Raamatusta löytyy paljon ahdistusta käsitteleviä kirjoituksia, joista ilmenee että ahdistus voi johtua monesta asiasta.
On olemassa ahdistusta joka johtuu synnistä, eli tottelemattomuudesta Jumalaa ja Hänen tahtoansa kohtaan.
Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee (Room.2:9)
Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini -- tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus (Snl.1:24,25, 27)
"Lääke" tämänkaltaiseen ahdistukseen on Jumalan puoleen kääntyminen, eli parannuksenteko. Se on mahdollista Jeesuksen Kristuksen sovintoveren tähden, sillä Hän kantoi päällämme meille kuuluvan rangaistuksen syntiemme tähden, jotta meillä voi olla rauha Jumalan kanssa (Jes.53:5, Room.5:1). Kristuksessa Jumala tarjoaa meille tätä sovitusta ja rauhaa ansaitsemattomana lahjana, jonka vastaanotettuamme Hän antaa sydämeemme pelastuksen sinetiksi Pyhän Henkensä (Room.5:5, Ef.4:30). Henki antaa meille voiman elää vapaana synnin orjuudesta, ja kun siinä vapaudessa elämme, antaa Henki meille vakuuden pelastuksesta ja Jumalan armosta kohtaamme, niin että ahdistus synnin tähden katoaa. Tämä koskee sekä uskovia, että niitä jotka eivät aiemmin ole uskoneet Jeesukseen.
Mutta on myös ahdistusta, joka ei johdu omasta tottelemattomuudesta. Tästä Jeesus puhuu näissä sananpaikoissa:
"...kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden..." (Mark.4:17)
"Maailmassa teillä on ahdistus..." (Joh.16:33)
Kun olemme tulleet sovitetuiksi ja meidät on sinetöity Pyhällä Hengellä, ahdistaa maailmassa oleva synti meitä. Pyhä Henki myös todistaa maailmalle sen syntisyyden (Joh.16:8), ja se tapahtuu meidän kauttamme silloin kun me Hengen voimasta elämme Jumalan mielen mukaista elämää, niin me toimimme ikäänkuin peileinä jonka kautta synnin orjuudessa olevat ihmiset näkevät oman syntisyytensä. Siksi ne, jotka eivät halua tehdä parannusta ja jättää syntielämää, vastustavat ja vainoavat meissä olevaa Henkeä. Vielä enemmän vastustusta ja vainoa alamme saamaan, jos ja kun alamme Hengen vaikutuksesta todistamaan ihmisille Jeesuksesta ja puhumaan heille Jumalan sanaa.
Tällaiseen ahdistukseen ei ole varsinaisesti olemassa ahdistusta poistavaa "lääkettä", vaan sen kanssa on elettävä. Siksi meidän on ymmärrettävä, että se on vapaudestamme maksettava hinta. Vain kun ymmärrämme vapauden valtavan arvon, voimme olla valmiit maksamaan hinnan, sillä hinta on lopulta paljon pienempi, kuten ilmenee erään suuren todistajan Paavalin ajatuksista: "Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia" (2.Kor.4:17-18)
Tähän ahdistukseen on kuitenkin olemassa "lievittävää lääkettä", ja se löytyy Jumalan sanasta, Raamatusta.
"Minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan" (Ps.91:15)
Jumala ei ole luvannut aina heti ottaa pois ahdistusta omiltansa, mutta Hän on luvannut olla meidän kanssamme niiden keskellä. Hänen läsnäolonsa tuo tietynlaisen rauhan ja lohdun keskelle ahdistustakin. Se on kuin tyyni pyörremyrskyn keskellä; vaikka niinsanotusti "ulkoista ihmistämme" ahdistaakin, on "sisäinen ihmisemme" Jumalan rauhassa. "Sisäiseen ihmiseen" jossa Pyhä Henki hallitsee, ei ulotu tämän maailman myrskyt ja vainot.
Edellälainatusta psalmista löytyy myös lupaus, että Jumala lopulta vapahtaa ahdistuksesta. Voimme pitää uskossa kiinni tästä lupauksesta, sillä Jumala on kaikkia olosuhteita korkeammalla ja voi yhdellä sanalla muuttaa tilanteet mielensä mukaan.
Miksi Hän ei sitten sitä aina heti tee?
...meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa (Room.5:2-4)
Tästä näemme selkeästi, että Jumalalla on tarkoitus ahdistuksille. Ne ovat meille koulua ja kasvatusta, jonka kautta opimme ja meissä saa kehittyä jotain valtavan tärkeää. Ahdistuksen kestäminen saa meissä aikaan kärsivällisyyttä, koettelemuksen kestämistä, ja toivoa. Aina kun saamme näissä vahvistua, olemme vahvemmat ja kestämme enemmän, niin ettei tämän maailman asiat enää meitä niin paljoa horjuta. Silloin voimme myös mennä vaikeampiin paikkoihin auttamaan ja viemään toivoa niiden keskellä taistelevien ihmisten luokse. Kun he näkevät ja kokevat meidän rauhamme, antaa se todistuksellemme Kristuksesta sellaista luotettavuutta, jota ilman ne ovat kuin pelkkää teoriaa. Kun tämän ymmärrämme, voimme Paavalin tavoin olla kiitolliset ja kerskata myös ahdistuksista (jotka eivät johdu omasta tottelemattomuudesta).
Siunausta kaikille!