Minä en voi olla samaa mieltä, että varoittelu synnistä tai väärästä evankeliumista kuuluisi ainoastaan niille, jotka ovat jotenkin ansioituneet. Synnistä varoittaminen on osa evankeliumia.
On myös paljon seurakuntia, jotka ovat eksyneitä opetuksissaan ja tekemisissään. Kaikkiin ei kuulu mennä sisälle ja hakea luottamusta heiltä ennenkuin varoittaa ja kaikkiin ei kuulu jäädä, vaan niistä kuuluu lähteä.
Sattuipa minullekin, että kun uskonyhteyttä etsin, puskaradiosta kuulin eräästä uuspietistisestä (luterilaisista irtautunut) seurakunnasta, jota suositeltiin.
Noh, meninpäs kokoukseen ja ensin tykkäsin. Hälytyskellot kilisivät vähän ja huomasin outoja merkkejä, joita en heti ymmärtänyt. Kävin vielä kokouksissa ja eräs uskonsisar tutustui minuun. Olin ilahtunut tästä ja myös siitä, ihmiset oli ystävällisiä minua kohtaan. Kahvia ja pullaa tarjottiin ja juteltiin.
Seurakunnan käytäntönä oli, jäseneksi pääsi ainoastaan niin, että on osallistunut heidän maksulliseen (maksu oli vapaaehtoinen), päivän kestävään tilaisuuteen, jossa uusille tehdään seurakunnan toimintavat selväksi.
Noh, meninpä sitten sinne tilaisuuteen. Silloin kaikki vääryys, mitä siellä oli paljastui. Uskovien kaste oli sitä, että kastettiin kaikki vauvasta vaariin, ei käytetty Jeesuksen nimeä, ei edes Isän, Pojan ja Pyhän Hengen termiä, vaan jotain ihan muuta.
Ehtoollinen olikin katolisen opin mukainen.
Seurakunta omisti uskovan lahjat. Jos soittaa kyseisessä seurakunnassa kitaraa, kitaran soittaminen muissa tilaisuuksissa oli kielletty. Samoin kaikki muutkin, mitä teet, oli muualla kielletty.
Seurakunnan ohjeet oli paksussa vihkossa, jonka sain käteeni.
Vihkosta löytyi myös kohta, missä etsittiin uusien seurakuntalaisten tehtävä-aluetta. Raksi ruutuun, mahtaako lahjat ja armoitukset viitata johonkin tehtävään, mahdanko kenties olla profeetta, evankelista, sielunhoitaja, esirukoilija, laulaja, kahvinkeittäjä vai kenties jotakin muuta.
Jotkut tehtävä alueet oli jätetty kokonaan pois, koska kyseiset tehtävät seurakunnassa oli jo täytetty.
Jouduin pieneen sanakopuun lipereistään luopuneen pastorin kanssa. Tilaisuus oli sellainen, jossa sai kysellä asioita, josta syystä kyselin ja kyseenalaistin. Sain osakseni piikittelyä, muiltakin. Sain mm. kuulla, että osa seurakuntalaisista uskoo, että taivaspaikka ei ole varattu niille, jotka uskoo aikuiskasteeseen. Sain myös "luentoa" katolilaistyylisestä kolminaisuusopista, johon en uskonut. Sain myös kuulla, tämmöisiä vääriä opetuksia, niinkuin minä olen uskonut, ei sallita. Voivat ottaa jäseneksi, mutta puheita tällaisista ei sallita, vaan pitää olla hiljaa.
Kun törmää tämmöiseen paikkaan, jota mainostetaan Raamattuun pitäytyvänä, Kristillisenä ja raittiina seurakuntana, onko se todellakin sitä? Ei tuommoisissa paikoissa ainakaan pysty millään tavalla ansioitumaan niin, että joku uskoisi, mitä sanoo. Harhaoppisen leima on kyllä otsassa heti alusta asti, jos ei halua piilotella totuutta. Ja jos piilottelee totuutta, mihin itse uskoo, ollaan valheessa ja synnissä ja kierossa tavassa toimia. Ketä me kirkastamme ja suositamme toisille? Itseämme vai Kristusta?
Tuon tilaisuuden jälkeen keskinäinen rakkaus loppui siihen. Minulle ystävällinen sisar ei enää tekstitellyt eikä koskaan ottanut enää yhteyttä, eikä kukaan mukaan.
Lämminhenkinen ilmapiiri muuttuikin kylmäksi ja kovaksi.
Sanoin olevani eri mieltä ja joistakin käytännöistä, etteivät ole sanan mukaisia. Koin tekeväni oikein. Minä en ollut se, joka puhui helvetti tuomioista. Ei ollut minusta oikein jäädä ryvettämään itseäni sinne ja olemaan heidän kanssaan sen enempää. En voi olla osallisena toisten synteihin puhumattakaan siitä, miten erimielistä olisi lopulta revitty kappaleiksi ja eristetty. Empä halunnut sitä kokea.
1. Tim. 5: 20 Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.
21 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta.
22 Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.
Tit. 3: 10 Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11 sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.
Minä sain harhaoppisen leiman otsaani, mutta olinko se, joka oli harhaoppinen ja jota kuului karttaa?
Paavali oli apostoli. Hänen vastuulleen ja vaikutusalaansa kuului monta seurakuntaa.
Me tavalliset tallaajat, jotka emme apostoleja ole, voimme kyllä sanoa synnin synniksi ja väärän vääräksi ja nuhdella ja varoittaa, kun koemme siihen kehoitusta ilman, että meidän tarvitsee etsiä ansioita ja kasvaa sellaisiksi vaikuttajiksi kuin Paavali oli. Eri asia on se, että opimme varoittamaan ja nuhtelemaan oikealla tavalla oikeissa tilanteissa. Tämä vaatii kasvamista ja oppimista ja tilanteet on erilaisia, joihin joudumme. Lähtökohtana tulee olla rakkaus ja minä uskon, että totuuden sanominen lähimmäiselleen on rakkautta ja välittämistä.