Toisessa ketjussa keskusteltiin Jumalan voimavaikutuksista yms, ja sen pohjalta tuli mieleeni tällainen aihe josta olisi mukavaa kuulla ajatuksia ja kokemuksia, mutta ennenkaikkea näkemyksiä siitä mitä Jumalan Sana aiheesta sanoo. Eli Jumalan läsnäolosta ja sen kokemisesta.
Monesti kuulee puhuttavan, ainakin helluntailaisissa ja sentyylisissä sekä karismaattisemmissa piireissä, Jumalan läsnäolon kokemisesta. Mutta ehkä liian usein painotetaan pelkkiä kokemuksia, mikä voi johtaa siihen että jotkut eivät välitä niin paljoa tutkia Sanasta mitä Jumalan läsnäolo todella on, miten sen voi kokea, ja mitä sen kokeminen oikeastaan merkitsee. Ja siitä johtuen saattaa syntyä sielullisia kokemuksia jossa ihmiset tulkitsevat tunnetilansa Jumalan läsnäoloksi tai kosketukseksi, ja pahimmillaan jopa sielunvihollinen voi aiheuttaa näitä kokemuksia. Siksi on tärkeää, ettei kokemuksia itseään aleta koroittamaan tai etsimään.
Mutta, Raamatussa on myös hyvin paljon kirjoituksia siitä, että Jumala, vaikka Hän onkin joka paikassa läsnä joka aikaan, antoi erityisiä kokemuksia läsnäolonsa ja siunauksensa merkiksi. Tässä voimalliset esimerkit sekä Vanhan että Uuden testamentin puolelta:
2.Aik.7
1 Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta, tuli taivaasta tuli ja kulutti polttouhrin ja teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti temppelin,
2 niin että papit eivät voineet mennä Herran temppeliin; sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin.
3 Ja kun kaikki israelilaiset näkivät tulen tulevan alas ja näkivät temppelin päällä Herran kirkkauden, polvistuivat he kivillä lasketulla pihalla kasvoillensa maahan ja rukoilivat ja kiittivät Herraa siitä, että hän on hyvä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Apt 2
1 Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
2 Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
3 Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
4 Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.
Tässä selkeästi tapahtuu jotakin sellaista, jota ei voinut olla kokematta voimallisesti. Ensimmäisessä tapauksessa Herran kirkkaus (Henki) täytti temppelin, ja toisessa Herran Henki (kirkkaus) täytti Pyhän Hengen temppelit (=uskovan ruumiit, kts 1.Kor.6:19). On siis kyse Hengellä täyttymisestä. Jotkut tulkitsevat sen olevan sama asia kuin "henkikaste", itse näen näiden olevan eri asiat, mutta se ei nyt ole olennaista, vaan se että Jumala selkeästi antaa uskovien kokea Hänen läsnäolonsa voimallisesti.
Päätän alustuksen tähän ja jään odottamaan minkälaisia ajatuksia ja mahdollisia kokemuksia muilla tästä aiheesta on.
Siunauksin,
Herman