Sellaisen ihmisen, joka puhuu totta, ei tarvitse vannoa.
Tavallisessa kanssakäymisessä luotettavaa ihmistä ei tarvitse vaatia vannomaan sanojaan todeksi, vaan häneen luotetaan ilmankin mitään vannottamisia. Vannottaminen liittyy epärehellisyyteen, josta tämä maailma on ikävä kyllä osallinen ja me kaikki ihmiset
.
Mutta miksi vanhassa liitossa vielä vannottiin ja uudessa se ei enää ole hyvä juttu?
Jeesuksessa vannominenkin tuli täytetyksi
. Hän on täynnä totuutta, eikä siis tarvitse vannomista sanojensa vakuudeksi...
Mutta miksi sitten Isä Jumala vanhan testamentin kielessä vannoo itsensä kautta? Heprelaiskirjeessä sanotaan, että vannominen on asian loppu ja pistää lopun kaikille vastaväitteille. Olisiko siinä siis syy?
Tämä oikeudessa vannominen on ihan suoraan vanhasta testamentista. Siellähän piti vannoa esimerkiksi, ettei ole varastanut tms.
Vanhassa liitossaa käsky meni näin:
"Älkää vannoko väärin minun nimeeni, ettet häpäisisi Jumalasi nimeä. Minä olen Herra (3.Moos.19:12)." OIKEIN vanhassa testamentissa jopa kehoitetaan vannomaan Hänen nimeensä (5.Moos.6:13). Vieraiden jumalien nimeen vannominen israelilaisilta oli kielletty. Mutta Jeesus sanoi tästä käskystä:
"...minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki; äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi; vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei.' Mitä siihen lisätään, se on pahasta (Matt.5:33-37)." Siispä luulen, että vannominen olisi parempi jättää väliin kaikissa tilanteissa. Itse olin mukana, kun sairaanhoitajan vala aikoinaan vannottiin joukolla, mutta en muista osallistuinko valaa. Se menee lyhykäisyydessään näin: "Lupaan, että vakaa ja vilpitön tahtoni on sairaanhoitajan tointa harjoittaessani parhaan kykyni ja ymmärrykseni mukaan täyttää ne velvollisuudet, jotka minulle sairaanhoitajana kuuluvat, ja pitää aina mielessäni sairaanhoitajan työn korkeat ihanteet".