*
Haluaisin kysyä onko kenellä ollut samaa vastaavaa kuin minulla kun silloin tunsin Herran liikkuvan mukaan niin samalla liikuin touhuillen keittiössä?
Ei aina vaan joskus tunsin Hänen liikkuvan mukaan... Öisin Herran läsnäolo on aina ollut entistä väkevämpi ja todellisempi kuin päiväisin.
Huomasin sen. Joskus minä valvoin yöllä ja tunsin miten Herran läsnäolo oli väkevämpi ja todellisempi niin siten ajattelin että Herralla on kai varmaan jotain asiaa minule niin istuin ja sanoin että tässä minä olen, puhu minulle. Siten vähän myöhemmin löysin taas itseni nukkumasta. Hiljentyminen Herran edessä ei ole valitettavasti minun vahva puoleni.
Luulen ettei kaikkea tarvitse ymmärtää mitä Jumala Pyhän Hengen kautta tekee. Mutta luulen että mitä pimeämpi niin sitä Herra on läheisempi kuin valoisampi. Siksi tunsin Herran väkevän läsnäolon niinä pimeinä öinä.
Usein (ei tällä hetkellä vaan aiemmin) Herra herätti minua kesken yötä ja minun oli tosi vaikea herätä niin syvästä unesta. Ja tuntui vastenmieliseltä. Laitoin paksun peiton ympärilleni ja istuin puoli unenpöpperössä odottaen mitä Herralla on asiaa minulle mutta uni aina voitti minut ja siten luovutin ja menin takas nukkumaan. Ja joskus rukoilin mutta löysin itseni nukkumasta kädet ristissä ja siitä että unessani nukkuneena rukoilin ihan sekaisin.
Miksi unesta herääminen tuntuu vastenmieliseltä? Jotkut uskovat heräävät syvästä unesta ongelmitta ja ilahtuvat että Herra herättää heidät kesken yötä ja rukoilevat pirteinä. Yksi uskonsisar kertoi minulle että eräänä yönä Herra herätti hänet niin hän jaksoi rukoilla ja sit meni takas nukkumaan ja aamulla hänelle tuli pirteä olo ikään kuin olisi nukkunut pitempään.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.