukaan eli kuolla synnille ja itsellemme (vanhalle ihmiselle), ja elää Jumalalle vapaina synnin vallasta.

[todael]

Kiitos kaikille tärkeistä kommenteista.

Kol. 2:6-7 "Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen."

Jumala ei vaadi meiltä omaa uskoa, tai oman tahdonvoiman kautta saavutettavaa synnin kukistamista. Hän kysyy "tahdotko sinä tulla vapaaksi ??" Miten me vastaamme tähän ?? Uskomalla sen mitä Raamattu sanoo, ja toimimalla sen mukaisesti. Lyön tupakka askin roskikseen ja sanon. "Jeesuksen nimessä, HALUAN vapaaksi tästä - ja uskon mitä Raamattu sanoo, että Herra Jeesus on kukistanut synnin !!".

Jos sydämessäni on kateutta tai katkeruutta uskovia, seurakuntaa, puolisoani tai lapsiani kohtaan - teen tietoisen parannuksen, ja alan siunaamaan heitä rukouksissa. Tartun uskossa Kristuksen ristiin ja toimin. Tunnustan synnin Jumalan edessä, enkä ala paapomaan sitä. Lähden toimimaan syntiä vastaan, uskossa Herraan Jeesukseen. Tämä on minulle elävää kasvua Jumalan armossa - tietoista mielenmuutoksen etsimistä ja siihen hakeutumista.

Se että vetoan itseeni, ja teen itsestäni tai ongelmistani suuremman - kuin Jeesuksesta - on epäuskoa. Syvimmillään tahdon pitää kiinni ongelmistani, ja etsin niille verukkeita. Syitä löytyy aina - seurakunta, muut uskovat, omat vanhemmat jne. Kukaan muu ei tee parannusta elämässäni kuin minä itse. Voin ruokkia heikkouttani ja rakentaa perusteet sydämeni katkeruudelle - aina osoittamalla että tuossa toisessa on vika, ei minussa - ja näin, pysyn kateudessa ja katkeruudessa. En vapaudu. Mutta - JOS MENEN ITSEENI -- ja myönnän itse olevani väärässä, ja tunnustan Jumalan edessä, että minun täytyy muuttua - ei sen toisen ihmisen - Jumala vastaa tähän Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen voimalla. Saan uskon ja voiman Hänessä aloittaa kasvun pois siitä jossa olen itseäni hellinyt vuosia.

Siunausta kaikille. Jeesus on Herra.

Fil. 3:12-16 "Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!"

[todael]

Watchman Nee kirjoittaa terävästi:

Kuolemamme Kristuksessa on historiallinen tosiasia

Tutkikaamme aluksi kohtaa Room. 6:1−11. Jakeista käy selvästi ilmi, että Kristuksen kuolema sekä edustaa meitä että käsittää meidät. Hänen kuolemassaan kuolimme me kaikki. Kukaan ei voi kasvaa hengellisesti, ennen kuin on havainnut tämän. Samoin kuin emme voi ottaa vastaan vanhurskautusta ennen kuin meille on valjennut, että Kristus kantoi syntimme ristille, samoin emme myöskään voi ottaa vastaan pyhitystä, ennekuin olemme nähneet, että Kristus kantoi meidän vanhan ihmisemme ristille. Ei vain meidän syntejämme pantu Hänen päällensä, vaan me itsekin olemme kätketyt Häneen.

Miten sait syntisi anteeksi? Sinä tunnustit, että Kristus kuoli sijaisenasi ja kantoi kaikki syntisi ruumiissaan ja puhdisti sinut kalliilla verellään. Mikä on totta vanhurskauttamisesta, on totta myös pyhityksestä. Se on täytetty.

Ei ole siis mitään syytä rukoillen pyytää tätä, vaan ylistää ja kiittää tästä Herraa. Jumala on kätkenyt meidät kaikki Kristukseen. Kun Kristus naulittiin ristille, ristiinnaulittiin myös meidät. Veri puhdisti syntisi, ja risti hävitti vanhan ihmisesi. Se on täytetty tosiasia. Voit kiittää siitä Herraa ja elää sen valkeudessa. "Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään" (Ps. 106: 12).

Uskotko sinä Kristuksen kuoleman? Tietenkin uskot, jos kuulut Hänelle. Hyvä! Mutta sama Raamattu, joka sanoo, että Hän kuoli meidän edestämme, sanoo myös, että me kuolimme hänen kanssaan. Kuule siis vielä kerran Kristus ... kuoli meidän edestämme" (Room. 5:8). Tämä sana on selvä ja tuttu, ja sinä uskot sen. Mutta entä tämä: ”Meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu.” Rm 6:6 Onko tämä vähemmän selvä, vähemmän uskottava.

Mikä on ristiinnaulitsemisemme ajankohta? Huominenko? Ehkä tämä päivä? Auttaisiko asian selviämistä, jos lukisin Paavalin sanat takaperin: ”Kristus ristiinnaulittiin meidän vanha ihmisemme kanssa yhtä aikaa.” Hän ei kuollut vain minun puolestani, vaan hän kantoi minut itsenikin mukanaan ristille. Minä olin hänessä, kun hän kuoli. Hänen kuolemansa tuli minunkin kuolemakseni. Jos minä siis uskon Hänen kuolleen, saan yhtä varmasti uskoa itsenikin kuolleen.

Kun Herra naulittiin ristille, ristiinnaulittiin kaksi ryöväriä samalla hänen vierelleen. Sinä et epäile, että näin kävi, koska Sana sanoo sen selvästi. Mutta entä oma kuolemasi? Se on sinulle paljon tärkeämpi kuin ryövärien kuolema. Heidät ristiinnaulittiin samanaikaisesti Herran kanssa, mutta kumpikin omalle ristilleen. Sinut sen sijaan naulittiin samalle ristille hänen kanssaan, sillä sinä olit Hänessä, kun hän kuoli. Mistä voit tietää tämän? Siitä, että Jumala on sen sanonut. Se ei riipu sinun tunteistasi, Jos tunteinesi tajuat, että Kristus on kuollut, niin se on totta. Mutta vaikka et tuntisikaan sitä, se on siitä huolimatta yhtä totta, sillä jumalallinen tosiasia ei voi vaihdella meidän tunteidemme mukana,…. "Joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Rm 6:7
Jumalan tie pyhitykseen on aivan toinen kuin meidän,

Me yritämme päästä synnistä voittamalla sen. Monet kristityt surevat kurjuuttaan ja voimattomuuttaan. He luulevat, että jos he vain olisivat voimakkaampia, kävisi kaikki hyvin.

Hän ei vapauta meitä synnistä vahvistamalla meidän vanhaa ihmistämme, vaan ristiinnaulitsemalla sen; ei auttamalla sitä, vaan kokonaan poistamalla sen näyttämöltä.

Ensimmäinen askel: "Tiedämme sen ... "

Kristityn normaali elämä alkaa tällä ratkaisevalla "tiedämme sen ... "
Risti käy käsiksi ongelmamme juureen ;

[Herman]

Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan (Gal.5:17)

...mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. (Room.7:23)

On tärkeää ymmärtää minkälainen lihamme olemus on. Lihamme ei halua tehdä parannusta synnistä, vaan se haluaa aina pitää kiinni synnistä. Siksi on ihan totta mitä Todael kirjoittaa, että jos emme tee parannusta synnistä, niin pohjimmiltaan me haluamme pitää siitä kiinni. Tietenkään uudestisyntynyt uusi luomus ei halua pitää synnistä kiinni, vaan liha. Mutta me voimme valita annammeko lihan vai uudestisyntyneen uuden luomuksen hallita:

Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. (Room.8:12-13)

Tämän tähden meidän ei tule sääliä lihaa ollenkaan, vaan meidän tulee kohdella sitä kuin pahinta vihollista. Tosiasiassa se onkin pahin vihollisemme! Meidän tulee lakata identifioimasta itseämme lihalliseen vanhaan ihmiseemme, vaan uskossa omistaa se totuus että olemme nyt se uudestisyntynyt uusi luomus joksi Jumala meidät on luonut. Eli muuttua mielen uudistuksen kautta. Ja tämä uudestisyntynyt uusi luomus ei tee syntiä. Jos joskus lankeamme, on vanha ihminen taas tullut esiin, ja se voidaan taas viedä omalle paikalleen ristille ja hautaan, ja antaa uuden luomuksen hallita. Tätä on lihan tekojen kuolettaminen Hengellä.

[pekka]

Kiitos kaikille kirjoituksistanne. Ei sinänsä mitään uutta kuitenkaan auringon alla. Synneistähän tässä puhutaan jos olen oikein ymmärtänyt? Ja jos jotakuta nuhdellaan synnistä niin se synnyttää kiivautta jne.

Room. 4:15
Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.

Laupeutta pitää olla mutta helposti mennään sitten toiseen ääripäähän eli liberaaliteologiaan kun ei kestetä kuulla nuhteita ja saarnaa parannuksen teosta.

Lihanmieleni sotii Jumalan tahtoa vastaan. Minua helpottaa tuo tieto. Tiedän, että en voi taistella omin voimin syntejä vastaan ja SAAN kääntyä vaikeuksissani Jumalan puoleen ja huutaa sydämessäni apua Jeesuksen nimessä.

Kumpa ne saarnamiehet jotka saarnaavat parannuksesta ja synneistä eivät lannistuisi ja luopuisi. Vastustus ajaa monet tämmöiset saarnamiehet ”pakosalle” ja nurkkaan häpeämään.

Se on tietysti eri asia jos ”tämä” saarnamies ei itse ole altis tekemään parannusta omista synneistään ja muita kuitenkin nuhtelee jne.

Ef. 5:2
ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi".


Kol. 2:2
että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,



Vajavaisia ovat nämä minun(kin) kirjoitukseni…


Toivon sydämestäni Jumalan siunausta kaikille.

[toni t]

Room. 6:5-11 "Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa."

Herra Jeesus ei kuole hitaasti sinun elämäsi ongelmien kautta. Herraa Jeesus kerralla lyötiin ristille kirottuna, jotta sinä saisit vapauden. Haluammmeko uskoa tämän ?

Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen totena pitäminen toteutuu uskossa kasvamisessa, johon liittyy aina kuuliaisuus. Verukkeet siitä, että juon kaljaa, poltan tupakkaa, katselen netti pornoa - ja samalla sanomme, että olemme "hitaassa" hengellisessä kasvussa, on itsepetos ja valhe. Totena pitäminen uskossa tartuu heti Kristuksen ristiin, ja tekee parannuksen - niin monta kertaa kun lopullinen vapaus tapahtuu. Muuten me roikumme tahallisesti synnissä, ja selitämme sen vain "hitaaksi" kasvuksi.

Vetoamme sanoihin: "Jumalan armo kasvattaa..." --- ja sydämessämme sanomme itsellemme: "Ei tästä synnistä vielä tarvitse tehdä parannusta. Se sitten luontaisesti vaan häviää - jossain vaiheessa. Siihen asti - olenhan syntinen - jatkan synnin voiman alla elämistä, ja rauhassa odottelen kasvua, että sitten joskus pääsen synnistä vapaaksi."

Valheopettajat höösäävät ja säälivät ihmisiä, ja silittelevät syntiä. "Voi, voi, sinua... ei hätää kasvu aikanaan poistaa synnin elämästäsi." Tätä sielunhoidollista junnaamista suoritetaan tarkoituksella. Mutta kukaan EI SANO: "TEE PARANNUS. LUOVU SIITÄ SYNNISTÄ !!" Kasvatuskristillisyys suosii lihaamme - olemme heikkoja, vajavaisia ja saamme sääliä ja myötätuntoa lihamme mielihaluille, sekä joiltakin opettajilta vääristynyttä "Jumalan-armon" hyväksyntää synnilliselle elämällemme. Älä vaan tee mitään, ole vain siinä - kyllä sinä kasvat pikku hiljaa ulos synnistä.

Tiit. 2:11-12 "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,"

Sananl. 28:13 "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon
."

Me tykkäämme että meitä säälitään ja höösätään - mutta kun saamme kehoituksen parannuksen tekemiseen, me heti vetoamme omaan heikkouteemme ja sanomme: "Olen vasta kasvun alla tässä asiassa...". Jumalan armo ei koskaan voi kasvattaa sinua, ennen kuin teet parannuksen - ja tietoisesti uskot Kristuksen ristiin, ja luovut synnistä. Kasvatuskristillisyys "junnaa" jatkuvassa sielunhoidossa, jatkuvassa uskovien höösäämisessä ja säälimisessä - mutta uskon kuuliaisuus ja parannuksen tekeminen jää tarkoituksella syrjään.

Jumalan armo ei kasvata ketään, ellemme HYLKÄÄ syntiämme - jos kellut saastassa ja vetoat armoon, petät itsesi ja lopulta synti tuhoaa sinut. Jumala armahtakoon niitä opettajia jotka "kelluttavat" kansaa tässä väärässä armossa.

- Todael

Todella hyvä kirjoitus

[Janne]

Todaelilla on kyllä hyviä kirjoituksia, mutta olen viimeaikoina huomannnut että niistä puuttuu jotain tärkeää.

Kirjoitukset ovat hyviä ja raamatunmukaisia mutta niistä puuttuu rakkaus ja sävyisyys. Lisäksi muutama viime kirjoitus on ollut ihme näpäyttelyjä ja se on minusta hieman outoa.

Mutta muuten, kaikkea hyvää Todaelille, pistä nuo mausteet tilaukseen että ne tulisivat sinussa enemmän esiin. Uskon että kirjoituksesi tulisivat otollisemmiksi niiden kautta.

Siunausta toivottaen
Janne

[Herman]

On tosi tärkeää myös muistaa, että synnistä vapautuminen ja parannuksenteko on ennenkaikkea meille tarjottu lahja, vaikka se myös on vaatimus. Joskus tämä unohtuu ja asiaa katselee vaan vaatimuksen näkökulmasta, ja silloin ollaan käytännössä oman yrittämisen tiellä eikä voida vapautua, jolloin syntikahleet vaan kiristyy ja syyllisyys ja ahdistus kasvaa. Mutta kun ymmärtää, että Jumala tarjoaa meille mahdollisuutta tehdä parannus ja hyljätä synti ja vapautua siitä, niin muuttuu näkökulma huomattavasti ja avautuu mahdollisuus päästä vapauteen Jumalan väkevällä kädellä.

[todael]

Room. 6:5-11 "Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa."

Herra Jeesus ei kuole hitaasti sinun elämäsi ongelmien kautta. Herraa Jeesus kerralla lyötiin ristille kirottuna, jotta sinä saisit vapauden. Haluammmeko uskoa tämän ?

Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen totena pitäminen toteutuu uskossa kasvamisessa, johon liittyy aina kuuliaisuus. Verukkeet siitä, että juon kaljaa, poltan tupakkaa, katselen netti pornoa - ja samalla sanomme, että olemme "hitaassa" hengellisessä kasvussa, on itsepetos ja valhe. Totena pitäminen uskossa tartuu heti Kristuksen ristiin, ja tekee parannuksen - niin monta kertaa kun lopullinen vapaus tapahtuu. Muuten me roikumme tahallisesti synnissä, ja selitämme sen vain "hitaaksi" kasvuksi.

Vetoamme sanoihin: "Jumalan armo kasvattaa..." --- ja sydämessämme sanomme itsellemme: "Ei tästä synnistä vielä tarvitse tehdä parannusta. Se sitten luontaisesti vaan häviää - jossain vaiheessa. Siihen asti - olenhan syntinen - jatkan synnin voiman alla elämistä, ja rauhassa odottelen kasvua, että sitten joskus pääsen synnistä vapaaksi."

Valheopettajat höösäävät ja säälivät ihmisiä, ja silittelevät syntiä. "Voi, voi, sinua... ei hätää kasvu aikanaan poistaa synnin elämästäsi." Tätä sielunhoidollista junnaamista suoritetaan tarkoituksella. Mutta kukaan EI SANO: "TEE PARANNUS. LUOVU SIITÄ SYNNISTÄ !!" Kasvatuskristillisyys suosii lihaamme - olemme heikkoja, vajavaisia ja saamme sääliä ja myötätuntoa lihamme mielihaluille, sekä joiltakin opettajilta vääristynyttä "Jumalan-armon" hyväksyntää synnilliselle elämällemme. Älä vaan tee mitään, ole vain siinä - kyllä sinä kasvat pikku hiljaa ulos synnistä.

Tiit. 2:11-12 "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,"

Sananl. 28:13 "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon
."

Me tykkäämme että meitä säälitään ja höösätään - mutta kun saamme kehoituksen parannuksen tekemiseen, me heti vetoamme omaan heikkouteemme ja sanomme: "Olen vasta kasvun alla tässä asiassa...". Jumalan armo ei koskaan voi kasvattaa sinua, ennen kuin teet parannuksen - ja tietoisesti uskot Kristuksen ristiin, ja luovut synnistä. Kasvatuskristillisyys "junnaa" jatkuvassa sielunhoidossa, jatkuvassa uskovien höösäämisessä ja säälimisessä - mutta uskon kuuliaisuus ja parannuksen tekeminen jää tarkoituksella syrjään.

Jumalan armo ei kasvata ketään, ellemme HYLKÄÄ syntiämme - jos kellut saastassa ja vetoat armoon, petät itsesi ja lopulta synti tuhoaa sinut. Jumala armahtakoon niitä opettajia jotka "kelluttavat" kansaa tässä väärässä armossa.

- Todael

Tuo kessunpolttelu ketju oli jo tuolla olemassa, tunnistin itseni tuosta postistasi.

Puhut nyt ystävä hyvä vähän hassusta kulmasta tätä asiaa ikään kuin sydämmessäni en todella haluaisikaan eroon tupakista vaan , että jotenkin valhetellen haluan tupakoida ja elää saastassa ja olisin keksinyt hienon takaoven tuosta kasvu -asiasta. Näinhän ei asia ole, vaan jossain olisiko sivulla 4 sanoin, että olen JO ollut ilman nikotiinia muutaman kuukauden ja pelkällä nikotiini purkallakin olin useamman vuoden eli taistelua on käyty jo jonkin aikaa ja perkelettä vastustettu, ja jopa muutamaksi kuukaudeksi vapauduttu kessun synnistä mutta sitten lankesin taas. Montako kertaa pitikään langenneelle veljelle anteeksi antaa oliko 7 vai vieläkin enemmän? Montako kertaa olet anteeksi minulle antanut lankeamiseni?

Miksi sä olet noin vihanen mulle rakas veljeni Herrassa? Enkö minä Jumalalle puhu kun rukoilen ja Hän sydänten tutkijana tutkii valehtelenko Jumalalleni? Enkö minä hänelle ole vastuussa ja eikö Hänen tulisi olla minulle vihainen JOS Hänelle valehtelisin eikä sinun?

Vielä semmoinen näkökanta että olen semmoisessa uskossa taikka luulossa, että Herra tietää mikä / mitkä asiat ovat suurimpana esteenä uskonkasvulleni ja sieltä perkaa sitä saastaa asia pari kerrallaan pois kunnes kuolen ja silti kuolen saastuneena. Tuskin kukaan meistä pyhäksi tässä ajassa tulee vaikka kuinka kivasti kilvoitteleekin.

Ajatteleppa jos näät vaikkapa miehen röökisuussa seisovan junaraiteilla itsemurhat mielessä niin huikkaatko kun junan pilli viheltää , että lopeta se kessun poltto? Eikö olisi tärkeämpää saada mies pois raiteilta ensin ja sitten vasta puuttua tuohon hirmuiseen tupakin syntiin?

Riitelemään ja vihaamaan en halua alentua, että pyydän ja anelen sinulta , että voitaisiin rauhassa ja rakentavassa rakkauden hengessä keskustella kun kerran Herran omia olemme ja samaa ruumista. Ei tule paha mieli kenellekkään sitten...

En halua missään mielessä hyökätä sinua kohden. Otin vain esimerkiksi tupakan polttamisen - esimerkkejä voisi olla yhtä hyvin uskonnollinen ylpeys, omavanhurskaus tai muu ns. "näkymätön" synti ihmisessä.

Vapautemme Kristuksessa on todellinen, ja se toteutuu elämässämme konkreettisesti. Näen paljon ns. "kasvatuskristillisyyttä", joka hellii ja velloo asioita, ilman selkeää Kristuksen voiton julistusta. Inhimillinen uskonnollisuus esittäytyy usein rakkautena, mutta se usein perustuukin VAIN ihmiseen, ja nostaa ihmisen Kristuksen yläpuolelle.

Siunaan sinua Herran Jeesuksen nimessä, koska tiedän synninvallan voiman myös omassa ruumissani. Vain elämä Herrassa voittaa kuoleman. Mikään vatvominen ei minua siitä vapauta, vaan tietoinen Kristuksen ristiin turvautuminen ja parannuksen tekeminen. Me kasvamme Jumalan armossa, mutta vain sillä mielenlaadulla jossa Pyhässä Hengessä saamme "vihan" syntiä kohtaan.

Jeesus on Herra.
- todael