"Syöttötuolista" vahvan ruuan pariin...

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

"Syöttötuolista" vahvan ruuan pariin...

ViestiKirjoittaja todael » 23. Huhti 2013 20:24

Korinttolaiset olivat aloittaneet kasvunsa Herrassa Jeesuksessa – Paavali oli ruokkinut heitä väärentämättömällä Jumalan Sanan maidolla, että he tämän kautta kasvaisivat pelastukseen [kts. 1Piet.2:1-3] Maidolla ruokkimisen tarkoitus Jumalan Sanassa oli kasvattaa uskovia, ei jättää heitä sen piiriin koko elämäkseen. Kaikki ulkokultaisuus, vilppi, kateus sekä panettelu tuli panna pois ja tämän sijasta he saisivat nyt kasvaa Jumalan Sanan kautta Herran Jeesuksen tuntemisessa, ja siinä elämän muutoksessa – johon Jumalan Sana ja Pyhä Henki heitä johti.

Lyhyesti jaan tässä muutaman ajatuksen hengellisen kasvun esteistä uskovan elämässä. En toki väitä että tämä olisi missään mielessä asian tyhjentävä selitys. Löydän näitä teemoja paljon myös omasta elämästäni ja kokemuspiiristäni.

Oma, henkilökohtainen laiskuus, saamattomuus ja vääränlaiseen “lahkohenkisyyteen” ja itsekylläisyyteen perustuminen. Lihallisesti valitsemme itseämme miellyttävät opettajat, sekä seurakunnat. Tämä hyvin usein saa aikaan “laiskuuden” sekä “lahkohenkisyyden” hedelmää, jossa ihminen jättäytyy tarkoituksella laiskasti “syöttö-tuoliin” seurakunnan hoidettavaksi. Pastori ruokkii, muut istuvat. Usein näiden ihmisten huulissa on paljon kerskausta ihmisistä sekä heitä itseään miellyttävistä seurakunnista. Omasta mielestään viisas jopa sanoo, että hän tietää jo kaiken - hän ei tarvitse enää mitään opetusta keneltäkään - ei nähtävästi edes Jumalaltakaan.

Jumalan Sanan vähätteleminen, ja pelkkään “hengailemiseen” jääminen. Kasvu kohdistuu vanhurskauden sanan osaan elämässämme, niin että kasvaisimme vahvan-ruuan osassa, pois maito ruuasta, ei siis pelkkään “kivaan-fiilistelyyn” tai musiikkipainotteiseen yhdessä oloon. Jumalan Sanaa tulee opettaa, sillä ilman sitä me jäämme pelkän “fiilistelyn” ja kivan yhdessä olon tasolle. Samanmieliset usein muodostavat oman piirinsä, koska hengellinen yhteys perustuu tällöin vahvasti juuri yhteiseen “fiilistelyyn” ja muuhun touhuamiseen, selkeän yhteisen hengellisen kasvun sijasta.

Vääränlainen hengellinen johtajuus, joka alistaa ja tukahduttaa koko Kristuksen ruumiin pelkkään “syöttö-tuoliin”. On aivan kuin ylihuolehtivainen äiti tai isä, joka edelleen syöttää lastansa “syöttö-tuolissa” vaikka iällisesti lapsi olisi jo opetettava omaan, itsenäiseen elämään. Tätä väärää “höösäämistä” joko aikaansaa johtajan omat traumat [on siis itse ylihallitseva tai ylihuolehtivainen], pelot oman kutsun tai uskovien tilan pysyvyydestä [ihminen itse yrittää pelastaa tai pitää uskossa ihmiset], sekä liika sitominen kollektiiviseen uskoon tai jopa sairaanloiseen totalitaristiseen hallintavaltaan. Näissä hengellisissä piireissä usein “herätyskokoukset” [perusevankeliumin julistaminen] ovat jokapäiväistä ja pelkkää, ainoaa tarjottavaa hengellistä ruokaa seurakuntalaisille. Eräs uskovainen sanoikin, että hän on kyllä hyvinkin "hereillä", ja siksi juuri tarvitsisi nyt vahvaa hengellistä ruokaa elämäänsä. Syvempään opetukseen ei haluta [ei kyetä], tai siihen johtavaa oikeaa opetusta ei anneta. Monesti ihminen tottuu tällaiseen, ja siitä uloskasvaminen, terveeseen kasvuun lähteminen voi olla todella vaikeaa.

Korinttolaisten tilanteessa näemme seuraavaa. Heidän kasvunsa oli pysähtynyt, ja tästä Paavali sanookin, että he eivät vieläkään sietäneet vahvaa ruokaa, vaikka heidän olisi jo ollut aika siirtyä maito-ruuasta eteenpäin . Mikä esti tämän kasvun? He eivät kyenneet ottamaan vastaan kasvattavaa opetusta, vaan olivat jääneet “maito”-tasolle – osoittaen että heidän oma hengellinen tilansa [lihallisuus] oli tehnyt heidät kykenemättömiksi kasvamaan vahvan ruuan osaan Jumalan Sana opetuksessa. He eivät voineet ottaa vastaan syventävää Jumalan Sanan opetusta, oman lihallisen mielenlaatunsa tähden. Tätä ylläpiti heidän keskinäinen riitelemisensä. Kun ihminen jää “tilaan” jossa hän vain riitelee muita uskovia vastaan, linnoittautuu oman “erityis-joukkonsa” piiriin, muodostaen omalaatuisia lahkoja – estyy silloin ihmisen kyky vastaanottaa vahvaa ruokaa Jumalan Sanasta käsin. Ihmisten tai herätysliikkeiden “nimien” alle asettuminen osoittaa vielä lihallisen luonteenlaadun hallitsevaa osaa uskovissa, ja myös sitä, että he eivät kykene kasvamaan – tämän lihallisuuden tähden – Jumalan Sanassa.

Jos olet halukas, tässä koko teksti: http://elaman-tie.blogspot.fi/2013/04/kasvumme-herrassa-jeesuksessa.html

- todael
todael
 

Re: "Syöttötuolista" vahvan ruuan pariin...

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 24. Huhti 2013 09:16

*
Jumalan armo ottaa meidät hoivaan kaikkien ongelmiemme kanssa, ja alkaa työstämään meitä rakkaudessa Herran Jeesuksen kuvan kaltaiseksi.


Jotkut uskovat kamppailevat alkoholin himon kanssa mutta juomisesta pidättäytyminen ei auta koska sillä tavalla ei pääse vapaaksi koska itse yrittää vapautua omin avuin. Armo on vieras käsite. Voiko armo silti muuttaa ja vapauttaa heidät himosta heidän tietämättään tai ymmärtämättään? Se pidättäytyminen minua mietityttää. Pitäisikö pidättäytyä OMIN AVUIN niinkuin Raamattu kehoittaa pidättäytymään niin sit Jumalan armo pääsee vapauttamaan heidät?
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: "Syöttötuolista" vahvan ruuan pariin...

ViestiKirjoittaja todael » 25. Huhti 2013 13:22

Tuhansia opetuksia ja kirjoituksia, sekä saarnoja on aiheesta - miten vapautua hallitsevasta synninvallasta. Kun puhut tuossa alkoholista, puhumme silloin vain yhden alueen synnistä. Synti on huomattavasti laajempi käsite ihmisen olemuksessa, kuin vain alkoholi. Synti on ennen kaikkea kapinaa, epäuskoa sekä individualistisen hallintavallan ylläpitämistä - kieltämällä Jumalan antama elämä.

Voin sanoa omana todistuksenani, että ihminen ei voi koskaan itse voittaa syntiä. Vain Jumala voi, ja on se jo tehnyt Herrassa Jeesuksessa. Jos tahdon uskoa itseeni, että kyllä minä tästä jotenkin pääsen eroon - lasken koko elämän perustuksen sekä toivoni synnistä vapautumiseen itseeni. Jos taas laitan uskon Jeesukseen, ja omistan Hänessä vapauden kasvun - alan kääntymään pois päin omasta lihallisuuteni pyhittämisestä.

Alkoholismi [sanon tämän siksi, koska itse olen ollut alkoholisti] sisällyttää itseensä paljon muita syitä, kuin itse alkoholi. Siksi parantuminen ja vapautuminen USEIN lähtee aivan eriasiasta käsin, kuin itse usein ajattelemme. Asioiden purkautuminen lähtee ihmisen sydämestä käsin. Ajatuksena vain sanon, että esim. toiselle ihmiselle anteeksi antaminen voi olla kaikkein ratkaisivin tekijä sydämemme uudistumisessa, ja siinä että Herran Jeesuksen elämä alkaa vapauttaa meitä muistakin synneistä. Sydämestä elämä lähtee.

- todael
todael
 

Re: "Syöttötuolista" vahvan ruuan pariin...

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 25. Huhti 2013 13:41

Tuli tällainen sana mieleeni, on syntiä jo elää erossa Jumalasta, ilman Jumalaa olemme synnin vallan alaisia. Kyse ei ole yksittäisistä synneistä, jokainen on syntiä tehnyt. Siksi onkin usein äärimmäistä farisealaisuutta, katsoa vain toisten ihmisen näkyviin synteihin, koska se on vähän kuin tikun etsimistä toisista, kun omassa sisimmässä ja ajattelutavassa voi ollakin se malka, joka on sydämentasolla. Vain Jeesuksen sovitustyö, peittää ihmisen synnin ja antaa vapautuksen, ihminen ei voi syntiä voittaa vain Jeesus voi. Tietenkin on eri asia, kun ajatellaan valintoja(ihminenkin on vastuussa tehdä valintoja) tai sitä, miten Jeesus lähtee sydämentasolla muuttamaan sisintä.
lonelyrider
 

Re: "Syöttötuolista" vahvan ruuan pariin...

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 25. Huhti 2013 21:59

*
Jos taas laitan uskon Jeesukseen, ja omistan Hänessä vapauden kasvun - alan kääntymään pois päin omasta lihallisuuteni pyhittämisestä.


Vapauttava armo saa toimia jos katsoo yksin Jeesukseen ja omistaa Jeesuksen lupaaman vapautuksen. Nyt ymmärrän joo. Miksi minä kirjoitin alkoholista koska tapasin langenneen uskovan viikko sitten ja me juteltiin vähän...
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: "Syöttötuolista" vahvan ruuan pariin...

ViestiKirjoittaja Lilli » 23. Touko 2013 10:18

todael kirjoitti:Korinttolaiset olivat aloittaneet kasvunsa Herrassa Jeesuksessa – Paavali oli ruokkinut heitä väärentämättömällä Jumalan Sanan maidolla, että he tämän kautta kasvaisivat pelastukseen [kts. 1Piet.2:1-3] Maidolla ruokkimisen tarkoitus Jumalan Sanassa oli kasvattaa uskovia, ei jättää heitä sen piiriin koko elämäkseen. Kaikki ulkokultaisuus, vilppi, kateus sekä panettelu tuli panna pois ja tämän sijasta he saisivat nyt kasvaa Jumalan Sanan kautta Herran Jeesuksen tuntemisessa, ja siinä elämän muutoksessa – johon Jumalan Sana ja Pyhä Henki heitä johti.



Koin, että mun piti tästä aiheesta vastata jollekin, mut sit löysin tän todaelin aloittaman ketjun.

Hepr. 5:13-14
Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.


Uskoon tullessaan ihminen on kuin vastasyntynyt, uudestisyntynyt. Ei hän ole heti "synnyttyään" täydellinen ja synnitön kristitty. Uskon tiellä kasvaminen on prosessi, joka jatkuu mielestäni läpi elämän. Milloin ihminen voi sanoa olevansa valmis?

Tietenkin Jumala voi poistaa esim. alkoholin himon tai muun synnin saman tien. Itse huomasin opiskeluaikoina erään vapun jälkeen, että olin ollut koko vapun (sitä juhlittiin useampi päivä) ainoa selvin päin enkä ollut mitenkään etukäteen päättänyt, että nyt olen ilman alkoholia. En ollut alkoholisti, mutta juovuksissa aina joskus. Siitä alkoi uskon elämäni, mutta kaikkia muita syntejä vielä jäi. Vasta vuosia myöhemmin, kun aloin työstämään anteeksiantamattomuuttani ja antamaan järjestään ihmisille anteeksi sekä lukemaan Raamattua joka päivä, koin, että uskontaipaleeni alkoi edistyä maidonjuojasta kävelijäksi.

Toiset etenevät "aikuiseksi" nopeamman kaavan mukaan, toiset jäävät "maidonjuojaksi" pitkäksi aikaa. Epäilen, vahvistuisiko maidonjuoja ilman omaakin panosta vain odottamalla, että milloin Jumala ottaa pois kaikki synnit meistä.

Miksi seurakuntaa tarvitsisi puhdistaa lopun aikoina, jos se jo olisi tahraton?
Lilli
 
Viestit: 143
Liittynyt: 31. Maalis 2013 22:31

Re: "Syöttötuolista" vahvan ruuan pariin...

ViestiKirjoittaja Lilli » 23. Touko 2013 10:32

Aika jännä, että samasta asiasta olikin jo Petri aloittanut ketjun Sanoma Herran sydämeltä. No, pitääpä lukee.
Viimeksi muokannut Lilli päivämäärä 23. Touko 2013 10:33, muokattu yhteensä 1 kerran
Lilli
 
Viestit: 143
Liittynyt: 31. Maalis 2013 22:31

Re: "Syöttötuolista" vahvan ruuan pariin...

ViestiKirjoittaja Herman » 23. Touko 2013 10:33

Lilli kirjoitti:Uskoon tullessaan ihminen on kuin vastasyntynyt, uudestisyntynyt. Ei hän ole heti "synnyttyään" täydellinen ja synnitön kristitty. Uskon tiellä kasvaminen on prosessi, joka jatkuu mielestäni läpi elämän. Milloin ihminen voi sanoa olevansa valmis?


Näkökulmasta riippuen joko aina, tai sitten ei koskaan. Täydellisyyteen ja synnittömyyteen ei voi kasvaa. Ainoa täydellisyys ja synnittömyys mitä meillä koskaan voi olla, on siinä että Kristus kuoli puolestamme sovittaen syntisyytemme. Siitä näkökulmasta katsottuna on vasta uskoontullut yhtä täydellinen ja synnitön kuin 100 vuotta uskossa kilvoitellut ja kasvanut. Mutta jos täydellisyyttä tai synnittömyyttä etsitään ihmisistä itsestään, ei 100 vuotta kilvoitellut ole yhtään parempi kuin vasta uskoontullut. Jos hän luopuu uskosta ja menettää Pyhän Hengen, ei sadan vuoden kilvoittelut ja kasvamiset hyödytä vaan ihminen on pelkkä täydellisen saastainen syntisäkki.

Toki uskossa kilvoitellessa ja kasvaessa ihminen muuttuu Kristuksen kuvan kaltaiseksi, mutta vain silloin hän on Kristuksen kaltainen kun hän on Kristuksessa, eli vaeltaa Hengessä eikä lihassa. Jumalan armo on joka päivä uusi, eilisen armo ei kanna enää tänään. On otettava joka päivä ristinsä ja annettava Jumalan Hengen hallita elämää joka hetki. Monesti erotamme uskon ja elämän, ja ajattelemme uskon olevan vain tiedon tason uskoa, mutta usko on vasta silloin raamatullista uskoa kun se saa tulla elämäksi.
Herman
 

Re: "Syöttötuolista" vahvan ruuan pariin...

ViestiKirjoittaja Lilli » 23. Touko 2013 10:38

Oon Herman aivan samaa mieltä kanssasi.
Tarkoitin sitä, että anteeksiantoon pitää itse päättää antaa anteeksi ja rukoilla asian ja henkilön puolesta, jne. Itse lihassani en olisi siihen pystynyt, vaan olisin halunnut jäädä märehtimään katkeruuteen.
Lilli
 
Viestit: 143
Liittynyt: 31. Maalis 2013 22:31


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 39 vierailijaa

cron