Alunperin (Apostolien tekojen ja UT:n kirjeiden aikaan) seurakunta toimi hyvin erilailla kuin nykyisin ollaan tottuneita ajattelemaan. Ei ollut tunnustuskuntia eikä kirkkoja, vaan paikallisen seurakunnan käsitettiin tarkoittavan kaikkia paikkakunnan uskovia, mitä seurakunta UT:n mukaan onkin. Uskovat kokoontuivat pääsääntöisesti kodeissa, eikä seurakunnan ympärillä ollut kaikkia niitä virallisia systeemeitä ja kirkollisia järjestyksiä, joita nykyisin usein mielletään seurakuntaan kuuluviksi tai jopa välttämättömäksi.
UT:n kirjoittamisen jälkeen (100-300 -lukujen aikana) alettiin poikkeamaan tuosta alkuperäisestä seurakuntamallista, aluksi asettamalla piispoja hallitsemaan useiden paikkakuntien seurakuntia. Tämän vääristyneen mallin kehittyessä syntyi lopulta paavin virka, joka katolisen kirkon mukaan on koko maanpäällisen seurakunnan johtaja. Raamatun mukaan Uudessa liitossa vallitsee yleinen pappeus, eli jokainen uskova kuuluu seurakunnan papistoon, mutta virkakäsityksen mukainen malli tekee eron "papiston" ja "maallikoiden" välille.
Tämä vääristymä vaikuttaa aika paljon tänäkin päivänä siihen miten palvelutehtävät käsitetään. Monet eivät pysty käsittämään, että joku voisi olla seurakunnan paimen/vanhin, jos hänellä ei ole virallista titteliä eli virkaa. Mutta alkuseurakunnassa ei ollut minkäänlaisia titteleitä, uskovat vain palvelivat tehtävissään eli tekivät sitä mihin heidät oli kutsuttu. Tänä päivänä voi olla monia uskovia, jotka Jumala on kutsunut paimeneksi ja jotka käytännössä toteuttavat tehtäväänsä, mutta joita ei suureksi osaksi tunnusteta sellaisiksi. Ja vastaavasti voi olla paimenen virassa olevia, jotka eivät tosiasiassa olekaan Jumalan tehtävään kutsumia ja asettamia. Vääristynyt virka-malli mahdollistaa tämän, ja siksi olisi erittäin tärkeää päästä totuuteen kysymyksessä.