Juha kirjoitti:Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran tulella, polttamalla kaupungit poroksi (1 Moos. 19:24-29; 2 Piet. 2:6). Kaupunkien raunioista nousi savu kuin uunista. Ne kärsivät ikuisen tulen rangaistusta (Juud. 7). Silti ne eivät nyt pala, vaan niiden tuho on peruuttamaton.
Olen tämän aiheen ympärillä nähnyt ennenkin tämän argumentin. Mielestäni se olisi hyvä käsitellä.
Mitä mieltä olet Petri (tai kuka tahansa muu) tuosta perustelusta?
Mark 9:
43 Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.
44
45 Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin.
47 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin (geenna),
48 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.
Jae 44 puuttuu 33/38 käännöksestä, mutta esim. King James version 1611 kääntää jakeen 44 Bysantin tekstin mukaisesti: Where their worm dieth not, and the fire is not quenched (Missä heidän matonsa ei kuole ja eikä tuli sammu).
Messias Herra Jeesus opetti helvetistä (kadotus), joka on paikka, jossa tuli ei sammu koskaan, koska on kyse iankaikkisen kadotuksen rangaistuksesta.
Kreikankielen sana geenna (gehenna) tulee hebreankielen sanoista Hinnomin laakso, jossa poltettiin Jerusalemin kaupungin jätteet ja kuolleet eläimet poltettiin. Hinnomin laakso oli myös vertauskuvaa synteihinsä kuolleille jumalattomille ihmisille, jotka joutuvat syntiensä tähden iankaikkiseen kadotukseen. Herra Jeesus käytti sanaa geenna kuvaamaan sitä mitä synneissänsä kuolleille tapahtuu, eli he palavat iankaikkisessa tulessa. Palaminen tulessa tarkoittaa kärsimystä ja tuskaa syntien tähden ja siksi koska he ovat ikuisesti erossa Jumalan rakkaudesta ja armosta. Kadotuksessa oleva tuska ja kärsimys on henkistä tuskaa ja kärsimystä, sillä kadotuksessa jumalattomilla sieluilla ei ole maan päällistä fyysistä ruumista.
Jotkut opettavat, että Jeesus puhui vain vertauksen helvetistä, jolla ei ole todellisuutta. Itse asiassa Herra Jeesus puhui vertauksena sen millainen on synteihinsä kuolleiden osa ja tuleva todellisuus. Vertaus ei ollut vain vertaus ilman todellisuutta, vaan vertaus joka kertoi todellisuudesta ja siitä mitä tulee tapahtumaan.
Monet sanovat helvetin tulen sammuneen, kun Jerusalemin kaupungin kaatopaikan tuli sammui. Tällä perusteella he eivät usko iankaikkiseen kadotukseen. Herra Jeesus sanoi Mark 9:48 ettei kadotuksen tuli sammu ikinä. Samoin Herra Jeesus sanoi Matt 3:12 ja Luuk 3:17, että Hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa (vehnä) aittaan, mutta ruumenet (akanat) hän polttaa sammumattomassa tulessa. Herra Jeesus ei valehdellut, sillä Gehennan sammumaton tuli tarkoittaa sitä, että sammumaton tuli on vertauskuvaa iankaikkisesta kadotuksen rangaistuksesta.
Koska Jerusalemissa Hinnomin laaksossa ei pala enää sammumaton tuli, niin se todistaa sen että kyseessä on vertauskuvallinen opetus todellisesta iankaikkisesta rangaistuksesta kadotuksessa.
Juud 1:7 samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.
Sodomassa ja Gomorrassa ei pala enää tuli, joka todistaa sen, että kyseessä oli todellinen opetus iankaikkisen kadotuksen rangaistuksesta, joka alkaa viimeisen tuomion jälkeen, jossa jokainen jumalaton tuomitaan tekojensa mukaan iankaikkisen kadotuksen rangaistukseen. Koska tuli ei enää pala ja Raamattu sanoo heidän kärsivän iankaikkisen tulen rangaistusta, niin se tarkoittaa kadotuksen olevan iankaikkinen rangaistus, sillä jumalattomat sielut joutuvat kärsimään syntiensä tähden iankaikkisen kadotuksen rangaistusta.
Matt 25:
41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’
44 Silloin hekin vastaavat sanoen: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’
45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ‘Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’.
46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen (aionios) rangaistukseen (kolasis), mutta vanhurskaat iankaikkiseen (aionios) elämään."
Herra Jeesus sanoi, että vasemmalla puolella olevat (jumalattomat) joutuvat iankaikkiseen tuleen (iankaikkinen kadotus), eli paikkaan, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sitten Jeesus sanoi, että osa ihmisistä (jumalattomat) menee iankaikkiseen rangaistukseen (kadotus - iankaikkinen tuli) ja osa ihmisistä (uskoivat Raamatun Jumalaan) menee iankaikkiseen elämään.
Raamattu käyttää sanaa aionios kun se puhuu iankaikkisesta elämästä ja iankaikkisesta rangaistuksesta (kadotus). Jos iankaikkinen kadotus ei olisi iankaikkinen ja jumalattoman sielu lakkaisi olemasta, eikä joutuisi olemaan kadotuksessa iankaikkisesti, niin silloin Matt 25:46 pitäisi olla toinen sana jos iankaikkinen tuli ja rangaistus ei olisi iankaikkinen ja sielu lakkaisi olemasta. Mutta koska iankaikkinen tuli (kadotus) ja rangaistus on iankaikkinen, niin siksi Matt 25:46 käyttää iankaikkisen rangaistuksen kohdalla samaa sanaa kuin iankaikkisen elämän, koska on kyse siitä että iankaikkinen elämä ei lopu koskaan, eikä iankaikkinen rangaistus iankaikkisessa tulessa lopu koskaan. Tämä kohta jo yksistään (monien muiden kohtien kanssa) todistaa ettei jumalattoman sielu kuole koskaan, eli lakkaa olemasta, vaan joutuu kärsimään iankaikkisesti kadotuksessa.
2 Kor 4:18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia (proskairos), mutta näkymättömät iankaikkisia (aionios).
Raamatusta tulee esille myös selkeästi ajallisen ja iankaikkisen ero, sillä ajallinen päättyy joskus, mutta iankaikkisuus ei pääty koskaan. Jos Matt 25:46 olisi kyse rangaistuksesta, joka päättyisi sielun olemassaolon lakkaamiseen, niin Raamatussa pitäisi lukea ajallinen rangaistus, koska silloin kun sielu lakkaisi olemasta, niin ei olisi kyse enää iankaikkisesta rangaistuksesta, koska sielu joka lakkaisi olemasta saisi helpotuksen, eikä joutuisi kärsimään iankaikkisesti. Raamattu nimenomaan opettaa kadotuksen olevan iankaikkinen kärsimyksen paikka ja se on jokaisen jumalattoman sielun osa iankaikkisesti oman valintansa tähden.