Uskon painopiste?

[Herman]

Ollessani tekemisissä hyvin monenlaisten uskovien kanssa, olen miettinyt paljon missä uskovien uskon painopiste on. Tuntuu, että monilla uskonelämä painottuu sinänsä ihan oikeaan asiaan, mutta kenties liiaksi niin, että toinen puoli unohtuu. Silloin oikeakin painotus saattaa viedä uskon hieman epätasapainoon. Otan tässä pari esimerkkiä tällaisista erilaisista painotuksista joita olen huomannut.

Yksi hyvin yleinen koskee Jeesuksen persoonaa. Jotkut painottavat hyvin paljon Jeesuksen jumaluutta, ja toisessa ääripäässä olevat painottavat Jeesuksen ihmisyyttä. Uskonelämään nämä ääripäät vaikuttavat niin, että Jeesuksen jumaluutta painottavat pitävät tärkeänä lain mukaan elämistä ja moraalista puhtautta, ja Jeesuksen ihmisyyttä painottavat pitävät tärkeänä laupeutta ja sääliä syntisiä kohtaan sekä heikkouden ymmärtämistä. Tasapainoisessa uskossa tiedostamme Jeesuksen olleen sekä täydellisesti Jumala että täydellisesti ihminen, ja silloin voimme elää pitäen samanaikaisesti armon ja lain, pyrkien ja kehoittaen toisia täydelliseen puhtauteen, mutta samanaikaisesti ymmärtäen heikkouksia ja rikkinäisyyksiä pystyen osoittamaan todellista myötätuntoa ja pitkämielisyyttä itseämme ja lähimmäisiämme kohtaan.

Toinen aihepiiri jossa näkee erilaisia painotuksia, koskee Raamatun ja Hengen suhdetta uskonelämässä. Raamattua painottavat pitävät tärkeänä teologiaa eli (oppia Jumalasta tai toisin sanoen raamatullisia opetuksia), kun taas Henkeä painottavat pitävät tärkeänä Hengen johdatusta ja hedelmää elämässä. Jos painopiste on liikaa teologian puolella, ajaudumme helposti farisealaiseen kirjanoppinaisuuteen ja vieraudumme todellisuudesta, ja jos painopiste on liikaa johdatuksen puolella ajaudumme helposti kaikenlaisien virtausten vietäviksi, koska meillä ei ole allamme Raamatun vankkumatonta perustaa. Mutta tasapainoisessa uskossa nämä ovat sopusoinnussa, eli pidämme yhtä tärkeinä teologiaa sekä johdatusta, jolloin meillä on perustana ikiaikaisen Jumalan täydellisen luotettava ilmoitus, mutta kuljemme tätä vaellustamme elävän Jumalan ihmeellisessä johdatuksessa.

Varmaan melkein jokaisessa uskonelämän osa-alueessa voi painopiste tällä tavalla mennä jompaankumpaan ääripäähän, tässä oli vain kaksi esimerkkiä. Olen itse vaelluksen aikana mennyt monessa asiassa ääripäihin, ja saanut huomata olevani epätasapainossa vaikka itse asiat joita olen painottanut ovatkin olleet sinänsä oikeita, ja myös saanut kokea suurta siunausta saadessani avartua ymmärtämään toistakin puolta asioista, kun Jumala on korjannut uskoa tasapainoon. Siksi toivon ja kehoitan meitä jokaista tutkimaan itseämme Kristuksen kuvastimesta, antaen Jumalan Hengen paljastaa sydämemme tilan ja tehdä korjauksia jos ilmenee että jossain asioissa sellaista tarvitsemme.

[Aamu-Usva]

Tämä on kyllä ihan totta!
Yksi Raamatun esimerkki vähän liittyy tähän aiheeseen. Jeesuksesta sanotaan psalmissa: "Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi." Näidenkin asioiden välillä pitää olla sopiva tasapaino, eli vanhurskauden rakastamisen ja vääryyden vihaamisen välillä. Joskus ajattelin tätä Raamatun paikkaa juuri samalla tavalla kuin Herman on tässä pohdiskellut muitakin asioita. Eli toiset vain rakastavat vanhurskautta, mutta eivät vihaa vääryyttä. Se on sellaista rakkaus-keskeistä uskoa, mutta siitä ei saa iloöljyä elämäänsä niin paljon kuin siitä, että ottaa vastaan myös vääryyden vihaamisen, eli rakkauden totuuteen.
En nyt ehdi tarkemmin pohtia tätä, kun meidän keskimmäisen yleisurheiluharjoitukset alkaa ihan justiinsa ja pitää lähteä sitä viemään...

[Mr Kerimäki]

Herman ,,,Täyttä asiaa alusta loppuun.

[Mikko Murpatti]

Siksi toivon ja kehoitan meitä jokaista tutkimaan itseämme Kristuksen kuvastimesta, antaen Jumalan Hengen paljastaa sydämemme tilan ja tehdä korjauksia jos ilmenee että jossain asioissa sellaista tarvitsemme.

Nämä omien kokemusten ja virheiden jakamiset ovat erittäin hedelmällisiä ainakin minulle, kiitos Herman.

Tuossa loppulauseessa on semmoinen ohje, että tuon kun muistaisi kokoajan kantaa sydämmessään niin hyvä tulee!

[toni t]

Yksi hyvin yleinen koskee Jeesuksen persoonaa. Jotkut painottavat hyvin paljon Jeesuksen jumaluutta, ja toisessa ääripäässä olevat painottavat Jeesuksen ihmisyyttä. Uskonelämään nämä ääripäät vaikuttavat niin, että Jeesuksen jumaluutta painottavat pitävät tärkeänä lain mukaan elämistä ja moraalista puhtautta, ja Jeesuksen ihmisyyttä painottavat pitävät tärkeänä laupeutta ja sääliä syntisiä kohtaan sekä heikkouden ymmärtämistä. Tasapainoisessa uskossa tiedostamme Jeesuksen olleen sekä täydellisesti Jumala että täydellisesti ihminen, ja silloin voimme elää pitäen samanaikaisesti armon ja lain, pyrkien ja kehoittaen toisia täydelliseen puhtauteen, mutta samanaikaisesti ymmärtäen heikkouksia ja rikkinäisyyksiä pystyen osoittamaan todellista myötätuntoa ja pitkämielisyyttä itseämme ja lähimmäisiämme kohtaan.

Minä näen niin että uskonelämä on kasvuprosessi jossa Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voiman kautta kasvetaan koko ajan enenevässä määrin Jumalan Pojan kuvan kaltaisuutta kohti. Mielestäni ei ole kahta erillistä ääripäätä Jeesuksen "jumaluutta painottava ja ihmisyyttä" vaan kasvuvaihe Jumalan Pojan tuntemisessa.

Itse ymmärrän ja koen niin että Jumalan Pojan tuntemisen kasvuprosessi kasvattaa Jumalan lasta koko ajan enenevässä määrin ymmärtämään Jeesuksen Herruutta/Jumaluutta. Kun ihminen kasvaa Jumalan Pojan tuntemisessa niin tämä kasvu vaikuttaa koko käytännön elämässä koko ajan enenevässä määrin sitä että "minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa".

Uskonkasvu kasvattaa ihmistä elämään Kristuksen voimassa ja uskossa jossa Jeesus Kristus vaikuttaa tahdon ja tekemisen opetuslapsessaan. Tällöin opetuslapsi enenevässä määrin palvoo ja ymmärtää ja tuntee Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalanaan ja Luojanaan.

Kun Jeesus vaikuttaa uskovan sydämessä tahtoa ja tekemistä niin uskova haluaa ilomielin vaeltaa Jumalan käskyjen ja tahdon mukaan uskontekoina. Moraalinen puhtaus tulee suoraan siitä että uskova enenevässä määrin vaeltaa Kristuksessa niin että "en enään elä minä vaan Herra Jeesus minussa". Uskonkasvu kasvattaa Jumalan lasta koko ajan enemmän ja enemmän moraaliseen puhtauteen Jumalan Hengen kautta. Kun ihminen enenevässä määrin vaeltaa Hengessä eikä lihassa on sen hedelmä moraalinen puhtaus ja Jumalan lain mukaan eläminen uskontekoina Jumalan Hengessä ja voimassa.

Moraalinen puhtaus ja Jumalan lain mukaan eläminen on käytännössä taas laupeuden osoittamista lähimmäisille jossa tunnetaan sääliä syntisiä ja heikkoja kohtaan ja halutaan auttaa ja rakastaa heitä Jeesuksen rakkaudella. Jumalan lain mukaan eläminen Jumalan rakkaudessa on Jeesuksen tahdon mukaan elämistä lähimmäisiä kohtaan jossa Jeesuksen rakkauden kautta saadaan rakastaa ja osoittaa laupeutta rakkaille lähimmäisille.

1.Joh.5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;

Room.13:9. Sillä se: ei sinun pidä huorin tekemän; ei sinun pidä tappaman; ei sinun pidä varastaman; ei sinun pidä väärää todistusta sanoman; ei sinun pidä himoitseman, ja mitä muuta käskyä on, se tähän sanaan suljetaan: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itsiäs.
10. Ei rakkaus tee lähimmäiselle mitään pahaa; sentähden on rakkaus lain täyttämys.

1.Joh.3:23. Ja tämä on hänen käskynsä, että me hänen Poikansa Jesuksen Kristuksen nimen päälle uskoisimme, ja rakastaisimme toinen toistamme, niinkuin hän käskyn meille antoi.

Gal.2:20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

[Herman]

Mielestäni ei ole kahta erillistä ääripäätä Jeesuksen "jumaluutta painottava ja ihmisyyttä" vaan kasvuvaihe Jumalan Pojan tuntemisessa.

Siis meinaatko että ei ole mahdollista painottaa jompaakumpaa enemmän kuin toista? Minä ainakin olen tehnyt niin ja nähnyt monen muun tekevän niin. Muuten kirjoitit ihan asiaa, mutta tuo ei varsinaisesti ole mielipidekysymys, sillä on mahdollista painottua enemmän korostamaan Jeesuksen "jumalallista puolta" tai "inhimillistä puolta". Hengellistä se ei tietenkään ole, sillä ei Kristusta voi missään mielessä jakaa vaan Hän on samanaikaisesti täydellisesti Jumala ja täydellisesti ihminen (mitä ei järjellä voi täysin käsittää). Ja se juuri oli kirjoitukseni pointti, että tulisi kasvaa eteenpäin lihallisesta ääripäiden korostamisesta kokonaisvaltaiseen kuvaan Jumalasta ja sen myötä tasapainoiseen, todellisesti hengelliseen uskonelämään.

[toni t]

Mielestäni ei ole kahta erillistä ääripäätä Jeesuksen "jumaluutta painottava ja ihmisyyttä" vaan kasvuvaihe Jumalan Pojan tuntemisessa.

Siis meinaatko että ei ole mahdollista painottaa jompaakumpaa enemmän kuin toista? Minä ainakin olen tehnyt niin ja nähnyt monen muun tekevän niin. Muuten kirjoitit ihan asiaa, mutta tuo ei varsinaisesti ole mielipidekysymys, sillä on mahdollista painottua enemmän korostamaan Jeesuksen "jumalallista puolta" tai "inhimillistä puolta". Hengellistä se ei tietenkään ole, sillä ei Kristusta voi missään mielessä jakaa vaan Hän on samanaikaisesti täydellisesti Jumala ja täydellisesti ihminen (mitä ei järjellä voi täysin käsittää). Ja se juuri oli kirjoitukseni pointti, että tulisi kasvaa eteenpäin lihallisesta ääripäiden korostamisesta kokonaisvaltaiseen kuvaan Jumalasta ja sen myötä tasapainoiseen, todellisesti hengelliseen uskonelämään.

Tarkoitan sitä että uskonkasvu kasvattaa mielestäni koko ajan Jumalan lasta Jumalan Pojan tuntemisessa ja Jumalan Pojan tunteminen kasvattaa ihmistä koko ajan enenevässä määrin palvomaan ja kirkastamaan Jeesusta Herrana ja Jumalana. Uskonkasvu kasvattaa ihmistä elämään Herransa ja Jumalansa Jeesuksen voimassa ja teoissa.

Monesti sellaiset ihmiset jotka koittavat puolustella syntielämäänsä ja tehdä synnistä itselleen sallittua eivät kirkasta Jeesuksen Jumaluutta vaan he korostavat Hänen ihmisyyttä. He ovat uskonkasvussaan täysin alkutekijöissä tai se ei ole edes alkanut eivätkä he tunne Jumalan voimaa joka tulee Jumalan Pojan tuntemisen kautta. Jeesuksen ihmisyyttä puolustavat ja korottavat puhuvat kyllä monesti rakkaudesta ja laupeudesta suloisin sanoin mutta he koittavat yleensä tämän rakkauden ja laupeuden sulopuheiden kautta jotenkin kumota Jumalan käskyä jotta synti saisi hyväksyntää.

Esimerkiksi ev.lut kirkossa on nykyään paljon toimintaa jossa painotetaan ja korotetaan Jeesuksen ihmisyyttä ja tallataan Hänen Herruutta ja sen suora vaikutus näkyy opetuksena jossa syntielämälle osoitetaan suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää. Näin toimivien ihmisten uskonelämä ei ole joko alkanut tai se on täysin vauva vaiheessa jossa ei olla Jumalan Hengen kautta tultu vielä ymmärtämään Jumalan tahtoa.

En sano että itse olisin kasvussa ketään toista uskovaa pidemmällä, en todellakaan, mutta koen vahvasti näin että uskonkasvu prosessi kasvattaa ihmistä Jumalan Pojan tuntemisessa ja kirkastamaan Hänen asemaansa Herrana ja Jumalana.

[Sippis]

Herman, esitän tämän kysymyksen ihan aralla tunnolla ja nöyrällä mielellä ja ehkä hieman uteliaanakin, että onko Jumalamme astettanut sinut opettajan virkaan tai vastaavaan?

Ei ole tietenkään pakko kommentoida tähän, jos et halua.

[Herman]

Esimerkiksi ev.lut kirkossa on nykyään paljon toimintaa jossa painotetaan ja korotetaan Jeesuksen ihmisyyttä ja tallataan Hänen Herruutta ja sen suora vaikutus näkyy opetuksena jossa syntielämälle osoitetaan suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää.

Tuo on totta ja sitä ilmenee aika paljon muuallakin kuin ev.lut.kirkossa. "Sosiaalinen evankeliumi" jossa Jeesuksesta tehdään pelkkä hyväntekijä on lihallista ihmismielen mukaista sanomaa.

Herman, esitän tämän kysymyksen ihan aralla tunnolla ja nöyrällä mielellä ja ehkä hieman uteliaanakin, että onko Jumalamme astettanut sinut opettajan virkaan tai vastaavaan?

Tuo sana 'virka' on mielestäni aika huono koska siitä tulee mielikuva virallisesta asemasta niinkuin jossain maallisessa instituutiossa. 'Palvelutehtävä' on mielestäni parempi ja osuvampi sana kuvaamaan Jumalan seurakuntaan asettamia tehtäviä, koska se kertoo että kyseessä on tehtävä, eli se ei perustu asemaan tai virkaan vaan siihen mitä käytännössä tehdään, ja se kertoo myös että tehtävien ja niihin kutsuttujen tarkoitus on palvella. Sentähden ei ole oikestaan edes tarpeellista sanoa olevansa opettaja, evankelista tai mikä sitten onkaan, koska se mitä olemme tulee ilmi teoistamme. Eli jos huomataan jonkun evankelioivan erityisen paljon, on hän selkeästi evankelista, ja jos joku opettaa erityisen paljon, on hän opettaja, jos joku profetoi erityisen paljon on hän profeetta, ja niin edelleen. Jokainen voi tämän perusteella tehdä omat päätelmänsä mikä minä olen vai olenko yhtään mikään

[Sippis]

Yksi hyvin yleinen koskee Jeesuksen persoonaa. Jotkut painottavat hyvin paljon Jeesuksen jumaluutta, ja toisessa ääripäässä olevat painottavat Jeesuksen ihmisyyttä. Uskonelämään nämä ääripäät vaikuttavat niin, että Jeesuksen jumaluutta painottavat pitävät tärkeänä lain mukaan elämistä ja moraalista puhtautta, ja Jeesuksen ihmisyyttä painottavat pitävät tärkeänä laupeutta ja sääliä syntisiä kohtaan sekä heikkouden ymmärtämistä. Tasapainoisessa uskossa tiedostamme Jeesuksen olleen sekä täydellisesti Jumala että täydellisesti ihminen, ja silloin voimme elää pitäen samanaikaisesti armon ja lain, pyrkien ja kehoittaen toisia täydelliseen puhtauteen, mutta samanaikaisesti ymmärtäen heikkouksia ja rikkinäisyyksiä pystyen osoittamaan todellista myötätuntoa ja pitkämielisyyttä itseämme ja lähimmäisiämme kohtaan.

Minä näen niin että uskonelämä on kasvuprosessi jossa Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voiman kautta kasvetaan koko ajan enenevässä määrin Jumalan Pojan kuvan kaltaisuutta kohti. Mielestäni ei ole kahta erillistä ääripäätä Jeesuksen "jumaluutta painottava ja ihmisyyttä" vaan kasvuvaihe Jumalan Pojan tuntemisessa.

Itse ymmärrän ja koen niin että Jumalan Pojan tuntemisen kasvuprosessi kasvattaa Jumalan lasta koko ajan enenevässä määrin ymmärtämään Jeesuksen Herruutta/Jumaluutta. Kun ihminen kasvaa Jumalan Pojan tuntemisessa niin tämä kasvu vaikuttaa koko käytännön elämässä koko ajan enenevässä määrin sitä että "minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa".

Uskonkasvu kasvattaa ihmistä elämään Kristuksen voimassa ja uskossa jossa Jeesus Kristus vaikuttaa tahdon ja tekemisen opetuslapsessaan. Tällöin opetuslapsi enenevässä määrin palvoo ja ymmärtää ja tuntee Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalanaan ja Luojanaan.

Kun Jeesus vaikuttaa uskovan sydämessä tahtoa ja tekemistä niin uskova haluaa ilomielin vaeltaa Jumalan käskyjen ja tahdon mukaan uskontekoina. Moraalinen puhtaus tulee suoraan siitä että uskova enenevässä määrin vaeltaa Kristuksessa niin että "en enään elä minä vaan Herra Jeesus minussa". Uskonkasvu kasvattaa Jumalan lasta koko ajan enemmän ja enemmän moraaliseen puhtauteen Jumalan Hengen kautta. Kun ihminen enenevässä määrin vaeltaa Hengessä eikä lihassa on sen hedelmä moraalinen puhtaus ja Jumalan lain mukaan eläminen uskontekoina Jumalan Hengessä ja voimassa.

Moraalinen puhtaus ja Jumalan lain mukaan eläminen on käytännössä taas laupeuden osoittamista lähimmäisille jossa tunnetaan sääliä syntisiä ja heikkoja kohtaan ja halutaan auttaa ja rakastaa heitä Jeesuksen rakkaudella. Jumalan lain mukaan eläminen Jumalan rakkaudessa on Jeesuksen tahdon mukaan elämistä lähimmäisiä kohtaan jossa Jeesuksen rakkauden kautta saadaan rakastaa ja osoittaa laupeutta rakkaille lähimmäisille.

1.Joh.5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;

Room.13:9. Sillä se: ei sinun pidä huorin tekemän; ei sinun pidä tappaman; ei sinun pidä varastaman; ei sinun pidä väärää todistusta sanoman; ei sinun pidä himoitseman, ja mitä muuta käskyä on, se tähän sanaan suljetaan: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itsiäs.
10. Ei rakkaus tee lähimmäiselle mitään pahaa; sentähden on rakkaus lain täyttämys.

1.Joh.3:23. Ja tämä on hänen käskynsä, että me hänen Poikansa Jesuksen Kristuksen nimen päälle uskoisimme, ja rakastaisimme toinen toistamme, niinkuin hän käskyn meille antoi.

Gal.2:20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

Toni t, en tunne sinua hek.koht. mutta mitä olen lukenut kirjoituksiasi, niitä on
ilo lukea. Ne ovat mielestäni tasapainoisessa uskossa elävän Herran Jeesuksen
seuraajan kirjoituksia. Kirjoituksissasi ei ole turhanpäiväistä jaarittelua vaan
niissä näkyy sydämen yksinkertainen uskoa, joista huokuu Herran Henki.

En tahdo nostaa sinua minkäänlaiselle jalustalle muita parempana, mutta tahdon
kuitenkin kertoa mitä koen, kun luen kirjoituksiasi ja koin myös, että Herra kehoitti
minua näin tekemään.