Jumalan läsnäolo ja sen kokeminen

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Jumalan läsnäolo ja sen kokeminen

ViestiKirjoittaja pekka » 22. Huhti 2013 21:59

Tutkailin vielä tätäkin asiaa lisää äsken ja löytyi Veikko Karhu-niminen mies joka on uskossa ja nyt eläkeläinen ja on ollut saarnamies. Nimittäin soitin hänelle äsken, asuu Kauhavalla ja meillä oli erittäin lämminhenkinen keskustelu kun kerroin hänelle unestani ja pohdimme mikä tarkoitus tällä kaikella oli ja päädyimme siihen, että saimme kauniin hetken keskustella ja toivottaa toisillemme ja läheisillemme Jumalan siunausta. Tämä oli todella kaunista, kiitos siitä Herralle.

Vanhempi linkki tästä miehestä joten hän ei enää ole mukana tuossa Uusi tie-lehdessä:
http://www.taiwas.net/puhujat/e_pohjanm ... veikko.htm
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Jumalan läsnäolo ja sen kokeminen

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 23. Huhti 2013 08:36

*
Wau Pekalla on mielenkiintoinen kokemus. Kunpa minulla olisi sama kokemus niin tietäisin kenen kanssa voisin lähteä etelänmatkalle. Minä sain veronpalautuksen niin ajattelen sillä rahalla lähteä matkalle mutta matkakumppani puuttuu.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Jumalan läsnäolo ja sen kokeminen

ViestiKirjoittaja pekka » 23. Huhti 2013 13:25

Kiitos vaisuliini, rakas uskonsisar Herrassa.

Kaikki kunnia Isälle Jumalalle ja Herralle Jeesukselle Kristukselle, meidän Vapahtajallemme!

Minulle nousee sydämeeni vieläkin suuri lämpö ja rauha kun ajattelen tuota keskusteluhetkeä tuon vanhan uskovaisen miehen kanssa josta kuulin unessani puhuttavan. Melkein heti tuon puhelun jälkeen sain Herralta myös yhden siunauksen ja rukousvastauksen , se oli todella ihmeellistä, sanoja on vaikea löytää kuvaamaan tapahtunutta, kokea Jumalan Rakkautta ja läheisyyttä. Kiitos on rinnassani suuri ja ylistän Kaikkivaltiasta Jumalaa joka on kaiken luonut mitä on.

JUMALAN SIUNAUSTA sinulle vaisuliini ja kaikille muillekin tähän Armon päivään. Jeesuksen nimessä. Amen.
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Jumalan läsnäolo ja sen kokeminen

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 23. Huhti 2013 14:18

Pekka ,,ei kannata unohtaa sitä miestä Karhu sillä yleensä on jokin tarkoitus asioilla ennemmin tai myöhemmin.Rukousta peliin,että se todellinen totuus tulisi esiin.Liekkö esirukous miehiä tämä Pekka hmm .Rukous on tärkeimpiä asioita kristitylle ja rukousta kannattaa pitää huulilla paljon.
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

Re: Jumalan läsnäolo ja sen kokeminen

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 23. Huhti 2013 16:06

Pekan puhelu tuolle Veikko Karhulle voi olla TODELLA suureksi siunaukseksi tuolle puhelun saaneelle! :hearts:
Ajattelen vain, että jos joku soittaisi minulle ja kertoisi Jumalan puhuneen unessa minun nimisestä henkilöstä,
niin ihan ilman sen suurempaa sanomaa kokisin kyllä valtavaa armoa siitä, että Jumala sillä tavalla minut ottaisi huomioon ;gladly:
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Jumalan läsnäolo ja sen kokeminen

ViestiKirjoittaja pekka » 23. Huhti 2013 16:59

Kiitos Mr Kerimäki ja Aamu-Usva kirjoituksistanne, hyviä näkökohtia tähän aiheeseen.

Rukoilusta on paljon Raamatun kohtia mutta laitan nyt vain tämän yhden niistä tähän:

1. Tess. 5:17

Rukoilkaa lakkaamatta.

Ja kuten Aamu-Usva kirjoitti: "puhelu tuolle Veikko Karhulle voi olla TODELLA suureksi siunaukseksi tuolle puhelun saaneelle!"

Näin asia on minunkin mielestäni myöskin kuten kirjoitit.

Ja kuulin unessani myös selvästi, että tulisi ottaa yhteyttä tähän mieheen.... ja pienehkön etsimisen ja johdatuksen tuloksena oikea mies löytyi, saarnamies Veikko Karhu, nyt siis jo vanha mies, kaikki kiitos ja kunnia Isälle Jumalalle ja Herralle Jeesukselle Kristukselle, aina ja iankaikkisesti, amen!
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Jumalan läsnäolo ja sen kokeminen

ViestiKirjoittaja Masa » 23. Huhti 2013 19:56

lonelyrider kirjoitti:Kaipaisin kyllä sellaisia uskovia elämääni ihan livenä, joille voisi näistä asioista puhua suoraan... täällä kun kirjoittaa, varmaan näitä ei ymmärretä oikein edes ja meikäläiseen lyödään ihan "höpö höpö" -leima :D vaikka ei se mitään sinänsä... mutta kaipaan myös varmaan uskovia joille voisi jutella tällä tasolla mitä tänne kirjoitan, sellaista ei ole seurakuntakokoontumisissa. Ihmettelen, kun ketään ei kiinnosta keskustella syvällisesti Hengellisiä, vai onko ihmisillä jotkin toiset tilanteet joissa jakavat asioita. Koen uskovana olevani aika yksin, tosin en ole yksin, mutta jonkinlainen Hengen yhteys sisariin ja veljiin Herrassa uupuu. Varmaan tänne kirjoittaa samanlaisia kuin minä, jotka kaipaisivat sitä hengellistä yhteyttä ihan livetasolla. Hyvä rukousaihe tälle illalle...


Sama ongelma taitaa olla aika monella uskovalla, kokoonnumme mutta kokoontumisen sisältö jää kovin ohueksi. Tietysti viisautta on olla puhumatta ihan kaikkea mitä sisällä liikkuu, ne sanat jotka sanomme tai kirjoitamme tahtoo tulla vääristettyinä takaisin.
Se että joku löytää toisen uskovan joka on ajatusten kanssa samalla tasolla tai samankaltainen elämän kokemus on melkeinpä mahdotonta.

Mitä tulee sitten sanomisiin tai kirjoittamiseen myönnän tulleeni kovin varovaiseksi ja mietin moneen kertaan voiko kirjoittaa tai sanoa ihan kaikkea.
Toiseksi on tullut hyvin varovaiseksi päästää ketään "liian lähelle" - live tapaamisissa mietin jo seitsämän puheenvuoroa eteenpäin kysyen "sopiikohan tätä tai tuota sanoa".
Vastaus mutisemalla on ihan ok jossain tilanteissa, näin pääsee eroon niistä joille ei halua vastata mitään - syy moiseen mutinaan on jos koen vastaanottajan asenteen vääräksi tai koen ettei toinen pysty kulkemaan yhtä syvällä asioiden ytimessä.

Taidan saada noista "höpö höpö" jutuista näppyjä noin vertauskuvallisesti, en vain tahdo jaksaa jutella niitä näitä. Niitä näitä juttelua saan ihan tarpeeksi työpaikalla joten en välitä enää kunnella niitä uskovien tapaamisessa.

Yhden asian olen pannut merkille jota pidän aika huolestuttavana, ihmiset eivät lue Raamattua. Jos lukevat niin luettu jää kovin pinnalliseksi, eikä sitä osata siirtää nyt tähän hetkeen vaan jää "ilmapalloksi ilmaan leijumaan". Ja kun ei lueta niin esimerkiksi Raamattupiirin pitäminen on työlästä kun ei pysytä asiassa vaan mennään ummet ja lammet ympäri taas takaisin lopputuloksena liberalistinen näkemys "antaa kaikkien kukkien kukkia, kun mää en ole lukenut tätä taikka tuota kohtaa Raamatusta enkä ymmärrä mistä puhutaan" lainaus merkeissä olevat sanat kun kuulee ainaka monta kertaa.
No tämä on minun mielipiteeni eikä se tietysti ole täysin tosi, vaan enemmänkin näppituntuma.

En tarkoita että jokaisesta pitäisi tulla Raamatuntutkijoita. Odottaisin kuitenkin ettei nyt ihan kaikkea kopioitaisi vaan otettaiisin toisen kirjoittajan ajatus ja siihen lisättäisiin se pieni oma näkemys sekä ymmärys asiasta.
Näin kopioijasta tulisi kirjoittaja jolle Sana rikastuu ja saaa uusia luottuvuuksia eikä kirjoittaminen jäsisi pelkkää kopioitsija tasolle.

Ainakin itselle merkitsee paljon ja iloitsen siitä jos joku löytää Raamatusta hyvän opetuksen ja Pyhä Henki on avannut sen löytäjälle.
Löytö voi olla karkeasti kirjoitettu, mutta oma - onhan kirjoituksen arvo suurempi kuin pelkkä kopiointi. Karkeastakin kirjoituksesta toinen voi sitten jatkaa löytää lisää kun itse tutkii Raamattua asian ympäriltä, näin tulee enemmän näkemyksiä samasta asiasta ja kun tätä tehdään tarpeeksi pitkään löytyy se yksi ainoa totuutus jonka jokainen voi hyväksyä- mutta jos jäämme kopionti ja papukaja asteelle meillä ei ole kuin yksi näkemys ilman testausta.

No joo meni off topic mutta toivottavasti ei haittaa.
Masa
 

Re: Jumalan läsnäolo ja sen kokeminen

ViestiKirjoittaja systeri » 23. Huhti 2013 20:07

Mä käsitin että ne "höpö-höpö" jutut ei oo niitä ihan arkipäivän juttuja joita työkaverien kans puhutaan :)
Ja mitä itse tuolla edellä kerroin...olin kokouksessa jossa alun ylistys oli ok mutta puhuja oli amerikoista jonka evankeliointi oli aivan huumorilla höystettyä...lähdin nopsaan ennen loppukokousta koska se enteili niitä suuren maailman juttuja.Kun lähdin ..kiitin Jumalaa pikkusrk:sta jossa käyn mielelläni,joka on mielestäni suht tervehenkinen :)
systeri
 

Re: Jumalan läsnäolo ja sen kokeminen

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 24. Huhti 2013 09:28

*
Kiitos, Jumalan siunausta myös sinulle Pekka! :hearts:

....................

Kiinnostaisi lukea ne kokemukset että uskova aistii että toista ihmistä yllättää tai odottaa kuolema.
Jos haluaa kirjoittaa oman kokemuksen tänne. Ei pakko.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Jumalan läsnäolo ja sen kokeminen

ViestiKirjoittaja pekka » 28. Huhti 2013 12:00

KIITOS HERRALLE!

"Tosi tarina: Tarinoita karhunkolosta 2/2"

http://www.youtube.com/watch?v=TSW1fY-fZZ0

Kyllä tässä aivan sanattomaksi menee ja liikuttuu (herkkää ja kaunista ja täydellistä) kun katselee tuota seuraavaa videota, ihminen ja villieläin elävät sulassa sovussa keskenään. Niinhän sen pitäisikin olla mutta ei vielä tässä maailmanajassa vaan tulevassa.... Jumalan Siunausta Sulolle ja karhuille!

Jesaja 11:

6. Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa.
7. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas.
8. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.
9. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.

Jesaja 65:

24. Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.
25. Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.


"Karhut ovat Sulolle kuin perheenjäseniä – katso kuvat":

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... atso-kuvat

" Sulo Karjalainen iloitsee ystäviensä tapaamisesta talven jälkeen.

– Maistuisiko tämmöinen munkki, maistuisiko? Oliko hyvää, Sulo Karjalainen kyselee leperrellen Juuso-karhulta. Kuusamon Suurpetokeskuksen isäntä istuu karhuaitauksessa olevan pöydän nurkalla ja tarjoilee liki 500-kiloiselle Juusolle muovipussista hillomunkkeja. Kiitokseksi Sulo saa nuolaisun poskelleen.

Sulo Karjalaisen karhukasvatit ovat olleet nyt parisen viikkoa hereillä. Kun nallet kömpivät pitkän talven jälkeen ulos pesästään, jälleennäkemisen riemu on aina suuri.

– Silloin halataan ja suukotellaan, Sulo kertoo naurahtaen.

Seitsemänkymppiselle sinkkumiehelle karhut ovat kuin perheenjäseniä. Kun Juuso oli vielä pieni, Sulo kertoo nukkuneensa sen kanssa poski poskea vasten samalla tyynyllä. Myöhemmin hän on saanut kellahtaa karhun kylkeen sen pesässä.

– Karhu on varsinkin pienenä kuin ihmislapsi, mutta vaippaa ei tarvitse vaihtaa. Se ilkeilee, leikkii, syö ja nukkuu, Sulo sanoo.

Erojakin ihmiseen on:

– Karhu on rehellisempi. Se ei tunne vilppiä.

Karhuista löytyy myös ilkikurisia yksilöitä. Yksi leikkiseuraa kaivannut uroskarhu yllätti kerran Sulon takaapäin. Mies liukastui ja karhu kynsäisi hänen poskensa halki.

– Juusollekin tulee joskus ilon purkauksia. Sille täytyy sanoa, että rauhoitu.
Karsinassa päivähoidossa

Sulo Karjalaisen taival karhujen kanssa alkoi 1990-luvun alussa, kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen silloinen petotutkija Erik S. Nyholm pyysi häntä työtoverikseen. Miesten haltuun päätyi orvoksi jääneitä karhunpentuja, ensin Juuson äiti Tessa sekä Niisku vuonna 1992 ja vuotta myöhemmin Vyöti.

– Kaikkein pienimmät olivat olohuoneessa ihmisten lähellä. Heikoimpia jouduttiin ruokkimaan tuttipullolla.

Sulo kertoo jääneensä koukkuun kuntouttamiinsa karhuihin. Sulo ja hänen veljensä saivat ministeriöltä luvan pitää otsot. Nyt yksityisessä suurpetokeskuksessa myös matkailijat pääsevät ihailemaan eläimiä.

Sulo on touhunnut eläimien kanssa niin pienestä kuin hän muistaa. Hänen isänsä oli ammatiltaan poromies, ja kotitilalla oli paljon muitakin eläimiä.

– Kun äiti kuljetti minua vielä kainalossa, olin päivähoidossa lammaskarsinassa. Lampaat olivat aina kahden puolen, kun äiti oli tekemässä navettatöitä.
Karhu oppii ja opettaa

Samaan aikaan kun Juuso anoo lisää herkkuja, Tessa nuolee hunajaa muovipurkista, joka on tiiviisti kahden tassun välissä.

– Älä sitten riko sitä purkkia, Sulo opastaa. Mutta jo pian Tessa rusentaa purkin hajalle.

– Inhottava emäntä, teit tuon kyllä tahallasi, Sulo nuhtelee.

Hänen mukaansa karhut ymmärtävät puhetta ja ovat nopeita oppimaan, vaikka tällä kertaa kielto ei tehonnutkaan. Hän kertoo aikanaan opettaneensa mustikan poimintaa Vyötille, joka oli tuttipullonallena tottunut samaan kaiken valmiina ja luuli, että marjat voi ottaa metsässäkin suoraan sangosta.

– Sanoin, että istupa tuohon ja näytin, miten marjat otetaan varvuista suuhun. Siitä se lähti.

Sulo sanoo oppineensa paljon myös karhuilta, joiden kanssa hän käy usein metsäretkillä.

– Metsässä pitää olla hyvin nöyrä, kuuliainen luonnolle. Siellä pitää liikkua mahdollisimman verkkaisesti. Silloin siellä näkee ja kokee paljon.

Sulo kaivaa vielä taskustaan pussin karkkeja. Yksi hedelmäkarkki tarttuu Tessan takamukseen. Kyllä Juuso sen sieltä nappaa, Sulo tuumaa ja saa taas Juusolta nuolaisun."


Kaikki kiitos ja kunnia Isälle Jumalalle ja Herralle Jeesukselle Kristukselle, aina ja iankaikkisesti, amen!
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 25 vierailijaa

cron