systeri kirjoitti:Heh ..täs tapaukses koitin vaan asettaa itseni uskosta osattoman kuulijan asemaan
..joskus jopa ihmettelevän lapsen asemaan
Tämä on nyt vaan mun mielipide ja saatan olla väärässäkin, enkä sano tätä millään pahalla, mutta mielestäni meidän ei tule tehdä noin että asetetaan itseämme jonkun toisen asemaan. Silloinhan me arvioidaan asiat
itsemme kautta.
PetriFB kertoi kerran hyvän todistuksen ystävästään joka oli alkanut jossain tosi julkisella paikalla huutamaan ihmisille että "Tehkää parannus tai joudutte kadotukseen", tai jotain vastaavaa. Petri oli ollut vähän hämillään ja ajatellut, että tuo ei ehkä ole nyt ihan sopivaa, mutta sitten tämän kaverin luokse oli alkanut tulla ihmisiä syntejään itkien ja parannusta tehden.
Toinen esimerkki, meidän poika oli mennyt naapurin lapselle puhumaan jotain maailmanlopusta, ja sitten tuon lapsen äiti tuli vihaisena meille että hänen poikansa pelkää. Aluksi suutuin ja häpesin ja säälin tuota naapurin lasta, mutta sitten koin että Jumala sanoi minulle, että poikani oli Pyhässä Hengessä puhunut ja että tuon lapsen pelko oli "hyvää laatua" eli pelastukseen johtavaa kuolemanpelkoa.
Monet ovat myös tulleet uskoon esim Chickin traktaattien kautta, tai "Helvetin liekit ja taivaan portit" -näytelmän kautta, vaikka itselleni sellainen dramaattisen pelotteleva materiaali ei ollenkaan kolahtanut kun olin etsikkovaiheessa. Oman kokemuksen kautta ajattelin joskus noista vähän halveksuvasti, mutta kun olen kuullut miten ne ovat puhutelleet monia, on mieli tässäkin muuttunut ja nykyään itse jaan niitä pelottelevampiakin traktaatteja, jos koen siihen joskus kehoitusta.
Eli mitä koitan sanoa, omat tuntemukset ja kokemukset eivät välttämättä päde ollenkaan toisen ihmisen tilanteeseen, ja siksi ei tule liikaa katsoa itsensä kautta asioita. Tiedän että se on hankalaa, varsinkin jos on luonnostaan niin itsekeskeinen ihminen kuin esimerkiksi minä, mutta Henki auttaa tässäkin ja pikkuhiljaa opettaa meitä kun meillä on halu muuttua.