https://fi.wikipedia.org/wiki/Urantia-kirjaUrantia-kirja on 2097-sivuinen teos, jonka 196 lukua jakaantuvat neljään osaan:
Ensimmäinen osa esittää keskusuniversumin ja seitsemään superuniversumia, Jumalaa, maailman rakennetta ja henkiolentojen eri luokkia.[7]
Toinen osa esittää paikallisuniversumia, johon kuuluu myös maapallo eli Urantia. Evoluution ja luomisen kerrotaan jatkuvan ja johtavan Jumalan säätämänä kohti hyvää.[7]
Kolmas osa esittää Urantian eli maapallon syntymähistoriaa. Se sisältää kuvauksen ensimmäisestä ihmisperheestä, rotujen synnystä ja leviämisestä. Lopulta kerrotaan ihmiskunnan saamat käänteentekevät ilmoitukset. Ensimmäinen oli Planeettaprinssin ja hänen esikuntansa toiminta 500 000 vuotta sitten, toinen oli Aatami ja Eeva noin 35 000 vuotta sitten sekä kolmas oli Melkisedekin 94 vuotta kestänyt ja vuonna 1973 eaa. alkanut vierailu. Monien nykyisten uskontojen katsotaan pohjautuvan tähän.[7]
Neljäs osa esittää neljännen käänteentekevän ilmoituksen eli Jeesuksen elämän ja opetuksen. Kertomuksiin sisältyy muun muassa matka Egyptiin, Roomaan ja Kreikkaan.[7] Samaten Jeesuksen kerrotaan olleen ainut Luoja 700 000 pojasta, joka ruumiillistui Maan päälle.[5]
Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urantia-kirja kuvaa monimutkaista maailmankaikkeutta, jossa on lukuisia ulottuvuuksia ja biljoonittain asuttuja maailmoja.[8] Tätä kaikkea hallitsevat jumalat, joista korkein on I AM (”Minä olen”).[5] Kaikki ihmisolennot ovat yhden Jumalan poikia ja tyttäriä.[4]
Urantia-kirjan yksi Jumala ilmenee kolminaisuuden muodossa: Universaalina Isänä, Ikuisena Poikana ja Äärettömänä Henkenä. Ikuinen Poika on Universaalin Isän ensimmäinen ajatus. Vastaavasti Ikuinen Poika loi jumalalliset persoonat, Mikael-luokan persoonat. Kukin Mikael-persoona johtaa ja ohjaa tiettyä paikallisuniversumia. Jeesus hallitsee nykyisellään noin kolmen miljoonan asutun maailman paikallisuniversumi Nebadonia, johon myös maapallo eli Urantia kuuluu.[9][10]
Maailmankaikkeus jakautuu kolmeen osaan: Fyysinen maailma, välimaailma ja henkinen maailma. Ihmisen kuollessa hänen sielunsa viedään välimaailman, josta sen katsotaan syntyvän uudelleen aina uusille universumin tasoille.[4]