Oikea ja väärä tuomio - alustusta aiheesta...

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Oikea ja väärä tuomio - alustusta aiheesta...

ViestiKirjoittaja Jasmiini » 09. Touko 2013 14:10

Minä en voi olla samaa mieltä, että varoittelu synnistä tai väärästä evankeliumista kuuluisi ainoastaan niille, jotka ovat jotenkin ansioituneet. Synnistä varoittaminen on osa evankeliumia.
On myös paljon seurakuntia, jotka ovat eksyneitä opetuksissaan ja tekemisissään. Kaikkiin ei kuulu mennä sisälle ja hakea luottamusta heiltä ennenkuin varoittaa ja kaikkiin ei kuulu jäädä, vaan niistä kuuluu lähteä.

Sattuipa minullekin, että kun uskonyhteyttä etsin, puskaradiosta kuulin eräästä uuspietistisestä (luterilaisista irtautunut) seurakunnasta, jota suositeltiin.
Noh, meninpäs kokoukseen ja ensin tykkäsin. Hälytyskellot kilisivät vähän ja huomasin outoja merkkejä, joita en heti ymmärtänyt. Kävin vielä kokouksissa ja eräs uskonsisar tutustui minuun. Olin ilahtunut tästä ja myös siitä, ihmiset oli ystävällisiä minua kohtaan. Kahvia ja pullaa tarjottiin ja juteltiin.
Seurakunnan käytäntönä oli, jäseneksi pääsi ainoastaan niin, että on osallistunut heidän maksulliseen (maksu oli vapaaehtoinen), päivän kestävään tilaisuuteen, jossa uusille tehdään seurakunnan toimintavat selväksi.

Noh, meninpä sitten sinne tilaisuuteen. Silloin kaikki vääryys, mitä siellä oli paljastui. Uskovien kaste oli sitä, että kastettiin kaikki vauvasta vaariin, ei käytetty Jeesuksen nimeä, ei edes Isän, Pojan ja Pyhän Hengen termiä, vaan jotain ihan muuta.
Ehtoollinen olikin katolisen opin mukainen.
Seurakunta omisti uskovan lahjat. Jos soittaa kyseisessä seurakunnassa kitaraa, kitaran soittaminen muissa tilaisuuksissa oli kielletty. Samoin kaikki muutkin, mitä teet, oli muualla kielletty.

Seurakunnan ohjeet oli paksussa vihkossa, jonka sain käteeni.
Vihkosta löytyi myös kohta, missä etsittiin uusien seurakuntalaisten tehtävä-aluetta. Raksi ruutuun, mahtaako lahjat ja armoitukset viitata johonkin tehtävään, mahdanko kenties olla profeetta, evankelista, sielunhoitaja, esirukoilija, laulaja, kahvinkeittäjä vai kenties jotakin muuta.
Jotkut tehtävä alueet oli jätetty kokonaan pois, koska kyseiset tehtävät seurakunnassa oli jo täytetty.

Jouduin pieneen sanakopuun lipereistään luopuneen pastorin kanssa. Tilaisuus oli sellainen, jossa sai kysellä asioita, josta syystä kyselin ja kyseenalaistin. Sain osakseni piikittelyä, muiltakin. Sain mm. kuulla, että osa seurakuntalaisista uskoo, että taivaspaikka ei ole varattu niille, jotka uskoo aikuiskasteeseen. Sain myös "luentoa" katolilaistyylisestä kolminaisuusopista, johon en uskonut. Sain myös kuulla, tämmöisiä vääriä opetuksia, niinkuin minä olen uskonut, ei sallita. Voivat ottaa jäseneksi, mutta puheita tällaisista ei sallita, vaan pitää olla hiljaa.

Kun törmää tämmöiseen paikkaan, jota mainostetaan Raamattuun pitäytyvänä, Kristillisenä ja raittiina seurakuntana, onko se todellakin sitä? Ei tuommoisissa paikoissa ainakaan pysty millään tavalla ansioitumaan niin, että joku uskoisi, mitä sanoo. Harhaoppisen leima on kyllä otsassa heti alusta asti, jos ei halua piilotella totuutta. Ja jos piilottelee totuutta, mihin itse uskoo, ollaan valheessa ja synnissä ja kierossa tavassa toimia. Ketä me kirkastamme ja suositamme toisille? Itseämme vai Kristusta?
Tuon tilaisuuden jälkeen keskinäinen rakkaus loppui siihen. Minulle ystävällinen sisar ei enää tekstitellyt eikä koskaan ottanut enää yhteyttä, eikä kukaan mukaan.
Lämminhenkinen ilmapiiri muuttuikin kylmäksi ja kovaksi.

Sanoin olevani eri mieltä ja joistakin käytännöistä, etteivät ole sanan mukaisia. Koin tekeväni oikein. Minä en ollut se, joka puhui helvetti tuomioista. Ei ollut minusta oikein jäädä ryvettämään itseäni sinne ja olemaan heidän kanssaan sen enempää. En voi olla osallisena toisten synteihin puhumattakaan siitä, miten erimielistä olisi lopulta revitty kappaleiksi ja eristetty. Empä halunnut sitä kokea.

1. Tim. 5: 20 Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.
21 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta.
22 Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.

Tit. 3: 10 Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11 sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.

Minä sain harhaoppisen leiman otsaani, mutta olinko se, joka oli harhaoppinen ja jota kuului karttaa?

Paavali oli apostoli. Hänen vastuulleen ja vaikutusalaansa kuului monta seurakuntaa.
Me tavalliset tallaajat, jotka emme apostoleja ole, voimme kyllä sanoa synnin synniksi ja väärän vääräksi ja nuhdella ja varoittaa, kun koemme siihen kehoitusta ilman, että meidän tarvitsee etsiä ansioita ja kasvaa sellaisiksi vaikuttajiksi kuin Paavali oli. Eri asia on se, että opimme varoittamaan ja nuhtelemaan oikealla tavalla oikeissa tilanteissa. Tämä vaatii kasvamista ja oppimista ja tilanteet on erilaisia, joihin joudumme. Lähtökohtana tulee olla rakkaus ja minä uskon, että totuuden sanominen lähimmäiselleen on rakkautta ja välittämistä.
Jasmiini
 

Re: Oikea ja väärä tuomio - alustusta aiheesta...

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 09. Touko 2013 15:22

Jasmiini kirjoitti:
1. Tim. 5: 20 Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.
21 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta.
22 Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.

Tit. 3: 10 Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11 sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.

Minä sain harhaoppisen leiman otsaani, mutta olinko se, joka oli harhaoppinen ja jota kuului karttaa?



Olipa mielenkiintoinen kokemus, kiitos jakamisesta! Kiitos Herralle, että sinulla oli rohkeutta kysyä ja kyseenalaistaa ja oli rohkeutta irrottautua tuhoavasta ja epäterveestä seurakuntayhteydestä.

Paavali oli apostoli. Hänen vastuulleen ja vaikutusalaansa kuului monta seurakuntaa.
Me tavalliset tallaajat, jotka emme apostoleja ole, voimme kyllä sanoa synnin synniksi ja väärän vääräksi ja nuhdella ja varoittaa, kun koemme siihen kehoitusta ilman, että meidän tarvitsee etsiä ansioita ja kasvaa sellaisiksi vaikuttajiksi kuin Paavali oli. Eri asia on se, että opimme varoittamaan ja nuhtelemaan oikealla tavalla oikeissa tilanteissa. Tämä vaatii kasvamista ja oppimista ja tilanteet on erilaisia, joihin joudumme. Lähtökohtana tulee olla rakkaus ja minä uskon, että totuuden sanominen lähimmäiselleen on rakkautta ja välittämistä.


Näin minäkin asian koen, kuin sanot tässä. Semmoisella lisäyksellä mikä on omaa mutua ja itselleni tarpeellinen , että jos en pysty rakkauden kautta (kohtele toisia kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan) ja siinä hengessä varoittamaan niin en varoita, ellei kyse ole hengenvaarallisesta synnistä (itsemurha, tappo, heitteillejättö tai kaikki mikä johtaa kuolemaan jne jne).

Tykkän lässytellä tämmöistä logiikkaa:

Jos näät lapsen leikkivän riemuissaan heikoilla jäällä, niin onko rakkautta lopettaa lapsen riemu ja ilo ja varoittaa häntä ja pyytää lopettamaan jäillä leikkiminen vai annatko hänen pitää riemunsa ja ottaa riskin että hän kuolee?
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Oikea ja väärä tuomio - alustusta aiheesta...

ViestiKirjoittaja Jasmiini » 09. Touko 2013 16:09

Jep, olen samaa mieltä, ettei kuulu ilkeydellä varoittaa tai sanoa asioista tyyliin hähhähhää, minäpäs olenkin oikeassa. Tuo kohtele muita niinkuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan, on hyvä opetus ja muistutus tähänkin.

Koetan jatkuvasti tutkia mieltäni ja sydäntäni, että ovatko sanomiseni ja tekemiseni lihasta vai Hengestä. Se on sitä valvomista, mihin Raamattukin meitä kehoittaa. Virheitä on tullut tehtyä ja anteeksi on saanut pyydellä ja polvistuttua yhä uudelleen ristin juureen Jeesuksen luo. Se on sitä kasvamista. Tie ei ole lavea ja helppo, vaan kaita, ohdakkeinen ja liukaskin lie. Mut ihana Jeesus eteenpäin vie.

Siunauksin.
Jasmiini
 

Re: Oikea ja väärä tuomio - alustusta aiheesta...

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 09. Touko 2013 16:28

Hyvä Jasmiini ,,Oikkeeta asiaa
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

Re: Oikea ja väärä tuomio - alustusta aiheesta...

ViestiKirjoittaja Herman » 09. Touko 2013 17:51

Jasmiini kirjoitti:Minä en voi olla samaa mieltä, että varoittelu synnistä tai väärästä evankeliumista kuuluisi ainoastaan niille, jotka ovat jotenkin ansioituneet. Synnistä varoittaminen on osa evankeliumia.

On myös paljon seurakuntia, jotka ovat eksyneitä opetuksissaan ja tekemisissään. Kaikkiin ei kuulu mennä sisälle ja hakea luottamusta heiltä ennenkuin varoittaa ja kaikkiin ei kuulu jäädä, vaan niistä kuuluu lähteä.


Keskustelu ennen viestiäni koski pitkälti sitä, että miten tulee toimia kun näemme jonkun (yksittäisen uskovan) jatkuvasti tekevän syntiä, ja vastaukseni oli kannanotto lähinnä siihen. Minusta on aika selvää, että en voi mennä toista ojentamaan, jos en ensin saa sydämen tason kontaktia häneen ja luottamusta puolelleni. Toki niinkin voi tapahtua jos Herra niin johdattaa, mutta uskon että pääsääntöisesti Jumala tahtoo viedä meidät sydämen yhteyteen toisten uskovien kanssa, ja siitä käsin palvelemme heitä rakkaudessa ja totuudessa.


Kun törmää tämmöiseen paikkaan, jota mainostetaan Raamattuun pitäytyvänä, Kristillisenä ja raittiina seurakuntana, onko se todellakin sitä? Ei tuommoisissa paikoissa ainakaan pysty millään tavalla ansioitumaan niin, että joku uskoisi, mitä sanoo. Harhaoppisen leima on kyllä otsassa heti alusta asti, jos ei halua piilotella totuutta. Ja jos piilottelee totuutta, mihin itse uskoo, ollaan valheessa ja synnissä ja kierossa tavassa toimia. Ketä me kirkastamme ja suositamme toisille? Itseämme vai Kristusta?


Henkilökohtaisesti pyrin rakentamaan yhteyttä uskovien kanssa, riippumatta siitä mihin yhdistyksiin he ehkä kuuluvat tai eivät kuulu. Jos tuon yhteyden rakentamiseksi minun täytyy joskus mennä paikkoihin joihin en omasta tahdostani menisi, voin sen verran kärsiä. Meidän ei ole aina pakko avata suutamme kun näemme jotain vääryyttä tapahtuvan, muuten joutuisimme jatkuvasti olla toisia nuhtelemassa ja ojentamassa. Tietenkään meidän ei tule toimia omaatuntoamme vastaan, eli eteen tulevissa tilanteissa pitää meidän rohkeasti seistä Jumalan Sanan totuuden takana, eikä piilotella sitä. Mutta se että "ollaan hiljaa silloin kun ei kysytä", ei välttämättä ole totuuden piilottamista. Olennaisinta on, mitä elävä Jumala missäkin tilanteessa tahtoo meidän tekevän, oli se sitten hiljaa olemista tai puhumista.


1. Tim. 5: 20 Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.
21 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta.
22 Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.


Tähän kommentoin vielä kun näitä jakeita käytetään usein väärin. Kun katsotaan asiayhteys ja luetaan myös kokonaisuuteen kuuluva jae 19 mukaan, nähdään mistä oikeastaan on kyse:

19 Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa.

Eli Paavali kirjoitti apostoli Timoteukselle, että hänen tulee nuhdella syntiä tekeviä vanhimpia kaikkien kuullen, jos todistajana synnistä on kaksi tai kolme todistajaa, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta. Apostolina Timoteuksen vaikutusala ulottui noihin vanhempiin, koska hän oli heidät Jumalan Hengen johdolla asettanut tehtäviinsä.

Muiden osalta syntiä tekevien kohtaamiseen on Jeesus antanut selkeät ohjeet:

Matt.18
15 Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.


Ja tästä päästään taas siihen mistä keskustelussa oli kyse, syntiä tekevien yksilöiden nuhtelemisesta. Väitän edelleen, että vaikutusalalla eli sydämen tason yhteydellä ja luottamuksella on suuri merkitys. Sananlaskujen kirjassa sanotaan "Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki" (Snl.18:19), eli käänteisesti sanoen: Veli jonka luottamuksen olemme ansainneet, on helpompi voittaa (huomatkaa sama ilmaus "veljen voittamisesta" jota Jeesuskin käytti).

Itse olen epäonnistunut tässä tosi monesti ja oppinut kantapään kautta asian. Kuuluin yhteen tunnustuskunnalliseen seurakuntaan, joka alkoi mennä Sanan ja rukouksen perustalta viihteelliseen ja ihmiskeskeiseen suuntaan. Koin silloin Herran kehoittavan lähtemään sieltä, ja sen tehdessäni varoitin myös muita ja nuhtelin seurakunnan johtajia. Sanojani ei kuitenkaan otettu vakavasti, silloin ajattelin senkin johtuvan vain heidän ylpeydestään, mutta jälkeenpäin olen tullut näkemään että omassa silmässäni oli se kuuluisa malka. Jos olisin ollut enemmän itselleni kuollut ja osoittanut heille ensin todellista Kristuksen rakkautta, olisi minua todennäköisesti kuunneltu enemmän.

Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. (1.Kor.13:2)

Tässä nähdään miten Jumalan sana erottelee tiedon (eli totuuden) ja rakkauden. Ja jos meillä ei ole rakkautta, meillä voi olla vaikka kaikki tieto/totuus, mutta emme vielä ole mitään. Tieto/totuus yhdessä rakkauden kanssa vasta on jotakin. Siksi tulee etsiä ja osoittaa lähimmäisille sekä tietoa/totuutta, mutta ennenkaikkea rakkautta.

Mitä rakkaus sitten on?

Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. (1.Joh.3:16)

Aika hiljaiseksi ja pieneksi vetää...
Herman
 

Re: Oikea ja väärä tuomio - alustusta aiheesta...

ViestiKirjoittaja Jasmiini » 09. Touko 2013 18:56

Herman kirjoitti:Kun lukee tuota kirjettä kokonaisuutena, tulee selkeästi ilmi myös miksi Korinton seurakunta kuului Paavalin vaikutusalaan, nimittäin siksi että hän oli palvellut sitä uskollisesti ja uhrautuvasti. Vaikutusala täytyy siis ansaita. Ei voi vaan astella sisälle johonkin seurakuntaan tai joidenkin uskovien luokse ja alkaa nuhtelemaan ja oikaisemaan heitä, vaan ensin täytyy saavuttaa vaikutusalaa heidän keskuudessaan. Voisi puhua myös sydänten voittamisesta tai luottamuksen saavuttamisesta.


Kyllä minä tästä viestistäsi ymmärsin, että puhuit seurakuntaan menemisestä ja siellä varoittamisesta etkä vain yksittäisestä uskovasta.
Tähän minä vastasin kertomalla, mihin tilanteeseen olen joutunut Herran sallimuksesta ja että koin Jumalan tahdoksi vastata niinkuin vastasin heille.

En puhunut mitään sellaisesta, että jonkun seurakunnan ovesta sisälle meneminen ja eksytyksistä melskaaminen olisi oikein.

Tuossa viestissäsi oli myös siitä, että sanoit korinton seurakunnan olevan Paavlin vaikutusalaa.
Vastasin tähän, että meille tavallisille tallaajille, jotka apostoleja emme ole, tämmöisten ansioitten ja vaikutusalojen etsiminen voi olla edes mahdollista.

En minä ole kivillä heittelemässä toisia uskovia, joilla on syntiä, ei ole varaa sellaiseen. Pyrin kuuntelemaan, mihin Herra kehoittaa ja siitäkin vastauksessani mainitsin.
Kuitenkin, jos tulee esille vääriä opetuksia tai suoranaisia harhaoppeja ihan tavallisissa keskusteluissa tai missä muualla, niin kyllä voi sanoa synnin synniksi ja väärän vääräksi ilman, että minun täytyisi alkaa olla jonkun kaveri ensin, että syntyy joku yhteys, että voin kertoa evankeliumin. Kaikki eivät edes osaa tämmöisiä. Siis luoda yhteyttä ihmisiin ja olla sosiaalisesti pätevä. Eikä ne yksilötkään aina luota, jos on joku vääräuskosen leima otassa, ihan sama miten mielin kielin oot.
Pitääkö sinne heikolle jäälle mennä itsekin ja kertoa, että hei kaveri, älä leiki täällä, voit upota ja humpsista vaan, kyyti onkin kylmää itelle.
Ei mun tarvii omin voimin esittää jotakin hienoo ja luotettavaa ja ihanaa ihmistä, että voisin jostain asiasta sanoo, että toi on väärin tai että Raamatussa ei ole noin.
Toisen sydämen voittaminen on minusta voittamista toisen sydän Jeesukselle, evankeliumin totuuden kautta.

Jumala käyttää käyttökelvotonta, miksi?

1. Kor. 1:
25 Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.

Mutta teimpä niin tai näin, aina väärinpäin.
Voipi vastata ja sanoa viimeisen sanan, minä vetäydyn. Olkaa isoja ja mahtavia apostoleja ja tehkää ylen hienoja tekoja, mulle riittää tää, mitä oon.
Jasmiini
 

Re: Oikea ja väärä tuomio - alustusta aiheesta...

ViestiKirjoittaja toni t » 09. Touko 2013 19:06

Jasmiini on tuonut mielestäni todella hyvää ja Raamatullista sanaa tässä ketjussa.
Armo olkoon kaikkein kanssa, jotka meidän Herraa Jesusta Kristusta lakkaamatta rakastavat, amen!
Avatar
toni t
Site Admin
 
Viestit: 2068
Liittynyt: 09. Marras 2010 17:19

Re: Oikea ja väärä tuomio - alustusta aiheesta...

ViestiKirjoittaja Herman » 09. Touko 2013 19:19

Jasmiini, kirjoitin itsekin edellisessä viestissä, että jos Herra tahtoo niin me voimme myös olla Hänen käytössään ihmisille ilman että ehdimme heihin sen syvällisemmin tutustua. Mutta se ei poissulje tai ole ristiriidassa muun kirjoittamani kanssa. Monessa asiassa Raamattu antaa periaatteet joiden mukaan Jumala pääsääntöisesti tahtoisi toimia, mutta se ei tarkoita että poikkeustapauksissa Jumala ei voisi toimia. Toisena esimerkkinä tästä voisi sanoa tunnustuskunnat ja uskonsuunnat, jotka eivät ole Jumalan tahto, mutta silti Jumala voi toimia niissä ja toimiikin. Parasta ja siunatuinta ja hedelmällisintä on kuitenkin etsiä sitä parasta Jumalan tahtoa joka asiassa, ja taipua sen mukaan.


Jasmiini kirjoitti:Kaikki eivät edes osaa tämmöisiä. Siis luoda yhteyttä ihmisiin ja olla sosiaalisesti pätevä


Tähän vielä vastaan ettet jää käsittämään minua väärin, että en todellakaan tarkoita mitään sosiaalista pätemistä tai ylipäätään mitään mitä pitäisi osata. Tarkoitan palvelualtista ja uhrautuvaa sydäntä. Olla valmis antamaan ne vähäiset eväät alttiiksi toisten hyödyksi. Sen pitäisi olla jokaisen uskovaksi itseään kutsuvan perusasenne elämään, sillä usko ilman tekoja on kuollut. "Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa" (Matt.5:16), ja lukemattomat muut Raamatun jakeet puhuu hyvien tekojen harjoittamisesta, ihan siis perusjuttua Jeesuksen seuraamisessa.


Vastasin tähän, että meille tavallisille tallaajille, jotka apostoleja emme ole, tämmöisten ansioitten ja vaikutusalojen etsiminen voi olla edes mahdollista.


Ja tähän vielä tarkennan ajatustani, tuo Paavali oli vain esimerkki hengellisestä lainalaisuudesta koskien vaikutusalaa, en siis tarkoittanut, että kaikilla (tai minulla niinkuin jostain syystä ilmeisesti käsitit) olisi samanlainen vaikutusala kuin Paavalilla. Esimerkiksi minun vaikutusalaani kuuluu perheeni sekä erittäin pieni tuttavapiiri. En esimerkiksi koe voivani nuhdella ketään tällä foorumilla kirjoittavaa, koska he eivät ulotu minun vaikutusalaani. Voin toki kirjoittaa täällä ja etsiä yhdessä totuutta, sillä sehän on ennenkaikkea itselleni rakentavaa. Mutta nuhtelemiseen koen että minun tulisi pystyä osoittamaan enemmän rakkautta kuin mitä teille olen pystynyt (osittain tietysti johtuen siitä, ettei live-elämän yhteyttä kovin monen kanssa ole).
Herman
 

Re: Oikea ja väärä tuomio - alustusta aiheesta...

ViestiKirjoittaja Herman » 09. Touko 2013 19:35

Puhutaankohan tässä taas ollenkaan samasta asiasta, minä käsitän nuhtelun nimenomaan henkilökohtaisena yksilöuskovan elämäntapoihin puuttumisena. Eli synnin sanominen synniksi yleisellä tasolla tai synnistä varoittaminen yleisellä tasolla ei ole nuhtelemista, vaan varoittamista ja Jumalan sanan julistamista.
Herman
 

Re: Oikea ja väärä tuomio - alustusta aiheesta...

ViestiKirjoittaja toni t » 09. Touko 2013 19:54

Herman kirjoitti:Puhutaankohan tässä taas ollenkaan samasta asiasta, minä käsitän nuhtelun nimenomaan henkilökohtaisena yksilöuskovan elämäntapoihin puuttumisena. Eli synnin sanominen synniksi yleisellä tasolla tai synnistä varoittaminen yleisellä tasolla ei ole nuhtelemista, vaan varoittamista ja Jumalan sanan julistamista.


2.Tim.3:15 Ja ettäs jo lapsuudesta olet Pyhän Raamatun taitanut, joka sinun taitaa autuuteen neuvoa, sen uskon kautta, joka on Kristuksessa Jesuksessa.
16 Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa:
17 Että Jumalan ihminen täydellinen olis, ja kaikkiin hyviin töihin sovelias.


Jumalan sanan julistus rakkaudessa ja totuudessa lähimmäiselle joka syntiä tekee on myös nuhteeksi, jotta lähimmäinen voisi totuuden kuulosta tulla parannukseen.
Armo olkoon kaikkein kanssa, jotka meidän Herraa Jesusta Kristusta lakkaamatta rakastavat, amen!
Avatar
toni t
Site Admin
 
Viestit: 2068
Liittynyt: 09. Marras 2010 17:19

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 44 vierailijaa

cron