Niin minäkin olen ajatellut tuosta harhaoppisen karttamisesta, että ainoastaan ihminen, joka on joskus lähtenyt kohti oikeaa päämäärää, voi mennä harhaan. Ja seurakunnan tulee mielestäni aina jokaisen yksilön kohdalla sopia oikeasta menettelystä. Siis jos joku uskova on lankeileva, mutta aina haluaa tehdä parannuksen uudelleen ja sanoo synnin synniksi, niin en näe useimmissa tapauksissa tarpeelliseksi sulkea häntä pois uskovien yhteydestä. Mutta jos joku on mennyt niin harhaan, että ei enää näe synnin olevan syntiä, vaan rohkaisee toisiakin synnin harjoittamiseen, niin voidaan joskus keskustella jopa tällaisen henkilön karttamisesta äärimmäisenä toimintana. Ja tämäkin vasta sitten, kun kyseinen henkilö on ensin täysin kuuliaiseksi tullut (2.Kor.10:6), eli elänyt uskossa ja mahdollisesti toimittanut myös jotain virkaa seurakunnassa.
Olin tänään aamukahvilla tuossa yhden veljen luona, joka toi esiin Raamatun kohdan: "Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla.' Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani (Matt.18:15-17)." Hän mietti, että miten Jeesus sitten kehotti kohtelemaan pakanoita ja publikaaneja... Jeesus ja Hänen opetuslapsensa aterioivat syntisten ja publikaanien kanssa (Matt.9:10). Jeesusta haukuttiin publikaanien ja syntisten ystäväksi (Matt.11:19).