Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa:
nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan,
nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani. Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva. (Fil.1:15-18)
Aloin tänään miettimään tätä kohtaa joka on minusta tosi erikoinen. Minusta on käsittämätöntä, että jotkut julistavat Kristusta kateudesta, riidan halusta, itsekkyydestä, ja epäpuhtaalla mielellä, koska Kristuksen julistamisesta ei saa minkäänlaista etuoikeutta juuri missään mielessä, mutta vaikeuksia saa sitäkin enemmän. Jakeesta 18 ilmenee vielä, että nuo julistivat sinänsä oikeaa sanomaa Kristuksesta, sillä eihän muuten Paavali olisi iloinnut siitä.
Minkälaisia ajatuksia tämä herättää? Voiko tänäkin päivänä olla sellaisia, jotka julistavat Kristusta tuollain väärillä motiiveilla? Ja jos on, niin miksi ja mitä hän siitä hyötyy?