KIITOS HERRALLE!
"Tosi tarina: Tarinoita karhunkolosta 2/2"
http://www.youtube.com/watch?v=TSW1fY-fZZ0Kyllä tässä aivan sanattomaksi menee ja liikuttuu (herkkää ja kaunista ja täydellistä) kun katselee tuota seuraavaa videota, ihminen ja villieläin elävät sulassa sovussa keskenään. Niinhän sen pitäisikin olla mutta ei vielä tässä maailmanajassa vaan tulevassa.... Jumalan Siunausta Sulolle ja karhuille!
Jesaja 11:
6. Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa.
7. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas.
8. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.
9. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.
Jesaja 65:
24. Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.
25. Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.
"Karhut ovat Sulolle kuin perheenjäseniä – katso kuvat":
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... atso-kuvat" Sulo Karjalainen iloitsee ystäviensä tapaamisesta talven jälkeen.
– Maistuisiko tämmöinen munkki, maistuisiko? Oliko hyvää, Sulo Karjalainen kyselee leperrellen Juuso-karhulta. Kuusamon Suurpetokeskuksen isäntä istuu karhuaitauksessa olevan pöydän nurkalla ja tarjoilee liki 500-kiloiselle Juusolle muovipussista hillomunkkeja. Kiitokseksi Sulo saa nuolaisun poskelleen.
Sulo Karjalaisen karhukasvatit ovat olleet nyt parisen viikkoa hereillä. Kun nallet kömpivät pitkän talven jälkeen ulos pesästään, jälleennäkemisen riemu on aina suuri.
– Silloin halataan ja suukotellaan, Sulo kertoo naurahtaen.
Seitsemänkymppiselle sinkkumiehelle karhut ovat kuin perheenjäseniä. Kun Juuso oli vielä pieni, Sulo kertoo nukkuneensa sen kanssa poski poskea vasten samalla tyynyllä. Myöhemmin hän on saanut kellahtaa karhun kylkeen sen pesässä.
– Karhu on varsinkin pienenä kuin ihmislapsi, mutta vaippaa ei tarvitse vaihtaa. Se ilkeilee, leikkii, syö ja nukkuu, Sulo sanoo.
Erojakin ihmiseen on:
– Karhu on rehellisempi. Se ei tunne vilppiä.
Karhuista löytyy myös ilkikurisia yksilöitä. Yksi leikkiseuraa kaivannut uroskarhu yllätti kerran Sulon takaapäin. Mies liukastui ja karhu kynsäisi hänen poskensa halki.
– Juusollekin tulee joskus ilon purkauksia. Sille täytyy sanoa, että rauhoitu.
Karsinassa päivähoidossa
Sulo Karjalaisen taival karhujen kanssa alkoi 1990-luvun alussa, kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen silloinen petotutkija Erik S. Nyholm pyysi häntä työtoverikseen. Miesten haltuun päätyi orvoksi jääneitä karhunpentuja, ensin Juuson äiti Tessa sekä Niisku vuonna 1992 ja vuotta myöhemmin Vyöti.
– Kaikkein pienimmät olivat olohuoneessa ihmisten lähellä. Heikoimpia jouduttiin ruokkimaan tuttipullolla.
Sulo kertoo jääneensä koukkuun kuntouttamiinsa karhuihin. Sulo ja hänen veljensä saivat ministeriöltä luvan pitää otsot. Nyt yksityisessä suurpetokeskuksessa myös matkailijat pääsevät ihailemaan eläimiä.
Sulo on touhunnut eläimien kanssa niin pienestä kuin hän muistaa. Hänen isänsä oli ammatiltaan poromies, ja kotitilalla oli paljon muitakin eläimiä.
– Kun äiti kuljetti minua vielä kainalossa, olin päivähoidossa lammaskarsinassa. Lampaat olivat aina kahden puolen, kun äiti oli tekemässä navettatöitä.
Karhu oppii ja opettaa
Samaan aikaan kun Juuso anoo lisää herkkuja, Tessa nuolee hunajaa muovipurkista, joka on tiiviisti kahden tassun välissä.
– Älä sitten riko sitä purkkia, Sulo opastaa. Mutta jo pian Tessa rusentaa purkin hajalle.
– Inhottava emäntä, teit tuon kyllä tahallasi, Sulo nuhtelee.
Hänen mukaansa karhut ymmärtävät puhetta ja ovat nopeita oppimaan, vaikka tällä kertaa kielto ei tehonnutkaan. Hän kertoo aikanaan opettaneensa mustikan poimintaa Vyötille, joka oli tuttipullonallena tottunut samaan kaiken valmiina ja luuli, että marjat voi ottaa metsässäkin suoraan sangosta.
– Sanoin, että istupa tuohon ja näytin, miten marjat otetaan varvuista suuhun. Siitä se lähti.
Sulo sanoo oppineensa paljon myös karhuilta, joiden kanssa hän käy usein metsäretkillä.
– Metsässä pitää olla hyvin nöyrä, kuuliainen luonnolle. Siellä pitää liikkua mahdollisimman verkkaisesti. Silloin siellä näkee ja kokee paljon.
Sulo kaivaa vielä taskustaan pussin karkkeja. Yksi hedelmäkarkki tarttuu Tessan takamukseen. Kyllä Juuso sen sieltä nappaa, Sulo tuumaa ja saa taas Juusolta nuolaisun."
Kaikki kiitos ja kunnia Isälle Jumalalle ja Herralle Jeesukselle Kristukselle, aina ja iankaikkisesti, amen!