Mitä olette mieltä huumorista jos sitä heittelee vaikka uskonasioista puhuttaessa?
Ihan esimerkkinä heitän vaikka, että puhutaan paratiisista, Adam ja Eeva ovat ainoita ihmisiä jotka ovat olleet paratiisissa, ei sen takia että he olivat ainoita ihmisiä joilla ei ollut anoppia vaan.....
eli vaikka näin.
Ihan vain kyselen, kunhan huumori ei satuta ketään tiettyä eikä se ole pahaa tiettyyn henkilöön kohdistuvaa vaan siinä on se juju, että kaikki sen hokaavat.
Eikö Jumala ole kuitenkin huumorinkin luonut?