Kirjoittaja JHK » 03. Tammi 2011 01:24
Rauhaa!
Ymmärtääkseni "Älä tapa" käskyn asiatarkka käännös on toteamus "Sinä et murhaa". (käskyt eivät hebrean kielessä ole kieltoja "älä" vaan toteamuksia "sinä et".) Juutalaiset ymmärtävät tämän käskyn kieltona murhata, ei kieltona tappaa ihmistä. Huomaammehan me jo Mooseksen laistakin että tietyille käskyille oli VT:n aikana voimassa kuolemantuomio - ei kai Jumala ole ristiriidassa itsensä kanssa? Tuohon aikaan oli Israelissakin käytäntönä verikosto, mikä tarkoitti sitä että tapetun ihmisen omaiset (miehet) olivat vastuussa siitä että kuolleen puolesta kostettaisiin. Kun nyt joku tappoi toisen, oli hän verivelan alainen ja surmatun omaiset etsisivät häntä tappaakseen hänet ja siten korjatakseen tapahtuneen vääryyden. Onhan Jumala sanonut että joka ihmisen veren vuodattaa, sen veren on ihminen vuodattava.
Mooseksen laki antaa kuitenkin poikkeuksena turvakaupungin niille jotka ovat vahingossa surmanneet toisen - sellaiselle oli olemassa turva turvakaupungissa. Murhaajan Herra käski alttarinsakin ääreltä hakemaan surmattavaksi.
Ihmisen elämä on Jumalan lahja (tai laina, miten tahtoo ajatella) eikä ihmisellä ole oikeus ottaa toiselta tämän elämää, ellei Herra itse niin käske. Jumala on se joka kostaa, joka maksaa ihmiselle hänen tekojensa mukaisen palkan. Vanhan testamentin aikaan Israel toimi paikoin Herran koston välikappaleena, samoin kuin sittemmin israelin viholliset toimivat israelille Herran koston välikappaleina. "Kosto" tosin on kova sana, sitä voi ajatella myös rangaistuksena tai "takaisin maksuna". Israelin hävittämät kansat olivat täyttäneet syntiensä mitan, ja saivat siitä sen palkan mikä saada piti. Mooseksen kirjoista voi lukea tästä lisää, esim. Genesiksessä (kirja 1) Herra sanoo ettei Kaananin maan kansojen syntien mitta vielä ollut täysi ja siksi Israelin tuli mennä Egyptiin, eikä suoraan Kaananiin - aika ei vielä ollut täysi.
Olen itsekin aikanaan kipuillut näiden kanssa, ja tahtoisin tuoda muutaman asian tässä esiin veljille ja sisarille rakennukseksi kun pohdimme näitä sen valossa että tiedämme Jumalan olevan rakkaus.
1. Vanha maailma josta luemme molemmissa testamenteissa oli paikoin erittäin julma paikka - kuolema oli arkipäivää, ja jolleivat ihmiset kyenneet pitämään huolta itsestään, heidän kohtalonsa oli yleensä julma - köyhyys, kuolema, orjuus tai pahempaa. Elämme toisenlaista aikaa nykyään, emmekä aina kykene ymmärtämään sitä rajua oikeudenmukaisuutta jota esim. Mooseksen laki sisältää - silmä silmästä, hammas hampaasta on kuitenkin äärimmäistä oikeudenmukaisuutta, ja myös Jumala on tätä mieltä, olimmepa me siitä mitä mieltä tahansa. Armon ajan tultua säännöt ovat kuitenkin toiset - kosto on nyt Herran käsissä, ja meitä kehoitetaan, tai itse asiassa käsketään kärsimään vääryyttä siinä toivossa että Herra armahtaa meitä vahingoittaneet (heille elämäksi) tai sitten kostaa meidän puolestamme (vihamiestemme turmioksi).
2. Isrealin surmaamien kansojen syntiluetteloon kuului kaikkinainen kuviteltavissa oleva turmellus jota tänä päivänä voimma ajatella, ja muutamia rikoksia jotka ovat meille liki kmahdottomia ajatella, esim. omien lastensa uhraaminen polttamalla/paistamalla elävältä epäjumalan kunniaksi (Baal vai joku muu, en muista).
3. Mooseksen lain kantava teema on oikeudenmukaisuus - ehdoton sellainen. Anteeksiantoa voi olla vain veriuhrin kautta. Silmä silmästä, hammas hampaasta. Joka lain täysin pitää on siitä elävä - joka sitä rikkoo on kirottu. Mooseksen laki puhuu ehdottomasta oikeudenmukaisuudesta ja vanhurskaudesta - se on kuitenkin pantu lihalliselle ihmiselle, joka on luonnostaan paha ja vihan lapsi. Jumalan olemus, joka on ilmaistu Jeesuksessa on kuitenkin ylitsevuotavaa hyvyyttä - armoa ylitse oikeuden. Jumala on rakkaus, ja tosi rakkaus seisoo aina totuuden kanssa yhdessä. Synti on syntiä, eikä sillä muuksi muutu, mutta Jumalan sydän on täynnä rakkautta ja armoa (Armo vanhan testamentin kielessä tarkoittaa hieman muuta kuin meidän kielessämme, mutta ei siitä sen enempää nyt.) Lihallinen ihminen ei kuitenkaan voi olla osallinen Jumalan armosta, sillä liha käyttäisi sitä väärin. Siksi ihminen tarvitsee uuden syntymän - tullakseen hengelliseksi olennoksi. Hengellinen taas ei ole mooseksen lain alainen, vaan häntä hallitsee Jumalan laki - Kristuksen laki, joka on (kuten mooseksen laki) hengellinen, mutta (toisin kuin mooseksen laki) hengellisille tarkoitettu.
4. Sota on langenneen maailman realiteetti, ja Jumala ymmärtää sen. Jos kansat eivät vastustaisi vääryyttä aseille, pahuus rehottaisi valtoimenaan. Siksi uskon että joissakin tilanteissa on oikein sotia, ja myös yksityishenkilöllä on oikeus joissain tilanteissa käyttää väkivaltaa oikeuden puollustamiseen. Sota itsessään ei ole väärin. Sanomattakin on selvää että asian on oltava oikea, tai sota muuttuu synniksi. Lisäksi sodassa on pidettävä varansa siinä ettei mennä liian pitkälle (tämähän ei tunnetusti langenneelta ihmiseltä tahdo onnistua.) Viimeiseksi totean että Kristityt ovat lähtökohtaisesti Jumalan valtakunnan kansalaisia, eivätkä maalliset konfliktit sido meitä, mitä kansallisuuteen tulee - suurin osa tämän maailman sodista ei kuulu meille. Kuitenkin pidän mahdollisena että Jumalan antama tehtävä joillekkin omilleen voi olla sotilasura. Jokaisen on Herran edessä toimittava omatuntonsa mukaan Pyhässä Hengessä, kysyen Herran tahtoa. Puhtaalla omatunnolla, Herrani edessä en voi pitää sotaa tai sotilaan ammattia syntinä. Sinä päivänä jona hyvyys lakkaisi vastustamasta pahuutta, pahuus hallitsisi. Kuitenkin meidän on ymmärrettävä että Herran tiet ovat korkeammat kuin ihmisten tiet. Jos siis olen hengen vaarassa, ja Herra tahtoo minun puollustautuvan, teen sen. Samaten jos Herran tahto on että alistun, niin teen sen, vaikka se maksaisi elämäni. Tärkeintä on että Hän saa päättää, sillä elän täyttääkseni Herrani tahdon.
Siunausta kaikille!