Babylonian vankeudesta

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Babylonian vankeudesta

ViestiKirjoittaja todael » 30. Maalis 2013 16:42

Kirjain kuolettaa Henki tekee eläväksi.

Jumalan Sana ei muutu, eikä voi tulla ristiriitaisesti tulkituksi tai siihen uskonnollisen tradition kautta jotain lisätyksi. Jakaantuneet kristilliset traditiot ovat pitkälti eri tulkintojen sekä traditioiden haaroja - joskin toisissa on menty paljon pidemmälle kuin toisissa.

Alkuseurakunta ei tuntenut kuin yhden uskon tunnustuksen - Jeesus on Herra. Rakenteellinen jumalanpalvelus myöhemmin toi mukanaan uudet traditiot, kuten ikonit, patsaat ja pyhimykset sekä monarkistisen piispuuden [Ignatius v.100]. Traditio rikkoi Jumalan Sanan sekä kymmenen käskyä. Järjestäytyminen siis synnytti tarpeen muotojen rakentamisesta, ja tämä synnytti vääränlaisen aseman tulkinnalle sekä traditiolle. Syntyi muotokristillisyys, jota hallitsi enemmän tradito kuin elävä Herran Jeesuksen seuraaminen.

Alkuseurakunta oli "tie Herrassa" - elävää Herran Jeesuksen seuraamista. Ei ollut "äiti-kirkkoa" ei monarkistista piispuutta, eikä mitään valtarakenteista järjestelmää. Jerusalemin seurakunta ei ollut "äiti-kirkko" vaan apostolisen opetuksen sekä 12 opetuslapsen keskuspaikka. Alkuseurakunta kunnioitti Jerusalemin seurakuntaa, keräämällä heille avustuksia, apostoli Paavalin kautta. Paavali säilytti koko ajan yhteyden Vähän-Aasian seurakuntien ja Jerusalemin seurakunnan välillä. Paavali näki että Jeesuksessa uskovat pakanat ja juutalaiset olivat yksi uusi ihminen.

Paikallisseurakunnat toimivat vanhimmiston sekä paimenten johdolla, ja hekin olivat esimerkkejä Kristuksen seuraamisesta - ei hallitsevia asemallisia piispoja, kuten myöhemmin tapahtui. Kristuksen seuraaminen muuttui uskon tunnustuksiksi, ja laitoskristillisyydeksi - alkoi Babylonian vankeuden aika. Paavi asettui Jumalan temppeliin ja julisti olevansa "jumala" - antikristus nousi entisen Rooman valtakunnan keskeltä, ja otti "jumalan-istuimen" saman keisari-kultin kautta.

Jumala kutsuu ulos Babylonian vankeudesta. Synkretistinen muotokristillisyys on pakanallisen epäjumalanpalveluksen synnyttämää, ja se kieltää Kristuksen opin. Jumala kutsuu vilipittömiä uskovia "seuraamaan Jumalan Karitsaa" - pitämään Jumalan käskyt sekä Jeesuksen uskon. Auktoriteetti tulee palata takaisin Jumalalle, antikristuksen sijasta. Traditio on eksyttänyt monet pois Jumalan Sanasta ja vienyt heidät antikristuksen hallintavaltaan.

Kristillinen perintö ja tulkinta on tärkeää. Tunnustan että kristillisyyden historiassa on paljon opittavaa ja hengellisestikin rakentavaa. Silti - uskon että tulkinta on aina ymmärrettävä tulkinnaksi - ja Raamattu Jumalan Sanaksi. Näiden välillä on aina tärkeä eroavaisuutensa.

Vilpitön ihmisen sydän, joka tunnustaa Jeesuksen uhrin omakohtaiseksi pelastukseksi, sekä tahtoo elää omassa elämässään Jumalan tahdossa - on Jumalan seurakunnan Hengen yhteyden perusta. Tässä tekstissäni vain pohdin, kuinka usko muuttui apostolisen ajan jälkeen enemmän rakenteelliseksi sekä tunnustukselliseksi. Tämä mielestäni avasi oven kristillisyyden Babylonian vankeudelle.

Keisari Domitianus suoritti n. v. 90 keskitettyjä uskovien vainoja. Mielenkiintoista on nähdä, että hän rinnasti alkuseurakunnan juutalaiseksi lahkoksi. Alkuseurakunta siis omasi vahvan perustuksen Herraan Jeesukseen perustuvasta messiaanisesta juutalaisuudesta. V. 70 roomalaiset tuhosivat Jerusalemin, nyt sama viha kohdistui alkuseurakuntaan - ja heitä rinnastettiin samoihin kapinallisiin, joiksi juutalaiset olivat aiemmin tuomittu. Alkuseurakunta omasi juurensa messiaanisesta juutalaisuudesta - uskosta Herraan Jeesukseen, mutta tämä muuttui apostolisen ajan jälkeen. Tilalle tuli roomalaisuskonnollinen traditio, joka asetti uuden "keisarin" Jumalan temppeliin. Paavi istui nyt maanpäällisen kristillisen valtakunnan "keisarina" - ja julisti samalla itsensä raamatullisessa profetiassa itsensä antikristukseksi. Tämän kaiken rinnalla kulki aito Herran Jeesuksen seuraaminen, pienissä muodoissa - jota tämä "peto" alkoi vihaamaan ja vainoamaan.

Jumala palauttaa todellisen oman kansansa vapauteen - seuraamaan Jumalan Karitsaa antikristuksen sijasta.

Ilm.18:4 "Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa."

- todael
todael
 

Re: Babylonian vankeudesta

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 30. Maalis 2013 21:29

Kuuleppas todael ,,,asia on kyllä sillä tavalla ,että luin tuon kirjoituksesi ja olen sitä mieltä ,että tarjoan kahvit tai teen jos joskus tulet käymään täällä Kerimäen suunnalla. Ja jos sattuu olemaan pullaa ni myös :) sillä tykkäsin kovasti kirjoituksestasi.
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

Re: Babylonian vankeudesta

ViestiKirjoittaja todael » 31. Maalis 2013 01:12

Mr Kerimäki kirjoitti:Kuuleppas todael ,,,asia on kyllä sillä tavalla ,että luin tuon kirjoituksesi ja olen sitä mieltä ,että tarjoan kahvit tai teen jos joskus tulet käymään täällä Kerimäen suunnalla. Ja jos sattuu olemaan pullaa ni myös :) sillä tykkäsin kovasti kirjoituksestasi.


Kiitos. Mielelläni - kahvit maistuu aina, sekä rakentavat hengelliset keskustelut. Katsotaan jos sinnepäin pääsisin. :)

Halusin laittaa myös nämä tähän lisäksi, sekä muutaman linkin. En halua masentaa ketään. Jumala tulee puhdistamaan ja vahvistamaan oman seurakuntansa Herrassa Jeesuksessa. Jumala tuomitsee "porton" - keskitytään aina silti olennaisimpaan - Herraan Jeesukseen.

Jumala puhdistaa morsiamensa

Vallalla näyttää olevan on kaksi, toisistaan poikkeavaa suuntausta.

(1) Kuolettava laki-lahko-henkinen oikeaoppisuus, joka kieltää Hengen yhteyden - vajavaisten ihmisten, mutta Jeesuksen tunnustavien välillä. Nämä ovat pieniä lahkoja omine hallitsijoineen. Ensirakkaus Herraan Jeesukseen on kadotettu vääränlaisen, kovakasvoisen oikeaoppisuuden kautta. Kirjain kuolettaa. Jumalan Henki ei voi toimia, koska Pyhän Hengen aikaansaama rakkaus on kadonnut. [Efeson seurakunta]

(2) Suvaitsevainen ja humanistinen ekumenia, joka hyväksyy kaikki uskonnolliset traditiot ja pitää niitä pelkkänä rikkautena - näin kieltäen Jumalan Sanan auktoriteetin ja raamatullisen uskon Herraan Jeesukseen. Seurakunta ei tunnista tilaansa - on "haalea" - ei kylmä eikä palava. Omakylläisyyden "sokeus" saa tämän näkemään itsensä oikeassa hengellisessä tilassa. Se valo joka heillä on, onkin pimeyttä - siksi pimeys on niin suuri, että Jeesus on seurakunnan ulkopuolella - vaikka he toisin väittävätkin. [Laodikean seurakunta]

Jumala puhdistaa morsiamensa Herran Jeesuksen kuninkuuteen:
Lukaise >> http://elaman-tie.blogspot.fi/p/jeesus-kristus-pyhittaa-ja-puhdistaa.html
Lukaise >> http://elaman-tie.blogspot.fi/2013/03/ajatuksia-kun-uskonnollisuuden-muurit.html

- todael :)
todael
 

Re: Babylonian vankeudesta

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 31. Maalis 2013 10:45

Uskon, että monilla uskovilla ei ole ymmärrystä siitä, että Jumalan Pojan usko merkitsee myös seuraamista ja palvelemista. Monet uskovat, että kun kerran on ottanut vastaan uskon, se riittää ja mistään ei tarvitse luopua, vaikka todellisuudessa, kaikesta tulee luopua, jopa koko elämästään. Mitä tarkoittaa se, että olemme ristinnaulinneet itsemme yhdessä Kristuksen kanssa. Eikö se tarkoita sitä, että hylkäämme sen mikä on maailmasta ja koko keskipisteemme on Kristuksessa. Jotta Henki voi olla elävä, ihminen ei voi elää omille mieliteoilleen, "syöden ja juoden, pitäen pitoja yhdessä juopuneiden kanssa", sillä jos Herra tullessaan näin tapaa palvelijansa toimivan, hänen kohtalonsa on sama kuin niidenkin jotka eivät ole uskoneet. Valvokaa, jotenkin koen tämän sanan voimakkaana, sillä emme tiedä hetkeä milloin Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan hakemaan ja kuka on ymmärtäväinen, että on valmiina odottamassa.
lonelyrider
 

Re: Babylonian vankeudesta

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 31. Maalis 2013 11:20

Laitan tähän jotain, muotokristillisyydestä, mitä löysin iltiksen sivuilta äsken...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013033 ... 4_uu.shtml
lonelyrider
 

Re: Babylonian vankeudesta

ViestiKirjoittaja pekka » 31. Maalis 2013 12:15

lonelyrider kirjoitti:Laitan tähän jotain, muotokristillisyydestä, mitä löysin iltiksen sivuilta äsken...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013033 ... 4_uu.shtml


laulaja Katri Helena on pahoin eksynyt:

http://www.mtv3.fi/ohjelmat.shtml/kotim ... olentoihin

"Hjalliksen vieraana ollut Panu Rajala puhui haastattelussa entisen vaimonsa uskosta henkimaailmaan.

Lavatähti ja kirjamies -kirjan entisestä suhteestaan laulaja Katri Helenan kanssa kirjoittanut Panu Rajala väitti Hjalliksen kanssa -ohjelman haastattelussa myös, että Katri Helena olisi uskonut avaruusolentojen olemassaoloon.

– Kyllä me kävimme keskustelua avaruusolentojen todellisuudesta. Hän uskoi niihin. Ei hän tosin varmaan henkilökohtaisesti niitä nähnyt tai keskustellut niiden kanssa, sillä hänen kontaktinsa oli nimenomaan vainajien kanssa. Mutta hän opetti minulle, mitä aikomuksia avaruusolennoilla on meihin ihmisiin nähden, Rajala totesi Hjallis Harkimon haastattelussa.

Harkimo pyysi Rajalaa kuvailemaan tarkemmin, millaisia nämä aikomukset sitten Katri Helenan mielestä olivat olleet.

– Hän sanoi, että niillä on vain ystävällisiä aikomuksia. Että ne odottavat vielä jonkin aikaa, kunnes ottavat yhteyttä ja alkavat neuvoa meitä. Hänen mukaansa ne ovat meitä kehittyneempiä. Näin minä asian ainakin ymmärsin ja tällaisia keskusteluja me kävimme. Mutta missään nimessä se ei ollut niin, että hän olisi ollut suoraan avaruusolentojen kanssa yhteyksissä, Rajala selitti.

Katri Helena on itse usein kertonut henkimaailman yhteydestään kuolleitten läheistensä kanssa."
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Babylonian vankeudesta

ViestiKirjoittaja pekka » 31. Maalis 2013 12:18

JEESUS ELÄÄ!!

http://akimonkkonen.puheenvuoro.uusisuo ... n-joukosta

” Hauta oli tyhjä, kun Maria Magdaleena meni haudalle. Hän etsi kuollutta profeetta ja Mestariaan, mutta ei löytänyt edes tämän ruumista. Hämmennys oli suuri, kun Maria kertoi opetuslapsille tapahtuneesta. Kukaan ei uskonut Jeesuksen nousseen kuolleista, vaikka takana oli kolmen ja puolen vuoden intessiiviopetusta aiheesta. Näin on myös meidän nykyihmisten suhteen, mekään emme usko, vaikka näkisimme. Vaadimme lisää näyttöjä, lisää tieteellistä faktaa, ihmettä emme suostu uskomaan millään. Kuolleiden pohdiskelua elämästä! Kristus kuolemalla kuoleman voitti ja ylösnousi, totisesti nousi! Me olemme kiinnostuneita haudoista ja kuolleista, enemmän kuin elävistä, miksi muuten kulkisimme omaistemme haudoilla juhlapyhinä kinoksissa kahlaten, tai pyhillä paikoilla tyhjiä hautaholveja tuijottaen? Kristus elää! Etsisimme ennemmin Häntä elävien joukosta; huutaisimmepa Hänen nimeään hätämme päivänä ja onnen ylenpalttisena hetkenä. Vastaisiko Hän? Riittäisikö rohkeus kokeilla? Kuolleet ovat tietenkin turvallisempaa seuraa... Kristus tulee Kuninkaana takaisin, silloin on mieletöntä etsiä Häntä haudoista. Ei! Silloin tulee kiireesti etsiä Häntä sydämestään. Silloin, kun Hän seisoo Kuninkaana Öljymäellä, on liian myöhäistä, sillä Hän on jo valittunsa itselleen ottanut. Tänään on armonpäivä, Pääsiäispäivä. Päästä itsesi vapaaksi kuolleiden kahleista, pyydä elämän vettä armon Herralta. Siunattua Pääsiäistä!”


Kirje roomalaisille 6

1. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7. sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
9. tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
10. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
11. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
14. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
16. Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
17. Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
18. ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
19. Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
20. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
22. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
23. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.


Toinen kirje Timoteukselle 2

1. Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
2. Ja minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan.
3. Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies.
4. Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin, sillä hän tahtoo olla mieliksi sille, joka on hänet palkannut.
5. Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.
6. Peltomiehen, joka vaivaa näkee, tulee ennen muita päästä osalliseksi hedelmistä.
7. Tarkkaa, mitä sanon; Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen.
8. Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan,
9. jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa, kahleisiin asti, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu.
10. Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden.
11. Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää;
12. jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät;
13. jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.
14. Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat.
15. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.
16. Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa,
17. ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus,
18. jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.
19. Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee".
20. Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
21. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.
22. Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.
23. Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.
24. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
25. hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
26. ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Babylonian vankeudesta

ViestiKirjoittaja Knuutti » 31. Maalis 2013 23:05

Mielestäni Raamatun kuvakielessä puhutaan Egyptistä ja sieltä lähtemisestä, kun tarkoitetaan niitä, jotka eivät ole tulleet uskoon.

Israelilaiset vietiin vangiksi Baabeliin, ei Egyptiin.

Voidaanko uskomattomia viedä Baabelin vangeiksi?
Mielestäni ei, koska he eivät ole vielä lähteneet edes Egyptistä.

Baabelin vankeudesta palanneet olivat israelilaisia eli seurakuntaa.
Osa vankeuteen joutuneista kuoli siellä.


Esra 1.
3. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Jumalansa, ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Hän on se Jumala, joka asuu Jerusalemissa.
4. Kuka vain on jäljellä, se saakoon, missä asuukin muukalaisena, paikkakuntansa miehiltä kannatukseksi hopeata ja kultaa, tavaraa ja karjaa ynnä vapaaehtoisia lahjoja Jumalan temppelin rakentamiseksi Jerusalemiin."
5. Silloin nousivat Juudan ja Benjaminin perhekunta-päämiehet sekä papit ja leeviläiset, kaikki, joiden hengen Jumala herätti menemään ja rakentamaan Herran temppeliä Jerusalemiin.



Vain hyvin pieni osa seurakuntaa välttää uskonelämänsä aikana joutumasta ainakin joksikin aikaa Baabelin vangiksi.

2.Kun.25:
12. Mutta osan maan köyhiä henkivartijain päällikkö jätti jäljelle viinitarhureiksi ja peltomiehiksi.
Knuutti
 

Re: Babylonian vankeudesta

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 01. Huhti 2013 08:21

Hyvä pointti, Knuutti :thumb:
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 58 vierailijaa

cron