Kirjain kuolettaa Henki tekee eläväksi.
Jumalan Sana ei muutu, eikä voi tulla ristiriitaisesti tulkituksi tai siihen uskonnollisen tradition kautta jotain lisätyksi. Jakaantuneet kristilliset traditiot ovat pitkälti eri tulkintojen sekä traditioiden haaroja - joskin toisissa on menty paljon pidemmälle kuin toisissa.
Alkuseurakunta ei tuntenut kuin yhden uskon tunnustuksen - Jeesus on Herra. Rakenteellinen jumalanpalvelus myöhemmin toi mukanaan uudet traditiot, kuten ikonit, patsaat ja pyhimykset sekä monarkistisen piispuuden [Ignatius v.100]. Traditio rikkoi Jumalan Sanan sekä kymmenen käskyä. Järjestäytyminen siis synnytti tarpeen muotojen rakentamisesta, ja tämä synnytti vääränlaisen aseman tulkinnalle sekä traditiolle. Syntyi muotokristillisyys, jota hallitsi enemmän tradito kuin elävä Herran Jeesuksen seuraaminen.
Alkuseurakunta oli "tie Herrassa" - elävää Herran Jeesuksen seuraamista. Ei ollut "äiti-kirkkoa" ei monarkistista piispuutta, eikä mitään valtarakenteista järjestelmää. Jerusalemin seurakunta ei ollut "äiti-kirkko" vaan apostolisen opetuksen sekä 12 opetuslapsen keskuspaikka. Alkuseurakunta kunnioitti Jerusalemin seurakuntaa, keräämällä heille avustuksia, apostoli Paavalin kautta. Paavali säilytti koko ajan yhteyden Vähän-Aasian seurakuntien ja Jerusalemin seurakunnan välillä. Paavali näki että Jeesuksessa uskovat pakanat ja juutalaiset olivat yksi uusi ihminen.
Paikallisseurakunnat toimivat vanhimmiston sekä paimenten johdolla, ja hekin olivat esimerkkejä Kristuksen seuraamisesta - ei hallitsevia asemallisia piispoja, kuten myöhemmin tapahtui. Kristuksen seuraaminen muuttui uskon tunnustuksiksi, ja laitoskristillisyydeksi - alkoi Babylonian vankeuden aika. Paavi asettui Jumalan temppeliin ja julisti olevansa "jumala" - antikristus nousi entisen Rooman valtakunnan keskeltä, ja otti "jumalan-istuimen" saman keisari-kultin kautta.
Jumala kutsuu ulos Babylonian vankeudesta. Synkretistinen muotokristillisyys on pakanallisen epäjumalanpalveluksen synnyttämää, ja se kieltää Kristuksen opin. Jumala kutsuu vilipittömiä uskovia "seuraamaan Jumalan Karitsaa" - pitämään Jumalan käskyt sekä Jeesuksen uskon. Auktoriteetti tulee palata takaisin Jumalalle, antikristuksen sijasta. Traditio on eksyttänyt monet pois Jumalan Sanasta ja vienyt heidät antikristuksen hallintavaltaan.
Kristillinen perintö ja tulkinta on tärkeää. Tunnustan että kristillisyyden historiassa on paljon opittavaa ja hengellisestikin rakentavaa. Silti - uskon että tulkinta on aina ymmärrettävä tulkinnaksi - ja Raamattu Jumalan Sanaksi. Näiden välillä on aina tärkeä eroavaisuutensa.
Vilpitön ihmisen sydän, joka tunnustaa Jeesuksen uhrin omakohtaiseksi pelastukseksi, sekä tahtoo elää omassa elämässään Jumalan tahdossa - on Jumalan seurakunnan Hengen yhteyden perusta. Tässä tekstissäni vain pohdin, kuinka usko muuttui apostolisen ajan jälkeen enemmän rakenteelliseksi sekä tunnustukselliseksi. Tämä mielestäni avasi oven kristillisyyden Babylonian vankeudelle.
Keisari Domitianus suoritti n. v. 90 keskitettyjä uskovien vainoja. Mielenkiintoista on nähdä, että hän rinnasti alkuseurakunnan juutalaiseksi lahkoksi. Alkuseurakunta siis omasi vahvan perustuksen Herraan Jeesukseen perustuvasta messiaanisesta juutalaisuudesta. V. 70 roomalaiset tuhosivat Jerusalemin, nyt sama viha kohdistui alkuseurakuntaan - ja heitä rinnastettiin samoihin kapinallisiin, joiksi juutalaiset olivat aiemmin tuomittu. Alkuseurakunta omasi juurensa messiaanisesta juutalaisuudesta - uskosta Herraan Jeesukseen, mutta tämä muuttui apostolisen ajan jälkeen. Tilalle tuli roomalaisuskonnollinen traditio, joka asetti uuden "keisarin" Jumalan temppeliin. Paavi istui nyt maanpäällisen kristillisen valtakunnan "keisarina" - ja julisti samalla itsensä raamatullisessa profetiassa itsensä antikristukseksi. Tämän kaiken rinnalla kulki aito Herran Jeesuksen seuraaminen, pienissä muodoissa - jota tämä "peto" alkoi vihaamaan ja vainoamaan.
Jumala palauttaa todellisen oman kansansa vapauteen - seuraamaan Jumalan Karitsaa antikristuksen sijasta.
Ilm.18:4 "Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa."
- todael