Juha Pihkala tunnustaa kirjassaan Johdatus Dogmatiikkaan, että sakramentti käsite on ollut olemassa mysteeriuskonnoissa, eli pakanauskonnoissa. Pihkalan tekstistä käy ilmi myös se tosiasia, että kirkollinen sakramentti on myöhäisempi rajaus, eli lisäys, sillä Uusi Testamentti ei opeta kirkollista sakramenttioppia.
Sakramentti käsite on alkuperältään pakanauskonnollinen rituaali. Pakanallisiin mysteeriuskontoihin tultiin sisälle sakramenttien kautta. Isis-Osiris-Horus ja Mitrhas-kulttiin sekä Eleusiin, Attiksen, Dionysioksen palvontaan kuului sakramentit, jossa sakramentin mysteeri (salaisuus) yhdisti sakramenteilla vihityt toisiinsa ja "jumaluuteen". Pakanallinen sakramenttioppi opetti elämän uudistumista sakramenttien kautta, sakramentti vei vihityn pimeyden läpi valoon.
Kaikkiin maailmanvaltojen pakanauskontojen valta-uskontoihin tultiin sisälle sakramentin kautta ja välityksellä. Sakramenttiopin juuri ja ydin oli Babylonian taivaan kuningatar äiti-lapsikultissa, joka levittäytyi muihin uskontoihin eri nimisinä kuten Egyptiin, jossa sen nimenä oli Isis-Horus, Foinikiassa Baal-Astarte kultti nimisenä, Kreikassa Afrodites-Eros kultin nimellä.
Rooman katolinen kirkko syntyi 300-luvun lopussa. Babyloniasta lähtöisin oleva äiti-lapsikultti sekä sakramenttikäsite tuli Rooman katolisen kirkon viralliseksi opiksi. Rooman katolinen kirkko otti käytäntöön pakanallisen sakramenttikäsitteen, jossa kirkkoon tultiin sisälle sakramentin välityksellä. Raamattu opettaa, että Jumala liittää ihmisen seurakuntaansa Herran Jeesuksen sovitustyön ansiosta, kun ihminen on tunnustanut syntinsä ja uskonut Herraan Jeesukseen.
Luterilainen kirkko on johdonmukaisesti ottanut käyttöönsä Rooman katolisen kirkon sakramenttikäsitteen, joka perustuu pakanauskontojen opetuksiin. Luterilaisella kirkolla on kaksi sakramenttia ja katolisella kirkolla seitsemän sakramenttia.
Sakramentin juuret ovat vanhoissa mysteeriuskonnoissa, josta se rantautui Rooman katoliseen kirkkoon. Rooman katolisen kirkon kirkkokieli oli aluksi latina ja sacramentum tarkoittaa latinaksi salaisuutta. Kreikankielellä salaisuus on mysterion. Latinankielen sacramentum ja kreikankielen mysterion tarkoittavat salaisuutta.
Kun Rooman katolinen kirkko kehitti oppiaan, niin se loi käsitteen sakramentti-oppi, jonka kautta tullaan kirkon jäseneksi. Rooman katolinen kirkko otti latinankielen sanasta sanan sacramentum (sakramentti) luoden sen ympärille kirkon sakramentti opetuksen.
Rooman katolisen kirkon sakramentti sacramentum käsite siirtyi latinasta kreikankielen sanaan mysterion, jonka alkuperä on latinankielen sanassa sacramentum.
Rooman katolinen kirkko opettaa sakramenttien (sacramentum) olevan mysteeri (mysterion). Rooman katolisessa kirkossa sacramentum - ja mysterion tarkoittavat samaa asiaa, eli kirkollista sakramenttia.
Vulgata Ilm 17:5 et in fronte eius nomen scriptum mysterium Babylon magna mater fornicationum et abominationum terrae
Byzantin teksti Ilm 17:5 και επι το μετωπον αυτης ονομα γεγραμμενον μυστηριον (mysterion) βαβυλων η μεγαλη η μητηρ των πορνων και των βδελυγματων της γης
Ilm 17:5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus (mysterion): "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti".
Raamatun sanan todistuksen sekä Rooman katolisen kirkon opetuksen ja RKK:n oman todistuksen valossa, Rooman katolinen kirkko on ilmestyskirjan suuri Babylon. Rooman katolisen kirkon ensimmäisessä sakramentissa, eli kasteen sakramentissa vedellä valelun jälkeen kastettavan otsaan tehdään öljyllä pieni ristinmerkki.
Rooman katolisen kirkon vahvistuksen sakramentissa (konfirmaatio) sakramentin vastaanottajan otsaan voidellaan "pyhällä öljyllä" pieni ristinmerkki. Vahvistuksen sakramentti on Rooman katolisen kirkon mukaan sakramentti, joka antaa täyttymyksen vesikasteeseen sekä auttaa todistamaan kirkon uskosta sanoin ja teoin.
Katolisen kirkon oman todistuksen mukaan sakramentti (sacramentum) on mysteeri (mysterion). Alkutekstissä ilmestyskirjan luvussa 17 jakeessa 5 sanotaan, että suuren Babylonin otsaan on kirjoitettu hänen nimensä, eli salaisuus (mysterion - sakramentti), joka on maan porttojen ja kauhistuksien äiti: Suuri Babylon.
Rooman katolinen kirkon edustaja voitelee katolisen kirkon jäsenen otsan "pyhällä öljyllä" kasteen ja vahvistuksen sakramentissa. Raamatun sanan todistuksen valossa on täysin selvää, että Rooman katolinen kirkko on suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti, sillä se toimittaa sakramentin (sacramentum - mysterion) kirkon jäsenen otsaan "pyhällä öljyllä". Raamattu todistaa, että suuri Babylon toimittaa sakramentin ihmisen otsaan, täten on kiistatonta, että Rooman katolinen kirkko on suuri Babylon.
Suuri Babylon. Rooman katolisen kirkon voi myös tunnistaa nimestä Babylon. Persialaiset valloittivat Mesopotamian, jonka seurauksena babylonialaiset papit pakenivat Pergamoon, joka sijaitsi Vähässä-Aasiassa. Babylonian papit kunnioittivat kreikkalaisten Pantheon temppeliä (kaikkien jumalien temppeli), mutta kuitenkin he jatkoivat Babylonialaista uskonnon harjoitusta mm. Saturnus kulttia.
Babylonialaiset papit säilyttivät Babylonian uskonnon menot myös Pergamon Zeus temppelissä. Pergamon babylonialainen uskonnonkultti tuli Roomaan vuonna 133 eKr. Pergamosta tullut Babylonian uskonto tuli niin yleiseksi Roomassa, että silloin Roomaa kutsuttiin ”Uudeksi Babyloniaksi”.
Raamattu opettaa, että vedenpaisumuksen jälkeiseen maailmaan syntyi uskonto, jossa palvottiin aurinkoa ja taivaan kuningatarta. Tämä uskonto syntyi Babyloniaan. Babyloniassa tehtiin korkeita torneja (Zikkurat), jonka huipulla oli temppeli, joka oli pyhitetty taivaan kuningattarelle. Tässä temppelissä he palvoivat taivaan kuningatarta.
Babylonialainen saatanan uskonto siirtyi Pergamoon ja sieltä myös Roomaan. UT:ssa on myös maininta siitä, että saatanan valtaistuin on Pergamossa, koska siellä oli voimassa tämä babylonialainen uskonto. Pergamosta babylonian uskonto rantautui Roomaan vuonna 133 eKr., josta sitten tämä babylonialainen uskonto siirtyi suoraan Rooman katoliseen kirkkoon sen nähtyä päivänvalon 300-luvulla. Näin katoliseen kirkkoon sopii myös Ilmestyskirjan 17:ssa ja 18:ssa luvussa olevat kuvaukset suuresta Babylonista, jonka kantaa sisällään äiti uskontoa eli taivaan kuningatar uskontoa.
Teksti on sivultani; http://www.kotipetripaavola.com/sakramentti.html