Haukkuminen

[PetriFB]

Avioliitto asia ei ole aina niin yksinkertainen asia kuin me luulemme. Yleinen käsitys avioliitosta on se kun kaksi ihmistä vihityttää itsensä maistraatissa tai kirkossa, niin homma on sitten siinä. Raamatun käsitys avioliitosta on täysin erilainen kuin se mitä ihmiset pitävät yleisesti avioliittona. Pyydän sinua lukemaan koko kirjoitukseni ajatuksen kera, ettei asiaan tule väärinymmärryksiä. En sano että ymmärrän kaiken täydellisesti tässä asiassa ja voin olla väärässä, jossakin kohtaan ja tietenkin teen parannusta jos olen väärässä. Tuon kuitenkin esille sen kuinka ymmärrän avioliitto asian.

Kirjoitustani saa tutkia ja koetella. Tarkoitus ei ole näpäyttää ketään, ei lyödä ketään, vaan pyrkiä tuomaan esille tiettyjä näkökulmia Raamatulliseen avioliittoon, sillä ihmiset ovat tämänkin asian tuhonneet ja tärvelleet täysin, osin myös uskovatkin. En pakota ketään olemaan samaa mieltä kanssani, enkä pakota ketään toimimaan kuten uskon, vaan pidän teitä kaikkia rakkaina sisarinani ja veljinäni, riippumatta siitä miten tämän asian näette. En halua kenenkään kanssa riidellä enkä jäädä riitoihin, vaan jatkaa kaikkien kanssa yhteisellä uskon tiellä yhdessä eteenpäin.

Ensinnäkin tämä on todella laaja asia, enkä varmasti kykene kaikkea tuomaan esille, mutta pyrin tuomaan esille ne kohdat, jotka ovat minua puhutelleet ja jotka koen tärkeiksi. Toiseksi emme varmasti ihan kaikessa ole pystyneet toimimaan kuten Raamattu opettaa, koska olemme jokainen uskottomina rikkoneet monella tapaa Jumalaa vastaan myös seksuaalisuuden alueella. Mutta siinä kohtaan kun tulemme uskoon, niin voimme alkaa toimimaan sen mukaan mitä Raamattu opettaa, kunhan vain kasvamme ymmärtämään sen mitä Raamattu opettaa.

Näkemykseni ei ole ns. perinteinen käy kirkossa ja mene naimisiin näkemys, vaan täysin erilainen. Olen voinut erehtyä siinä miten uskon ja teillä on mahdollisuus koetella ja tutkia sekä ojentaa minua, jos olen asiassa erehtynyt ja ymmärtänyt sen väärin.

Uskovan tulisi rukoilla Jumalan johdatusta aviopuolison ja avioliiton kohdalla. Ilman Jumalan johdatusta uskovan ei kannata mennä naimisiin. Tässä kohden on turha syyllistyä, jos on mennyt uskomattomana naimisiin, sillä silloin ei ole voinut etsiä Jumalan johdatusta. Kun Jumalan johdatuksessa puoliso-ehdokas löytyy, niin sitä voidaan (yksin tai yhdessä) rukoilla onko se Jumalan tahto vai ei. Kun asia varmistuu, että kyseessä on Jumalan tahto, niin silloin tulee tehdä toisilleen lupaus ja sopimus elinikäisestä avioliitosta ja yhdessä olemisesta.

Raamatusta tulee esille kihlausaika, jolloin ei olla vielä menty yhteen. Kihlausaikaa voidaan verrata sellaiseen aikaan, jossa kypsytetään sydämessä varmaksi päätös yhteisestä elinikäisestä avioelämästä, näin asiaa ei tehdä pelkän tunteen varassa, vaan oikeasti ja todellisesti toinen toisiinsa sitoutuen. Tämäkin estää seksin harjoittamisen ennen kuin tosissaan on sydämessä tehty päätös elinikäisestä avioliitosta.

Milloin avioliitto astuu voimaan Jumalan sanan mukaan ja Jumalan kasvojen edessä? Kun kaksi ihmistä Jumalan edessä lupautuu toisilleen elinikäiseen liittoon ja aloittaa yhteisen elämän. Yhdeksi lihaksi tuleminen tapahtuu siten, että mies ja vaimo sitoutuvat elinikäiseen liittoon ja yhtyvät sukupuolisesti keskenään. Miehen ja naisen välinen rakkaus ja kunnioitus toisiaan kohtaan on ainoa motiivi avioliiton solmimiselle. Jumala ei johdata ihmisiä rakkaudettomaan avioliittoon, vaan rakkaus avioliittoon. Ilman rakkautta ei voi olla toimivaa avioliittoa. Uskottoman aviopuolison rakkaus voi sammua, mutta uskovan rakkaus aviopuolisoaan kohtaan tulisi kasvaa koko ajan syvällisempään rakkauteen.

2 Moos 22:16 Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen.

Raamatusta käy selkeästi ilmi kuinka sukupuolisella kanssakäymisellä on oma tärkeä merkityksensä avioliitossa. Vanhan liiton aikana jos mies vietteli naisen seksiä harjoittamaan, niin hän oli velvollinen ottamaan naisen vaimokseen ja nainen miehen aviomiehekseen. Tällä käskyllä Jumala halusi tuoda esille ettei seksi kuulu muualle kuin pysyvään parisuhteeseen, eli elinikäiseen avioliittoon. Täytyy muistaa, että kyse on VL:n käskystä, mutta käskyn opetuksen ydin, että seksi kuuluu vain avioelämään on yhä voimassa. Morsiamen hintaa ei tietenkään kenenkään tarvitse maksaa nykyään. Raamatun selkeä opetus on ettei seksiä tulisi harjoittaa, jos ei ole valmis elinikäiseen avioelämään toisen kanssa. Sekin on selvää ettei kaikkien kohdalla nämä asiat aina tapahdu ihan Raamatun mukaisesti, koska me ihmiset synnin orjina ja vailla pelastusta teemme syntiä ja olemme rikkoneet Jumalaa vastaan tässä kohden. Minäkin elin uskottomana haureudessa naisen kanssa, jonka kanssa en edes aikonut avioitua, sillä molemmat käytimme tietoisesti toisiamme hyväksi, tietäen että kyse oli pelkästä seksistä sekä omien etujen ajamisesta. Vasta uskoon tultuani aloin ymmärtämään näitä asioita ja sitä mikä on Jumalan tahto. Me jokainen saamme aloittaa siitä kohdasta missä tulemme uskoon ja sen mukaan saamme tehdä parannusta ja kasvaa uskossa eteenpäin.

Karitsan häitä verrataan avioliittoon. Ennen Karitsan (Ylkä [Jeesuksen] ja morsiamen [uskova] häitä on jo aloitettu yhteinen elämä, kun ihminen on tullut uskoon ja aloittaa elämän Herran Jeesuksen kanssa Pyhässä Hengessä, jonka jälkeen vietetään häitä sen merkiksi, että Ylkä ja morsian ovat yhdessä. Avioliittoa hyvin usein verrataan Karitsan häihin (Jeesuksen ja uskovan välinen liitto uskon kautta). Tässä vertauksessa unohdetaan eräs asia, joka on se että uskova aloittaa yhteisen elämän Jeesuksen kanssa jo ennen Karitsan häitä. Karitsan häät ovat vasta tulevaisuudessa, mutta silti elämme jo Herran Jeesuksen kanssa täysivaltaisina Jumalan lapsina, omaten täydet Jumalan lapsen oikeudet. Joten jos tuota Raamatun mukaista Karitsan häävertausta pidetään avioliiton mallina, niin silloin häät tulevat vasta sen jälkeen kun mies ja nainen ovat sydämessään lupautuneet toisilleen ja aloittaneet yhteisen elämän. Karitsan häävertauksen mukaan avioliittoa juhlistetaan seurakunnan keskellä uskovien ja Jumalan kasvojen edessä. Mutta jos halutaan olla Raamatullisia, niin hääjuhla olisi vasta sen jälkeen kun mies ja nainen ovat lupautuneet toisilleen. Siten vaatimus esim. sukupuolisesta kanssakäymisestä vasta hääjuhlien tai kirkollisen vihkimyksen jälkeen ei ole mielestäni Raamatun mukainen. Jos Karitsan hääjuhlat ovat meille esikuva avioliitosta, niin silloin todellakin häät ovat vasta sen jälkeen kun on yhteisestä sopimuksesta astuttu avioliittoon.

Kun uskovat ovat menneet Jumalan silmissä avioon toisilleen lupautuen elinikäiseen kestävään avioliittoon, niin sen jälkeen olisi hyvä järjestää hääjuhla sen merkiksi, että ollaan aviopari. Hääjuhla voi olla esim. seurakunnan keskuudessa (kaksi tai kolme todistajaa... tai enemmän .. koko seurakunta jne.). Julkisen esilletulon (hääjuhla, maistraatti jne.) tarkoitus on osoittaa maailmalle, että kyseessä on avioliitto. Täten vältytään haureussyytteiltä ihmisten edessä. Toki se on muistettava, että Jumalan silmissä avioliitto on voimassa jo ennen hääjuhlaa jne. Jumalan silmissä avioliitto astuu voimaan kun mies ja nainen lupautuvat toisilleen elinikäiseen avioliittoon ja sen merkiksi aloittavat yhteisen elämän.

Raamattu ei tunne avioliittoon vihkimisen käsitettä, että kolmas osapuoli (pappi, maistraatti) vihkisi avioparin avioliittoon. Maallinen vihkimistoimi on yhteiskunnan lakien ja asetuksen mukainen tapa vahvistaa ja virallistaa avioliitto. Avioliitto ei kuitenkaan muutu avioliitoksi maistraatissa tai kirkossa papin vihkiessä, vaan Jumalan silmissä avioliitto alkaa siitä kun mies ja nainen keskinäisesti lupautuvat eliniäksi toisilleen ja alkavat elää yhteistä elämää avioliitossa. Tämä on todella tärkeää ymmärtää, ettei avioliitto ala Jumalan silmissä maistraatissa tai kirkon vihkimyksessä, vaan miehen ja naisen yhteisestä lupauksesta ja sopimuksesta elinikäiseen sitoutumiseen, eli avioliittoon. Tämä sopimus ja lupaus täytyy olla tehtynä ennen kirkon vihkimystä tai maistraatissa käyntiä.

Ketään ei tietysti voi pakottaa menemään vihityttämään itsensä kirkossa tai maistraattiin. Olen huomannut, että kun toimitaan Raamatullisesti ja rakastetaan toisiamme, niin asioilla on taipumus mennä siihen suuntaan mikä on Jumalan tahto ja hyvää sekä viisasta ihmisten edessä. Rakkauden kautta vaikuttavan uskon kautta tapahtuu terve uskossa kasvaminen, joka ei pakota, vaan antaa tilaa ja aikaa kasvaa uskossa.

Vihkiminen olisi kuitenkin viisasta tehdä, ei sen vuoksi, että siinä alkaisi avioliitto, vaan siksi että miehen ja naisen välinen avioliitto tehdään tunnetuksi ja julkiseksi yhteiskunnan edessä. Vihkimisestä ei saa kuitenkaan tehdä avioliiton "sakramenttia", koska se ei aloita avioliittoa, eikä tee sitä viralliseksi Jumalan edessä, vaan on muille ihmisille merkki siitä, että he ovat lupautuneet toisilleen. Vihkimisestä ei saa tehdä ehdotonta pakkoa, koska hyvinkin pian voi olla niin ettei uskovilla ole edes mahdollisuuksia asioida maistraatissa tai kirkossa tulevina vainon päivinä. Jumala ei tee sellaista erehdystä, että antaisi ihmisten päättää lakien ja asetuksien kautta avioliitosta, joka on Jumalan itsensä säätämä. Siksi Jumala sääti sen miehen ja naisen välille, jossa he lupautuvat toinen toisilleen eliniän kestävään avioliitto suhteeseen. Tätä Jumalan asetusta, joka solmitaan Jumalan edessä ei voi mikään ihmisen laki tai asetus kumota tai vaikeuttaa millään tavalla. Tulevassa uuden maailmanjärjestyksessä voi vaikka käydä niin, että antikristilliset voimat vaativat palvomaan antikristusta avioliitto seremonian yhteydessä. Jumala on kuitenkin säätänyt avioliiton solmimisen siten, että uskovat voivat solmia sen turvallisesti aina ja kaikissa tilanteissa.

Painotan kuitenkin vielä että hääjuhla, vihkiminen on hyvä ja sovelias teko sekä Jumalan tahdon mukainen, koska siinä avioliitto tehdään julkisesti tiettäväksi muille, ettei kyse ole haureudessa elämisestä, vaan avioliitosta. Jumalan tahdon mukainen avioliitto sopimus miehen ja naisen välillä ei tietenkään ole haureutta ja haureudessa elämistä, mutta ihmiset voivat niin ajatella, jos eivät tiedä ketkä ovat naimisissa keskenään ja lupautuneet toisilleen.

On tilanteita, joissa joudumme ottamaan muita huomioon esim. kun käännyt autolla tienristeyksessä, niin et laita vilkkua päälle itsesi tähden, koska tiedät mihin olet kääntymässä, vaan muiden tähden jotka eivät muuten tietäisi aikeitasi.

Painotan vielä senkin ettei hääjuhla, maistraatti tai vihkiminen ole sama kuin avioliitto lupa ja oikeus avioliittoon Jumalan edessä. Ne ovat muita ihmisiä varten, että yhteisö tietää kuka on naimisissa kenenkin kanssa. Uskovien kesken olisi hyvä järjestää pieni tai isompi (kuten haluaa) hääjuhla, jossa seurakunnan edessä tuodaan esille, että ollaan sitouduttu Jumalan edessä avioliittoon. Näin vältytään turhilta haureus-syytteiltä. Jumala tietenkin tietää ketkä ovat naimisissa ja lupautuneet toisilleen, mutta ihmiset eivät tiedä sitä ennen kuin se tuodaan julki.

Yhdyntä ei aloita avioliittoa, vaan lupaus yhteisestä elinikäisestä elämästä (avioliitto), johon molemmat sitoutuvat ja vasta tämän jälkeen voi aloittaa yhteisen elämän ja sukupuolisen kanssakäymisen. Tämä estää haureuden syntiin lankeamisen. Silloin kun yhteisestä sopimuksesta lupaudutaan toisilleen ja siitä pidetään kiinni, niin kumpikaan ei voi jättää toistaan missään tilanteessa, eikä näin ollen voida syyllistyä haureuteen missään tilanteessa. Ja kun sitoudutaan elinikäiseen suhteeseen, niin silloin siinä suhteessa elävät eivät elä haureudessa Jumalan edessä ja Jumala kyllä kasvattaa uskovia ymmärtämään sen että suhteen julkistaminen on hyödyllistä ja viisasta muiden ihmisten tähden.

Täytyy ottaa huomioon se, että jotkut uskovat kokoontuvat pienissä ryhmissä ja toiset isommissa, eli kukin julkistaa sen siellä missä on uskovien yhteydessä, eli joka paikassa sitä ei tarvitse tuoda esille ja kiertää koko kylän tai kaupungin uskovien ryhmiä. Juhla on toisille juhlaa ja toisille julkistus, jota voidaan juhlia ja riemuita ilman sen kummempia juhlapuitteita. Karitsan häissä sitten juhlitaan ja kunnolla.

Sitten otan esille erään version perinteisen mallin mukaisesta avioliitosta, joka ei ole Jumalan silmissä avioliitto. Joku ulkomaalainen mies (tai nainen) voi haluta muuttaa Suomeen (monista eri syistä) ja hän menee naimisiin suomalaisen kanssa, ei rakkaudesta eikä elinikäisen sitoutumisen vuoksi. Suomalainen hyötyy kulissiavioliitosta ehkä rahallisesti vähän aikaa sekä saa seksiä jne. Kun sitten ulkomaalainen on saanut asiansa kuntoon ja pysyvän oleskeluluvan, niin hän jättää suomalaisen parinsa ja etsii itselleen sellaisen ihmisen ketä rakastaa. Edellä oleva esimerkki ei ollut koskaan Jumalan silmissä avioliitto, vaan haureus-suhde, mutta ihmisen silmissä se oli avioliitto maistraatin tai papin aamenen jälkeen. Edellä oleva esimerkki tuo hyvin esille sen ettei maistraatti tai kirkon vihkimys ole yhtä kuin avioliitto ja avioliiton vahvistus. Raamatullinen avioliitto solmitaan miehen ja naisen välillä yhteisestä päätöksestä lupautua toisilleen, niin kauan kunnes kuolema erottaa. Hääjuhla tai kirkon vihkimys, maistraatti on sen seuraus, että avioliitto on syntynyt.

Siten otan esille tapauksia joita olen itse nähnyt. Ei avioliitossa (maistraatin ja kirkon vihkimys puuttuu) elävä pari, joista toinen tulee uskoon ja toinen ei. Uskovat sanovat että pitää erota tai mennä naimisiin. Jumalaton ei haluakaan mennä maistraattiin tai kirkkoon, vaan haluaa jatkaa kuten ennenkin. Tähän monet uskovat sanovat, että sitten pitää erota.

Toinen tapaus on sellainen, että mies ja nainen eivät ole avioliitossa (maistraatin ja kirkon vihkimys puuttuu) ja heillä on kaksi lasta. Mies tulee uskoon ja nainen ei tule uskoon. Nainen haluaa jatkaa kuten ennenkin, eikä halua maistraattiin tai kirkon vihkimystä. Mies haluaisi vihille kirkkoon tai maistraattiin. Osa uskovista käskee miehen eroamaan ja jättämään lapset sekä "avovaimon" "Jeesuksen käskystä", kun taas jotkut sanovat, että älä jätä lapsia, äläkä avovaimoa, mutta pidättäydy seksistä.

Noissa kahdessa tapauksessa tilanne on aivan sama, ettei kumpikaan pari ollut käynyt maistraatissa eikä kirkon vihkitoimituksessa. Mutta osa uskovista päätyi kahteen erilaiseen ratkaisuun, josta toisessa piti erota, mutta toisessa ei tarvinnut erota. Ehkä nämä kaksi esimerkkiä osoittavat sen ettei meidän uskovienkaan kesken ole kaikkien kohdalla ymmärretty mitä Raamatullinen avioliitto tarkoittaa. Raamatullinen avioliitto ei ole sama kuin maistraatti ja kirkon vihkimys, vaan sydämen tasolla tehty yhteinen päätös elää yhdessä kunnes kuolema erottaa. Tämän jälkeen uskossa kasvaen uskova oppii ymmärtämään, että muiden tähden on hyvä pitää hääjuhla tai käydä maistraatissa jne. Mutta kuten esimerkki osoitti, niin avioliiton on oltava pätevä Jumalan edessä, vaikka esim. toisen tullessa uskoon, niin jumalaton osapuoli ei haluaisi maistraattiin tai kirkkoon, vaan haluaa jatkaa kuten ennenkin.

Olen joutunut tilanteeseen, jossa pari eli yhdessä, joilla oli kaksi lasta. Toinen tuli uskoon ja toinen ei ja uskomaton halusi jatkaa kuten ennenkin. Neuvoin uskovaa ettei hän eroaisi, vaan jäisi elämään vaimonsa kanssa kuten ennenkin. Muutaman vuoden jälkeen uskomaton osapuoli halusi virallistaa suhteen julkisesti, en nyt muista oliko maistraatissa tai kirkossa, mutta jommassa kummassa. En usko, että Jeesus olisi käskenyt eroamaan ja hylkäämään lapsensa ja vaimonsa, joka myös itse halusi jatkaa yhteistä elämää.

Näitä tilanteita on vielä lisää varmasti monenlaisia. Meidän uskovien olisi hyvä tietää mitä Jumala tarkoittaa avioliitolla ja uskoa se kasvaa uskossa, niin ettemme ole muille loukkaukseksi tai luo sellaista kuvaa, että eläisimme Jumalan tahtoa vastaan.

Ymmärrän sen että moni uskova pelkää haureuden syntiä ja siksi luulee ja ymmärtää, että vasta maistraatti ja kirkon vihkimys aloittaa avioliiton. Jumalan sanan mukaan kun sen oikein ymmärtää, niin ei ole lupa yhtyä toisiinsa ennen kuin on tehty lupaus elinikäisestä suhteesta, tämä yhteinen lupaus ja sopimus kun siitä pidetään kiinni estää huorintekemisen, ei vihkitoimitus tai maistraatti. Eli miehen ja naisen keskinäinen sopimus aloittaa avioliiton, he tulevat yhdeksi lihaksi ja heillä on oikeus kaikkeen siihen mikä kuuluu avioelämään; he haluavat tehdä sen julkiseksi muille tiettäväksi, että ovat astuneet avioon. En tiedä olenko tullut ymmärretyksi vai väärinymmärretyksi, mutta tässä asiassa on monia mutkia joihin voi eksyä. En sano olevani ehdottoman oikeassa, mutta näin asian ymmärrän, kun sitä tutkin Raamatun sanan valossa.

Ps. Voin tehdä ehkä tehdä tästä laajemman kirjoituksen tulevaisuudessa sivuilleni Jumalan sanan kohtien kera sekä pikkuisen syvemmin pöyhien ja tutkien tätä asiaa

[petsku]

Avioliitto asia ei ole aina niin yksinkertainen asia kuin me luulemme. Yleinen käsitys avioliitosta on se kun kaksi ihmistä vihityttää itsensä maistraatissa tai kirkossa, niin homma on sitten siinä. Raamatun käsitys avioliitosta on täysin erilainen kuin se mitä ihmiset pitävät yleisesti avioliittona. Pyydän sinua lukemaan koko kirjoitukseni ajatuksen kera, ettei asiaan tule väärinymmärryksiä. En sano että ymmärrän kaiken täydellisesti tässä asiassa ja voin olla väärässä, jossakin kohtaan ja tietenkin teen parannusta jos olen väärässä. Tuon kuitenkin esille sen kuinka ymmärrän avioliitto asian.

Kirjoitustani saa tutkia ja koetella. Tarkoitus ei ole näpäyttää ketään, ei lyödä ketään, vaan pyrkiä tuomaan esille tiettyjä näkökulmia Raamatulliseen avioliittoon, sillä ihmiset ovat tämänkin asian tuhonneet ja tärvelleet täysin, osin myös uskovatkin. En pakota ketään olemaan samaa mieltä kanssani, enkä pakota ketään toimimaan kuten uskon, vaan pidän teitä kaikkia rakkaina sisarinani ja veljinäni, riippumatta siitä miten tämän asian näette. En halua kenenkään kanssa riidellä enkä jäädä riitoihin, vaan jatkaa kaikkien kanssa yhteisellä uskon tiellä yhdessä eteenpäin.

Ensinnäkin tämä on todella laaja asia, enkä varmasti kykene kaikkea tuomaan esille, mutta pyrin tuomaan esille ne kohdat, jotka ovat minua puhutelleet ja jotka koen tärkeiksi. Toiseksi emme varmasti ihan kaikessa ole pystyneet toimimaan kuten Raamattu opettaa, koska olemme jokainen uskottomina rikkoneet monella tapaa Jumalaa vastaan myös seksuaalisuuden alueella. Mutta siinä kohtaan kun tulemme uskoon, niin voimme alkaa toimimaan sen mukaan mitä Raamattu opettaa, kunhan vain kasvamme ymmärtämään sen mitä Raamattu opettaa.

Näkemykseni ei ole ns. perinteinen käy kirkossa ja mene naimisiin näkemys, vaan täysin erilainen. Olen voinut erehtyä siinä miten uskon ja teillä on mahdollisuus koetella ja tutkia sekä ojentaa minua, jos olen asiassa erehtynyt ja ymmärtänyt sen väärin.

Uskovan tulisi rukoilla Jumalan johdatusta aviopuolison ja avioliiton kohdalla. Ilman Jumalan johdatusta uskovan ei kannata mennä naimisiin. Tässä kohden on turha syyllistyä, jos on mennyt uskomattomana naimisiin, sillä silloin ei ole voinut etsiä Jumalan johdatusta. Kun Jumalan johdatuksessa puoliso-ehdokas löytyy, niin sitä voidaan (yksin tai yhdessä) rukoilla onko se Jumalan tahto vai ei. Kun asia varmistuu, että kyseessä on Jumalan tahto, niin silloin tulee tehdä toisilleen lupaus ja sopimus elinikäisestä avioliitosta ja yhdessä olemisesta.

Raamatusta tulee esille kihlausaika, jolloin ei olla vielä menty yhteen. Kihlausaikaa voidaan verrata sellaiseen aikaan, jossa kypsytetään sydämessä varmaksi päätös yhteisestä elinikäisestä avioelämästä, näin asiaa ei tehdä pelkän tunteen varassa, vaan oikeasti ja todellisesti toinen toisiinsa sitoutuen. Tämäkin estää seksin harjoittamisen ennen kuin tosissaan on sydämessä tehty päätös elinikäisestä avioliitosta.

Milloin avioliitto astuu voimaan Jumalan sanan mukaan ja Jumalan kasvojen edessä? Kun kaksi ihmistä Jumalan edessä lupautuu toisilleen elinikäiseen liittoon ja aloittaa yhteisen elämän. Yhdeksi lihaksi tuleminen tapahtuu siten, että mies ja vaimo sitoutuvat elinikäiseen liittoon ja yhtyvät sukupuolisesti keskenään. Miehen ja naisen välinen rakkaus ja kunnioitus toisiaan kohtaan on ainoa motiivi avioliiton solmimiselle. Jumala ei johdata ihmisiä rakkaudettomaan avioliittoon, vaan rakkaus avioliittoon. Ilman rakkautta ei voi olla toimivaa avioliittoa. Uskottoman aviopuolison rakkaus voi sammua, mutta uskovan rakkaus aviopuolisoaan kohtaan tulisi kasvaa koko ajan syvällisempään rakkauteen.

2 Moos 22:16 Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen.

Raamatusta käy selkeästi ilmi kuinka sukupuolisella kanssakäymisellä on oma tärkeä merkityksensä avioliitossa. Vanhan liiton aikana jos mies vietteli naisen seksiä harjoittamaan, niin hän oli velvollinen ottamaan naisen vaimokseen ja nainen miehen aviomiehekseen. Tällä käskyllä Jumala halusi tuoda esille ettei seksi kuulu muualle kuin pysyvään parisuhteeseen, eli elinikäiseen avioliittoon. Täytyy muistaa, että kyse on VL:n käskystä, mutta käskyn opetuksen ydin, että seksi kuuluu vain avioelämään on yhä voimassa. Morsiamen hintaa ei tietenkään kenenkään tarvitse maksaa nykyään. Raamatun selkeä opetus on ettei seksiä tulisi harjoittaa, jos ei ole valmis elinikäiseen avioelämään toisen kanssa. Sekin on selvää ettei kaikkien kohdalla nämä asiat aina tapahdu ihan Raamatun mukaisesti, koska me ihmiset synnin orjina ja vailla pelastusta teemme syntiä ja olemme rikkoneet Jumalaa vastaan tässä kohden. Minäkin elin uskottomana haureudessa naisen kanssa, jonka kanssa en edes aikonut avioitua, sillä molemmat käytimme tietoisesti toisiamme hyväksi, tietäen että kyse oli pelkästä seksistä sekä omien etujen ajamisesta. Vasta uskoon tultuani aloin ymmärtämään näitä asioita ja sitä mikä on Jumalan tahto. Me jokainen saamme aloittaa siitä kohdasta missä tulemme uskoon ja sen mukaan saamme tehdä parannusta ja kasvaa uskossa eteenpäin.

Karitsan häitä verrataan avioliittoon. Ennen Karitsan (Ylkä [Jeesuksen] ja morsiamen [uskova] häitä on jo aloitettu yhteinen elämä, kun ihminen on tullut uskoon ja aloittaa elämän Herran Jeesuksen kanssa Pyhässä Hengessä, jonka jälkeen vietetään häitä sen merkiksi, että Ylkä ja morsian ovat yhdessä. Avioliittoa hyvin usein verrataan Karitsan häihin (Jeesuksen ja uskovan välinen liitto uskon kautta). Tässä vertauksessa unohdetaan eräs asia, joka on se että uskova aloittaa yhteisen elämän Jeesuksen kanssa jo ennen Karitsan häitä. Karitsan häät ovat vasta tulevaisuudessa, mutta silti elämme jo Herran Jeesuksen kanssa täysivaltaisina Jumalan lapsina, omaten täydet Jumalan lapsen oikeudet. Joten jos tuota Raamatun mukaista Karitsan häävertausta pidetään avioliiton mallina, niin silloin häät tulevat vasta sen jälkeen kun mies ja nainen ovat sydämessään lupautuneet toisilleen ja aloittaneet yhteisen elämän. Karitsan häävertauksen mukaan avioliittoa juhlistetaan seurakunnan keskellä uskovien ja Jumalan kasvojen edessä. Mutta jos halutaan olla Raamatullisia, niin hääjuhla olisi vasta sen jälkeen kun mies ja nainen ovat lupautuneet toisilleen. Siten vaatimus esim. sukupuolisesta kanssakäymisestä vasta hääjuhlien tai kirkollisen vihkimyksen jälkeen ei ole mielestäni Raamatun mukainen. Jos Karitsan hääjuhlat ovat meille esikuva avioliitosta, niin silloin todellakin häät ovat vasta sen jälkeen kun on yhteisestä sopimuksesta astuttu avioliittoon.

Kun uskovat ovat menneet Jumalan silmissä avioon toisilleen lupautuen elinikäiseen kestävään avioliittoon, niin sen jälkeen olisi hyvä järjestää hääjuhla sen merkiksi, että ollaan aviopari. Hääjuhla voi olla esim. seurakunnan keskuudessa (kaksi tai kolme todistajaa... tai enemmän .. koko seurakunta jne.). Julkisen esilletulon (hääjuhla, maistraatti jne.) tarkoitus on osoittaa maailmalle, että kyseessä on avioliitto. Täten vältytään haureussyytteiltä ihmisten edessä. Toki se on muistettava, että Jumalan silmissä avioliitto on voimassa jo ennen hääjuhlaa jne. Jumalan silmissä avioliitto astuu voimaan kun mies ja nainen lupautuvat toisilleen elinikäiseen avioliittoon ja sen merkiksi aloittavat yhteisen elämän.

Raamattu ei tunne avioliittoon vihkimisen käsitettä, että kolmas osapuoli (pappi, maistraatti) vihkisi avioparin avioliittoon. Maallinen vihkimistoimi on yhteiskunnan lakien ja asetuksen mukainen tapa vahvistaa ja virallistaa avioliitto. Avioliitto ei kuitenkaan muutu avioliitoksi maistraatissa tai kirkossa papin vihkiessä, vaan Jumalan silmissä avioliitto alkaa siitä kun mies ja nainen keskinäisesti lupautuvat eliniäksi toisilleen ja alkavat elää yhteistä elämää avioliitossa. Tämä on todella tärkeää ymmärtää, ettei avioliitto ala Jumalan silmissä maistraatissa tai kirkon vihkimyksessä, vaan miehen ja naisen yhteisestä lupauksesta ja sopimuksesta elinikäiseen sitoutumiseen, eli avioliittoon. Tämä sopimus ja lupaus täytyy olla tehtynä ennen kirkon vihkimystä tai maistraatissa käyntiä.

Ketään ei tietysti voi pakottaa menemään vihityttämään itsensä kirkossa tai maistraattiin. Olen huomannut, että kun toimitaan Raamatullisesti ja rakastetaan toisiamme, niin asioilla on taipumus mennä siihen suuntaan mikä on Jumalan tahto ja hyvää sekä viisasta ihmisten edessä. Rakkauden kautta vaikuttavan uskon kautta tapahtuu terve uskossa kasvaminen, joka ei pakota, vaan antaa tilaa ja aikaa kasvaa uskossa.

Vihkiminen olisi kuitenkin viisasta tehdä, ei sen vuoksi, että siinä alkaisi avioliitto, vaan siksi että miehen ja naisen välinen avioliitto tehdään tunnetuksi ja julkiseksi yhteiskunnan edessä. Vihkimisestä ei saa kuitenkaan tehdä avioliiton "sakramenttia", koska se ei aloita avioliittoa, eikä tee sitä viralliseksi Jumalan edessä, vaan on muille ihmisille merkki siitä, että he ovat lupautuneet toisilleen. Vihkimisestä ei saa tehdä ehdotonta pakkoa, koska hyvinkin pian voi olla niin ettei uskovilla ole edes mahdollisuuksia asioida maistraatissa tai kirkossa tulevina vainon päivinä. Jumala ei tee sellaista erehdystä, että antaisi ihmisten päättää lakien ja asetuksien kautta avioliitosta, joka on Jumalan itsensä säätämä. Siksi Jumala sääti sen miehen ja naisen välille, jossa he lupautuvat toinen toisilleen eliniän kestävään avioliitto suhteeseen. Tätä Jumalan asetusta, joka solmitaan Jumalan edessä ei voi mikään ihmisen laki tai asetus kumota tai vaikeuttaa millään tavalla. Tulevassa uuden maailmanjärjestyksessä voi vaikka käydä niin, että antikristilliset voimat vaativat palvomaan antikristusta avioliitto seremonian yhteydessä. Jumala on kuitenkin säätänyt avioliiton solmimisen siten, että uskovat voivat solmia sen turvallisesti aina ja kaikissa tilanteissa.

Painotan kuitenkin vielä että hääjuhla, vihkiminen on hyvä ja sovelias teko sekä Jumalan tahdon mukainen, koska siinä avioliitto tehdään julkisesti tiettäväksi muille, ettei kyse ole haureudessa elämisestä, vaan avioliitosta. Jumalan tahdon mukainen avioliitto sopimus miehen ja naisen välillä ei tietenkään ole haureutta ja haureudessa elämistä, mutta ihmiset voivat niin ajatella, jos eivät tiedä ketkä ovat naimisissa keskenään ja lupautuneet toisilleen.

On tilanteita, joissa joudumme ottamaan muita huomioon esim. kun käännyt autolla tienristeyksessä, niin et laita vilkkua päälle itsesi tähden, koska tiedät mihin olet kääntymässä, vaan muiden tähden jotka eivät muuten tietäisi aikeitasi.

Painotan vielä senkin ettei hääjuhla, maistraatti tai vihkiminen ole sama kuin avioliitto lupa ja oikeus avioliittoon Jumalan edessä. Ne ovat muita ihmisiä varten, että yhteisö tietää kuka on naimisissa kenenkin kanssa. Uskovien kesken olisi hyvä järjestää pieni tai isompi (kuten haluaa) hääjuhla, jossa seurakunnan edessä tuodaan esille, että ollaan sitouduttu Jumalan edessä avioliittoon. Näin vältytään turhilta haureus-syytteiltä. Jumala tietenkin tietää ketkä ovat naimisissa ja lupautuneet toisilleen, mutta ihmiset eivät tiedä sitä ennen kuin se tuodaan julki.

Yhdyntä ei aloita avioliittoa, vaan lupaus yhteisestä elinikäisestä elämästä (avioliitto), johon molemmat sitoutuvat ja vasta tämän jälkeen voi aloittaa yhteisen elämän ja sukupuolisen kanssakäymisen. Tämä estää haureuden syntiin lankeamisen. Silloin kun yhteisestä sopimuksesta lupaudutaan toisilleen ja siitä pidetään kiinni, niin kumpikaan ei voi jättää toistaan missään tilanteessa, eikä näin ollen voida syyllistyä haureuteen missään tilanteessa. Ja kun sitoudutaan elinikäiseen suhteeseen, niin silloin siinä suhteessa elävät eivät elä haureudessa Jumalan edessä ja Jumala kyllä kasvattaa uskovia ymmärtämään sen että suhteen julkistaminen on hyödyllistä ja viisasta muiden ihmisten tähden.

Täytyy ottaa huomioon se, että jotkut uskovat kokoontuvat pienissä ryhmissä ja toiset isommissa, eli kukin julkistaa sen siellä missä on uskovien yhteydessä, eli joka paikassa sitä ei tarvitse tuoda esille ja kiertää koko kylän tai kaupungin uskovien ryhmiä. Juhla on toisille juhlaa ja toisille julkistus, jota voidaan juhlia ja riemuita ilman sen kummempia juhlapuitteita. Karitsan häissä sitten juhlitaan ja kunnolla.

Sitten otan esille erään version perinteisen mallin mukaisesta avioliitosta, joka ei ole Jumalan silmissä avioliitto. Joku ulkomaalainen mies (tai nainen) voi haluta muuttaa Suomeen (monista eri syistä) ja hän menee naimisiin suomalaisen kanssa, ei rakkaudesta eikä elinikäisen sitoutumisen vuoksi. Suomalainen hyötyy kulissiavioliitosta ehkä rahallisesti vähän aikaa sekä saa seksiä jne. Kun sitten ulkomaalainen on saanut asiansa kuntoon ja pysyvän oleskeluluvan, niin hän jättää suomalaisen parinsa ja etsii itselleen sellaisen ihmisen ketä rakastaa. Edellä oleva esimerkki ei ollut koskaan Jumalan silmissä avioliitto, vaan haureus-suhde, mutta ihmisen silmissä se oli avioliitto maistraatin tai papin aamenen jälkeen. Edellä oleva esimerkki tuo hyvin esille sen ettei maistraatti tai kirkon vihkimys ole yhtä kuin avioliitto ja avioliiton vahvistus. Raamatullinen avioliitto solmitaan miehen ja naisen välillä yhteisestä päätöksestä lupautua toisilleen, niin kauan kunnes kuolema erottaa. Hääjuhla tai kirkon vihkimys, maistraatti on sen seuraus, että avioliitto on syntynyt.

Siten otan esille tapauksia joita olen itse nähnyt. Ei avioliitossa (maistraatin ja kirkon vihkimys puuttuu) elävä pari, joista toinen tulee uskoon ja toinen ei. Uskovat sanovat että pitää erota tai mennä naimisiin. Jumalaton ei haluakaan mennä maistraattiin tai kirkkoon, vaan haluaa jatkaa kuten ennenkin. Tähän monet uskovat sanovat, että sitten pitää erota.

Toinen tapaus on sellainen, että mies ja nainen eivät ole avioliitossa (maistraatin ja kirkon vihkimys puuttuu) ja heillä on kaksi lasta. Mies tulee uskoon ja nainen ei tule uskoon. Nainen haluaa jatkaa kuten ennenkin, eikä halua maistraattiin tai kirkon vihkimystä. Mies haluaisi vihille kirkkoon tai maistraattiin. Osa uskovista käskee miehen eroamaan ja jättämään lapset sekä "avovaimon" "Jeesuksen käskystä", kun taas jotkut sanovat, että älä jätä lapsia, äläkä avovaimoa, mutta pidättäydy seksistä.

Noissa kahdessa tapauksessa tilanne on aivan sama, ettei kumpikaan pari ollut käynyt maistraatissa eikä kirkon vihkitoimituksessa. Mutta osa uskovista päätyi kahteen erilaiseen ratkaisuun, josta toisessa piti erota, mutta toisessa ei tarvinnut erota. Ehkä nämä kaksi esimerkkiä osoittavat sen ettei meidän uskovienkaan kesken ole kaikkien kohdalla ymmärretty mitä Raamatullinen avioliitto tarkoittaa. Raamatullinen avioliitto ei ole sama kuin maistraatti ja kirkon vihkimys, vaan sydämen tasolla tehty yhteinen päätös elää yhdessä kunnes kuolema erottaa. Tämän jälkeen uskossa kasvaen uskova oppii ymmärtämään, että muiden tähden on hyvä pitää hääjuhla tai käydä maistraatissa jne. Mutta kuten esimerkki osoitti, niin avioliiton on oltava pätevä Jumalan edessä, vaikka esim. toisen tullessa uskoon, niin jumalaton osapuoli ei haluaisi maistraattiin tai kirkkoon, vaan haluaa jatkaa kuten ennenkin.

Olen joutunut tilanteeseen, jossa pari eli yhdessä, joilla oli kaksi lasta. Toinen tuli uskoon ja toinen ei ja uskomaton halusi jatkaa kuten ennenkin. Neuvoin uskovaa ettei hän eroaisi, vaan jäisi elämään vaimonsa kanssa kuten ennenkin. Muutaman vuoden jälkeen uskomaton osapuoli halusi virallistaa suhteen julkisesti, en nyt muista oliko maistraatissa tai kirkossa, mutta jommassa kummassa. En usko, että Jeesus olisi käskenyt eroamaan ja hylkäämään lapsensa ja vaimonsa, joka myös itse halusi jatkaa yhteistä elämää.

Näitä tilanteita on vielä lisää varmasti monenlaisia. Meidän uskovien olisi hyvä tietää mitä Jumala tarkoittaa avioliitolla ja uskoa se kasvaa uskossa, niin ettemme ole muille loukkaukseksi tai luo sellaista kuvaa, että eläisimme Jumalan tahtoa vastaan.

Ymmärrän sen että moni uskova pelkää haureuden syntiä ja siksi luulee ja ymmärtää, että vasta maistraatti ja kirkon vihkimys aloittaa avioliiton. Jumalan sanan mukaan kun sen oikein ymmärtää, niin ei ole lupa yhtyä toisiinsa ennen kuin on tehty lupaus elinikäisestä suhteesta, tämä yhteinen lupaus ja sopimus kun siitä pidetään kiinni estää huorintekemisen, ei vihkitoimitus tai maistraatti. Eli miehen ja naisen keskinäinen sopimus aloittaa avioliiton, he tulevat yhdeksi lihaksi ja heillä on oikeus kaikkeen siihen mikä kuuluu avioelämään; he haluavat tehdä sen julkiseksi muille tiettäväksi, että ovat astuneet avioon. En tiedä olenko tullut ymmärretyksi vai väärinymmärretyksi, mutta tässä asiassa on monia mutkia joihin voi eksyä. En sano olevani ehdottoman oikeassa, mutta näin asian ymmärrän, kun sitä tutkin Raamatun sanan valossa.

Ps. Voin tehdä ehkä tehdä tästä laajemman kirjoituksen tulevaisuudessa sivuilleni Jumalan sanan kohtien kera sekä pikkuisen syvemmin pöyhien ja tutkien tätä asiaa

[Mikko Murpatti]

Avioliitto asia ei ole aina niin yksinkertainen asia kuin me luulemme.

Hei, kun kerkiät ja jos haluat niin tee ihmeessä sivuillesi aiheesta kirjoitus taikka laita ainakin tämä posti sinne killumaan. Hyvin paljon on erillaista tulkintaa aiheesta ja moni luulee elävänsä huoruudessa kun ei ole kumileimoja papereihin vielä saatu ja uskon vihollisen tälläisiä pareja kiusaavan ankarasti.

Olen paljossa tekstin kanssa samaa mieltä. Kirjoitit että hääjuhlat tulisi jossain vaiheessa pitää että seurakunta tietää ketkä on naimisissa ja eivät syytä haureudesta.

Tähän en heittämällä pysty taipumaan, sillä en ole löytänyt Raamatusta kohtaa häiden pitämisen kehotukseksi. Tuohon maailman aikaan ja nykyäänkin tykätään hää bileet pitää, mutta olen käsittänyt Raamatusta että se oli Israelissa maan tapa tuohon maailman aikaan, ei kerrota yksiselitteisesti tuleeko tapa Raamatusta ja Jumalan kehoituksesta vai onko se ihmisten omaa lisäystä.Iloisia tapahtumia on ollu ihmisten tapana juhlia juhlilla esim syntymää, syntymäpäivää taikka koulusta valmistumista. Myös ikävämmille tilanteille on pidetty juhlia vaikkapa hautajaisille. Mutta kenen kehoituksesta ja ketä miellyttääkseen juhlat pidetään? Ihmistä vaiko Jumalaa?

Häät voi toki halutessaan pitää. Pitää muistaa kuitenkin, että nykyajan häissä on monenlaisia jännitteitä. Saattaa olla juoppoja sukulaisia, taloudellinen mahdottomuus, suvun sisäisiä riitoja ja jännitteitä sekä tietysti kipu niillä jotka eivät saaneet kutsua häihin ja näin jäivät ulkopuolelle tilaisuudesta, jos häitä ei voida järjestää ilman että se aiheuttaa monelle mielipahaa ja harmia en näe mitään syytä niitä järjestää, kun en ole Raamatustakaan kehoitusta löytänyt.

Itse kannatan sormusten vaihtoa, sillä se sormus sormessa kertoo kaiken tarpeellisen maailmalle eli että varattuja ollaan.
Mitään haureus syytöksiä tai epäilyjä ei saa seurakunnassa tietenkään olla missään tilanteessa, sillä tietysti seurakuntalaiset toimivat näissä asioissa niin kuin Raamattu meitä opettaa nuhtelemisesta. Ja jos ei toimi niin kuin Raamattu opettaa asiassa niin ovat itse syyllistyneet syntiin eikä suinkaan aviopari jota epäillään siis nimenomaan epäillään ei tiedetä mitään.

Mielestäni se seikka, että seurakuntalaiset ovat tottuneet juoruilemaan ja supattamaan seläntakana seurakuntalaisten yksityisasioita ei ole hyvä syy pitää häitä. "Pidetäämpä tässä häät ettei meitä väärin huoruudessa eläjiksi tuomita. Eihän meillä oikein ole varaa niihin ja moni loukkaantuu kun ei saa pieniin häihin kutsua ,mutta ainakaan meitä ei seurakunnassa tuomita ja eroiteta yhteydestä"

Mielestäni seurakunnassa on vikaa silloin, jos joudutaan järjestämään bileitä ja tilaisuuksia jotta HE ovat tyytyväisiä ja eivät puhuisi ihmisten seläntakana juoruillen. Kysykööt jos on kysyttävää ja opetelkoon ajattelemaan veljistään ja sisaristaan hyviä asioita kunnes toisin todistetaa.


Raamatullinen nuhteleminen

Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi (veli ei siis elä "vääryyttä" harjoittaen, joka on kuolemaksi1), niin hänen tulee ensin rukoilla tämän veljen puolesta, että hän saisi elämän tai oikeammin pysyisi Kristuksessa. (1Joh 5:15-18.) Jos veli jatkaa synnin tekemistä eikä hylkää mielenmuutoksen kautta syntiään, niin silloin on nuhdeltava häntä kahden kesken, jotta voitettaisiin veli takaisin suoralle tielle evankeliumin totuuden mukaan. (Matt 18:15-18.) Nuhtelu tarkoittaa silloin veljen synnin paljastamista ja toteen näyttämistä: nuhtelijan tulee silloin pystyä todistamaan veli syypääksi syntiin ja saada hänet häpeämään syntejään. Jos veli ei ota vaarin nuhteista ja ojentaudu totuuden sanan mukaan, niin sitten on otettava mukaan yksi tai kaksi muuta veljeä ja nuhdeltava syntiin langennutta uudestaan. Mikäli syntiä tekevä ei vieläkään kuule nuhtelijoita ja ota opikseen, niin sitten asia on vietävä seurakunnalle eli käytännössä seurakunnan vanhimmat käsittelevät asian ja erottavat tarvittaessa "pahan" pyhien keskuudesta. (1Kor 5:1-13; 2Kor 6:14-18.) Kaiken tämän tulee tapahtua Hengen johdossa ja rakkaudessa juuri niin kuin Sana opettaa.

Valtiolle tulee avioliitto kuitenkin kumileimasimella jossakin vaiheessa vahvistaa, jos haluaa nauttia aviopuolisojen oikeuksia yhteiskunnassa. Asiasta ei saa valehdella esivallalle.

[pekka]

Kiitoksia kirjoituksistanne.

Kyllähän tämä aika sekavaa on ja varmasti tulee pysymäänkin sekavana tämä avioliittoasia koska tuntuu, että kaikki tulkitsevat erilailla mikä on avioliitto ja mikä ei ole.

Kun tulkitsen kirjoituksia ja teen yhteenvedon niistä niin saa sellaisen kuvan, että

1. avoliitto on avoliitto mutta se voi olla myös avioliitto

2. avioliitto on avioliitto mutta se voi olla myös "avoliitto"

3. Häät tulee järjestää, edes pienimuotoiset mutta välttämättä häitä ei tarvita ollenkaan

4. Ulkopuolisille tulee ilmoittaa avioliitosta mutta toisaalta se ei kuulu muille

5. Häistään avioliitto tunnetaan! Se ei välttämättä olekaan totta.

6. On olemassa tietyt yhteiskunnalliset säännöt mikä on avioliitto mutta ne eivät koske kaikkia

7. Avoliiton erottaa avioliitosta mutta toisaalta sitä ei voi tietää kumpi on kysymyksessä

8. Kukin voi itse muokata itselleen sopivat "avioliittosäännöt" mutta toisaalta ei voikaan

9. Sormuksia voi vaihtaa mutta voi olla avioliitossa myös ilman, että sormukset ovat sormessa avioliiton tunnuksena

10. Avioerossa pitää menetellä tietyllä tavalla mutta se ei koskekaan kaikkia kun ei tiedetä miten tulee menetellä eli voi itse päättää mitä tekee ja miten asiat kokee

jne. Kirjoitin nuo kohdat ikään kuin ulkopuolisin silmin eli yritin katsoa/tulkita asioita sillä tavalla ettei minulla olisi vielä juuri minkäänlaista käsitystä avioliitosta. Ei asiat toki oikeasti ihan noin sekaisin ole mutta sekaisin ovat kuitenkin ihan oikeastikin, kuten hyvin tiedätte.


Älkää ottako tätä liian vakavasti mutta sen verran kuitenkin, että suurinpiirtein noin monta mielipidettä on näistä asioista kun lukee kirjoituksia tässä ketjussa, omani mukaan lukien. Tietysti on myös selviäkin kohtia mutta kuka ne tietää? Vain ne jotka ovat todella perehtyneet perin pohjin Raamatun sanomaan avioliitosta. Vai kuinka?

Jos noudattaisi vain yhteiskunnan sääntöjä siitä mikä on avioliitto niin ei olisi mitään sekasotkua vaan kaikki olisi hyvin selkeätä ja selvää? Eli avoliiton pystyisi erottamaan avioliitosta ja päinvastoin. Vai mitä mieltä olette?

Siunausta tähänkin armon päivään.

[Mikko Murpatti]

No onhan tämä vähän "hiekkaista leipää", mutta hyvä että ruvettiin asiaa tutkimaan.

Kyllä Jumala tahtonsa vielä asiassa meille ilmoittaa ja varmasti löydämme yhdessä totuuden.

Mietin vain olisiko meille kuitenkin hedelmällisintä ja yksinkertaista puhua vain itse liitosta eikä liittoon liittyvistä sivuseikoista, kuten sen kuuluttamisesta tai todistuksesta taikka sen tuomista vastuista ja velvollisuuksista. Jospa vaan tarkisteltaisiin, koska pari on Raamatun mukaan solminut liiton silloin tiedetään, että he ovat solmineet liiton ja ovat liitossa.

Kun aviopari julkistaa avioitumisensa on avioliitto julkistettu.

Kun aviopari kertoo todistajien läsnäollessa solmimastaan liitosta on liitto todistettu todistajien läsnäollessa.

Kun aviopari pitää hääjuhlat on häitä juhlittu ja iloittu.

Kun aviopari virallistaa lomakkeilla ja leimasimilla liittonsa esivallalle on se silloin virallistettu.

Ja nyt pyydän sinua täyttämään tyhjän kohdan lauseesta:

Kun aviopari tekee keskenään liiton he ovat _________

Vaikka liittoa ei oltaisi vielä juhlittu/virallistettu esivallalle/todistettu onko se silti jo solmittu? Onko pari sanonut jo toisilleen "tahdon"? Entä käykö niin että tuo "Tahdon" suostuminen menee semmoiseen paussi -tilaan että se aktivoituu sitten kun on Juhlittu/virallistettu/todistettu eli sitten kun nämä on tehty niin kaiku vuorilta huutaa tahdon -sanasi on vasta NYT voimassa. Vai onko niin että tahto yhteiseen liittoon ja sitoutuminen siihen on jo tapahtunut vaikka Juhlittu/virallistettu/todistettu ei ole täyttynyt?

[Mikko Murpatti]

Vielä tämmöinen esimerkki:

Teen naapurini kanssa sopimuksen ja liiton seuraavasta:

Kun sataa lunta, niin puhdistan lumet pihaltasi ja jos minun pihallani on puunlehtiä sinä puolestasi haravoit ne ja viet pois.

Tahtoisitko tehdä tämmöisen sopimuksen kanssani loppuelämäksemme? Itse vastaan että tahdon mitä sinä vastaat? Toinen vastaa Tahdon!

Mitä muuta tarvitaan liittoon taikka sopimukseen? Koska liitto astui mielestäsi voimaan? Jos 2min sopimuksen jälkeen tippuu lehti pihalle onko naapuri sen velvollinen haravoimaan? Koska liitto sitoo liiton tehneitä?

[Janne]

Ja nyt pyydän sinua täyttämään tyhjän kohdan lauseesta:

Kun aviopari tekee keskenään liiton he ovat _________

Koitan ratkaista tehtävän

Kun aviopari tekee keskenään liiton he ovat...... hankkineet itsellensä ongelmia

[Mr Kerimäki]

Jannelle laittaisin vielä lisää mietittävää vanhasta sanonnasta että ,,,Kyllä ne on alussa ihania ,,,mutta mistä ne äkäset akat tulevat. Raamatun vanhojen naisten tehtävillä olisi nykyään paljon käyttöä.Mutta tämä tasaarvo vouhkaaminen on pilannu koko kauniin asian ...siis osaa ne äijätkin pilata koko homman myös.Ihan ku olen kuunnellu monien ongelmia niin avioliitossa se kuuluisa `pihtaaminen`on todella vakava asia ja siitä pitäisi olla säädös ihan kirjallisessa muodossa siis siitä että ne naisen killuttimet on miehen käytössä ja päin vastoin josta Paavali sanoi Aika selvästi.Itse puhuisin jopa petoksesta viitaten siihen mitä alttarilla luvataan.Nykyajan kertakäyttö Maailmassa ku tulee eka kuiva kausi ni se Ns rakkaus on muka ohi ,,, voi ihme sentään .Ja nykyään mielestäni on todella paljon alkanut löytyä `vikaa`näistä hemmotelluista pikku prinsessoista jotka pikku diivailullaan ei kestä arkea.............. Otan pienen raon tuohon edelliseen jopa uhkarohkeaan kirjoitukseen sillä mistä minä voin tietää vaikka itse Lenita olisi tällä foorumilla .Sen verran täytyy itse olla kiitollinen ,että pyysin aikoinaan suoraan Jumalalta ,että etsisitkö minulle eukon ,ku itse en löydä sopivaa,,ja siitä alkoi sellainen tapahtumien ketju jossa oli paljon näkyjä ,tarkkaa informaatiota myöten että olen kyllä Jumala fani ikuisesti.Niin ja on Huippu eukko ja just lapsi pyörähti puoli v sitte ja sekin asia ilmoitettiin etukäteen ja siinäkin olisi paljon kerrottavaa ,mutta voin vain todeta että onneksi Jumala on just hän eikä kukaan muu .Aamen.

[vaisuliini]

*
No olen kuullut että naimisiin mentyä muutamat on huomannut nainneensa väärän puolison ja katui koska Raamattu kieltää uusiin naimisiin menoa. Mutta mietin onko olemassa vääriä ja oikeita puolisoita?!?! En itse usko.
Kyllä on hyvä pyytää Jumalalta johdatusta tulevan puolison luokse mutta en usko että olisi olemassa vääriä puolisoita.

Koska olen tavannut venäjäläisen pariskunnan joka todisti minulle ihmeellisestä jutusta. He eivät rakastaneet toisiansa eivätkä he ole rakastuneet toisiinsa mutta he näkivät samaa unta jossa he menevät naimisiin. Eräs pappi näki sitä samaa unta jossa hän vihkii heidät aviopuolisoksi. Ja siten he päättivät totella Jumalaa ja menivät naimisiin niin sen jälkeen he rakastuivat toisiinsa aidosti. Ovat nyt onnellisia aviossa. Jumala voi antaa rakkautta. Ei ole olemassa vääriä puolisoita.

[toni t]

Tuon yhden näkökulman häiden vietosta esille.

Ilm.19:7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.

Efe.5:1 Niin olkaat siis Jumalan seuraajat, niinkuin rakkaat lapset.

Herra Jeesus pitää häät morsiammensa (seurakunta) kanssa. Karitsan häät ovat ilon ja riemun juhla niille jotka niihin ovat kutsutut. Jumalan sana kehoittaa Jumalan lapsia seuraamaan Jumalaa. Herra Jeesus on antanut sanassaan Hänen seuraajilleen esimerkin ja esikuvan siitä miten tulee elää. Jumalan sana ilmoittaa että Herramme jota seuraamme pitää häät morsiammensa kanssa joka on ilon ja riemun juhla niihin kutsutuille.

Jos Herramme ja Jumalamme pitää morsiammelleensa häät niin miksi me Herran ja Jumalan seuraajat emme myöskin toimisi samoin? Jeesus on omilleensa kaikessa esimerkkinä ja jos Herra Jeesus pitää morsialle häät niin näen sen olevan soveliasta myös Herran Jeesuksen seuraajille. Samoin kun Karitsan häät ovat ilon ja riemun juhla niin samoin kaikkien häiden tulisi olla ilon ja riemun juhla jossa juhlitaan miehen ja vaimon rakkautta. Häät eivät ole siis vain sitä varten että niillä ilmoitetaan muille parisuhteesta (ettei esim, juoruja syntyisi) vaan häät ovat myös ilon ja riemun juhla hääparin lähimmäisille.