"Se on sitten asumisperusteisen terveydenhuollon ja sosiaaliturvan menoa nyt?"
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuo ... -menoa-nyt
"Eduskunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä useita hallituksen esityksiä, joiden taustalla on EU:n taholta tuleva tahto integroida eri maiden sosiaaliturvajärjestelmiä yhteensopiviksi mutta myös avata terveydenhuoltojärjestelmämme."
...................................
"Useammalla hallituksen esityksellä toimeenpannaan nyt siis sekä potilas- että yhdistelmälupadirektiiviä.
Yhdistelmälupadirektiivin tarkoitus on yhdenmukaistaa kolmansista maista tulevien työntekijöiden maahanpääsyä koskevia menettelyjä, ja saattaa heidät myös sosiaaliturvajärjestelmämme piiriin varsin kattavasti. Toteutuessaan nämä kaikki esitykset romuttavat lopullisesti suomalaisen asumisperusteisen sosiaaliturvan.
Esitykset pitävät sisällään vakavan riskin myös halpatyövoimamarkkinoiden syntymisestä sekä todellisen riskin myös ns. ihmiskauppaan. Lisäksi tilanteessa, jossa Suomessa myös työmarkkinat ovat murroksessa ja työttömyys kaikissa ikäluokissa pahenee, on täysin kohtuutonta edes antaa teoreettinen mahdollisuus halpatyövoimamarkkinoiden syntymiselle.
Esityksillä halutaan selkeästi kasvattaa ja tukea työperäistä maahanmuuttoa ja nimenomaan ns. kolmansista maista. EU:n sisällä kamppailemme vakavan työttömyyden kanssa ja sen myötä myös alati pahenevien sosiaalisten ongelmien parissa. Syvä köyhyys ja sen luomat haasteet kasvavat eri puolilla Eurooppaa. Siihenkin peilaten esitykset ovat kestämättömiä.
Sosiaaliturvamme kestävyyden haasteet ovat jo nyt erittäin huolestuttavia, eikä näiden kaavailtujen uudistusten vaikutuksia pystytä millään arvioimaan. Jokainen esitys luo kuitenkin vakavasti otettavia ja vaikeasti ennakoitavia kustannuspaineita. Selvää on, että mikäli nämä esitykset hyväksytään, jotain peruuttamatonta tapahtuu suomalaiselle asumisperusteiselle terveydenhuoltojärjestelmälle sekä sosiaaliturvalle.
Jos hyväksymme tällaisen kehityksen, se johtaa ennemmin tai myöhemmin tilanteeseen jossa sosiaaliturvaamme käyttää yhä useampi ihminen. Tällöin edessä on vakavia sosiaaliturvan ja turvaverkkojen heikennyksiä. Sama koskee myös ns. potilasdirektiiviä, joka ensi vaikutelmaltaan vaikuttaa ehkä varsin hyvältä. Sen ongelmallisuus nousee esiin kuitenkin siinä, ettei senkään valmistelua tai vaikutusarviointeja voida pitää miltään osin riittävinä – etenkään kun sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme tulevaisuudesta, rakenteesta saati rahoitusjärjestelmästä ei ole mitään varmuutta.
Hallituksen ns. rakenneuudistuspaketti osoittaa sen, että joudumme tulevaisuudessa tinkimään monesta asiasta. On täysin kohtuutonta, että tässä tilanteessa olisimme vielä valmiita jakamaan sitä vähääkin jota meillä on enää pian tarjota. Onko siis tingittävä oman maan kansalaisten sosiaaliturvasta ja ennen kaikkea hyvinvoinnista, jotta järjestelmämme integroituisi EU:n tavoitteisin sopiviksi? Siltä vaikuttaa. Erityisen pöyristyttävää ja raadollista esitysten vaikutusten pohdinta on tietäen, millaista tulevaisuutta lapsille, nuorille, lapsiperheille, työttömille, vanhuksille meillä ollaan tarjoamassa. Ja monelle muullekin suomalaiselle, jotka kuitenkin viime kädessä kustantavat kaiken.
Päivä päivältä EU ohjaa siis yhä vahvemmin meitä kohti ns. terveydenhuollon ja sosiaaliturvan harmonisointia ja sitä, että viime kädessä päätöksenteko kansallisista terveydenhuollon ja sosiaalipolitiikan päätöksistä, uudistuksista sekä niihin liittyvä talousvalta olisi aivan muualla kuin Suomessa.
Pienin askelin tapahtuva toiminta on monin tavoin helppoa toteuttaa, kuin suurempi kertarysäys. Näin ei oikein huomaakaan kuinka yhä vahvemmin olemme menossa kohti liittovaltiota ja sitä raadollista todellisuutta jossa kaikkinainen päätösvalta on aivan muualla kuin Suomessa.
Täytyy sanoa, että erityisen pahalta nämä asiat tuntuvat kun valmistaudumme viettämään itsenäisyyspäivää ja muistamaan kaikkia niitä miehiä ja naisia jotka uhrautuivat isänmaamme puolesta. Tässäkö on kiitos heille ja heitä seuranneille sukupolville – viedä meidät osaksi liittovaltiota? Siitähän tässä on kyse.
Oma isoisäni uhrasi henkensä isänmaan puolesta. Hänen ja monen, monen muun vuoksi taistelu isänmaamme säilymisestä itsenäisenä jatkuu kaikilla niillä keinoilla, joita politiikassa on käytettävissä. Tätäkään taistelua ei voiteta yksin, vaan joukkona ja yhteisrintamassa – rintamassa, joka Suomessakin kasvaa päivä päivältä."
