....joka niin usein ymmärretään väärin.
Tuomitseminen ymmärretään aika usein väärin uskovien keskuudessa. Ei saisi rakkauden hengessä nuhdella jostain synnistä, kun se koetaan tuomitsemiseksi. Raamatussa on selvät ohjeet, miten menetellä synnissä tahallisesti elävää sisarta tai veljeä kohtaan.
Jaak.5:19-20 Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.
1.Kor.5:9-13" Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
MUTTA ensin on tomittava seuraavasti; veljeä tai sisarta on sävyisyyden hengessä nuhdeltava synnistä:
Gal.6:1 "Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen."
2.Tim.2:23-26 "Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään."
Jollei veli tai sisar suostu tekemään parannusta synnistä niin silloin on erotettava seurakuntayhteydestä(1.Kor.5.13), jos vaikka mieli muuttuisi. Seurakuntakuristahan on kyse mutta ennen kaikkea siitä, ettei veli/sisar joutuisi kadotukseen ja luopuisi uskosta paaduttaen itsensä. Itse on ensin valvottava vaellustaan ennen kuin voi mennä nuhtelemaan toista synnistä. On välinpitämättömyyttä olla nuhtelematta ja välinpitämättömyys on rakkaudettomuutta.
Sanassa sanotaan myös seuraavasti:
Hes.3:20 "Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee - kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta - mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi."
Jos siis nuhtelen vaikkapa veljeä synnissä elämisestä niin olenko tuomitsija, joka on lausunut helvetin tuomion? Helvetin tuomiota meillä ei ole lupa lausua kenellekään, sillä
Jaak.4:12" Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?"
Seuraavassa Paavalilta aiheeseen liittyvää Jumalan Sanaa - ei minun..
Ef.5:1-11 "Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi." Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne - niinkuin pyhien sopii - älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta. Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella - sillä hän on epäjumalanpalvelija - ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa. Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia; älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina - sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä - ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä."
Kaiken nuhtelun on tapahduttava rakkauden, pitkämielisyyden ja kärsivällisyyden hengessä, kuten Herrammekin on meitä kohtaan kaikkea edellä mainittua:
1.Tess.5:11-15" Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin. Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.
Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille."
Minä haluan, että minua nuhdeltaisiin, jos synnissä elän iankaikkiseksi parhaakseni. En katso sitä helvetin tuomioksi. Mutta kaiken nuhtelun on lähdettävä taidollisesti ja viisaasti Pyhästä Hengestä. Syntiä on jättää nuhtelematta. Paljon tästä voisi kirjoittaa mutta olkaamme itse aralla tunnolla Jumalan Sanan edessä ja valvokaamme vaellustamme Armon kalliolla Jeesuksessa Kristuksessa ja olkaamme kuuliaisia.