Herman kirjoitti:Yksi todella haastava ja paljon valvomista tarvitseva asia uskonelämässä on kitkeä pois inhimillisyyden kautta toimiminen. Tarkoitan sitä, että tuodaan esille ehkä sinänsä oikeita asioita ja toimitaan niiden hyväksi, mutta tapa ja motiivit ovat inhimillisiä. Voidaan puhua myös lihallisuudesta, se tarkoittaa samaa asiaa.
Esimerkiksi tämä voi ilmetä sellaisena, että joku pielessä oleva asia ärsyttää, ja sitä aletaan sitten oikomaan tuon oman ärsytyksen kautta. Silloin voidaan olla teoriassa ja teologiassa täysin oikeassa, mutta hedelmä ei silti ole hyvää vaan pahaa, koska inhimillinen eli lihallinen luonto on äänessä.
Toinen esimerkki, me voidaan inhimillisesti sääliä jotain ihmistä, ja alkaa yrittää auttamaan häntä inhimillisesti. Kaikki voidaan tehdä prikulleen oikeaoppisesti ja raamatullisesti, mutta jos toiminta on pelkän inhimillisen säälin motivoimaa ja tapahtuu inhimillisen rakkauden voimasta, ei se tuota hedelmää Jumalan kunniaksi.
Hyvin yksinkertainen ratkaisu näihin molempiin, sekä kaikkiin vastaavanlaisiin ongelmiin, on kuolla itselleen ja elää Jumalalle. Jättää niinsanotusti ristin juurelle kaikki omat ajatukset, tuntemukset, pyrkimykset, halut, jne... Ja tahtoa taipua kaikessa Jumalan tahtoon. Kun kohtaamme jokaisen tilanteen tästä käsin, hilliten itsemme Pyhän Hengen avulla niin ettemme ala toimimaan inhimillisten impulssien ohjaamana, saamme taivaasta Jumalalta tulevaa viisautta, rakkautta, toimintaohjeita, ymmärrystä, laupeutta, jumalallista luonnetta jonka kautta tuoda esille asiat ja toimia.
Ratkaisu on yksinkertainen mutta ei aina helppo, siksi täytyy valvoa. Kannattaa aloittaa rukoilemalla, että Jumala voisi alkaa tekemään työtään ja avata silmämme näkemään ensin tilanteet jossa olemme toimineet väärin. Sitten vaan nöyrästi odottamaan ja kuuntelemaan mitä Herra alkaa näyttämään, ja nauttimaan kaikkia Hengen hedelmän siunauksia joita tämän tien seuraaminen meille runsaasti tuo.
Siunausta kaikille!
Kun vertaan Hermannin kirjoitusta ja eilisitä kirjoittelua, näen edessäni vain hirmuisen ristiriidan ja mitä enemmän luen näitä kirjoituksia en löydä inhimillisesti enkä sen Raamatun kautta mitään logiikkaa. Se etten löydä logiikkaa aiheuttaa minulle jotekin oudon olotilan.
Yritän selostaan hieman ajatuksia, mitkä aiheuttavat ns, ristiriitoja ensimmäinen on kehtoittaminen, ketä tai keitä saa kehtoittaa ja voiko kehtoittaa vaikka olisi astian makua mukana, plaah antaa olla.... jos kirjoitan lisää siitä ei hyvää seuraa.. kumpa joskus oppisin olemaan vain hiljaa ja seurata sivusta olisi paljon viisaampaa.
Jos joskus oppisin tuntemaan Jeesuksen paremmin niin ehkä voisin sen jälkeen kirjoittaa mutta nyt ei taida olla kirjoittamisen aika.
, niin radiosta tuli juttua Joonasta ...kertoja kertoili että Joona saarnasi vähän kovaan tyyliin 
ja rakkaudestakaan ei nyt paljon tienny 
mutta siitä huolimatta Niiniven kansa kääntyi parannukseen 
...notta anna ny sitte palaa vaan Hermanni 
En mä nyt itseäni ajatellut... 
