jukka1954 kirjoitti:PetriFB kirjoitti:Monet ihmiset sekä jopa jotkut uskovatkin sanovat ja opettavat ettei Raamatun opettama kadotus ole iankaikkinen ja että jumalattoman sielu lakkaa olemasta kuoleman jälkeen. Edellä oleva ajatus ja opetus tekisi Raamatun evankeliumista tarpeettoman.
Veljeni Petri. Jos joku ajattelee ja ymmärtää virheellisesti Jumalan Sanan ilmoituksen tulevasta iankaikkisuudesta, niin eihän se suinkaan tee evankeliumista tarpeetonta. Kysymyksen ydin ei ole rangaistuksessa eikä edes sen iankaikkisuudessa vaan siinä, mitä korvaamatonta ja peruuttamatonta ihminen menettää hyljätessään Jumalan Pojan evankeliumin. Kadotustuomio on "pieni asia" sen rinnalla, että menettää iankaikkisen elämän. Vaikka jumalatonta ei herätettäisi tuomiolle -hänet kyllä herätetään- niin hän olisi menettänyt kaiken, millä on todellista ja pysyvää arvoa. Evankeliumin pääsisältö on siinä, mitä Jumala lahjoittaa meille ja minkä voimme omistaa Jeesuksessa Kristuksessa, ei se, mitä seuraa jos hylkäämme evankeliumin. En tiedä osaanko sanoa tätä ymmärrettävästi? Meidät on luotu elämään Jumalalle, ei itsellemme, ja määränpäämme on pyhyys ja sellaisen iankaikkisen lahjan omistaminen, jota "silmä ei ole nähnyt, ei korva kuullut ja mikä ei ole ihmisen ymmärrykseen noussut, mutta minkä Jumala on valmistanut niille jotka Häntä rakastavat". Rakkaudesta ja iankaikkisen elämän armolahjasta on kysymys, joiden menetys on sanoin kuvaamattoman järkyttävää ja jolla asiantilalla ei ole loppua.
Kun olen tutkinut Jumalan Sanan ilmoitusta iankaikkisuudesta niin olen päätynyt siihen, että kreikan kielen sana aionios merkitsee iankaikkisuutta, joka ei pääty. Sen vastakohtana voidaan poimia kreikan kielestä sana proskairos joka tarkoittaa ajallista ja hetkellistä. Ulkomuistista arvelisin, että sanaa aionios, iankaikkinen, käytetään UT:ssa n. 30 kertaa iankaikkisesta elämästä ja n. 10 kertaa iankaikkisesta kuolemasta. Iankaikkisuudella ei ole loppua, jos olisi, sitä ei kutsuttaisi termillä aionios, iankaikkinen. Toisaalta jos iankaikkisuus-sana ei merkitsisi loputonta tai päättymätöntä aikaa niin silloin Raamatussa ilmoitetulla iankaikkisella elämälläkin olisi loppunsa. Sitä ei kuitenkaan ole vaikka käsityskykymme ei ulotu "iankaikkisen ytimeen saakka" (voimme raapaista vain pintaa tässä alennustilan ruumiissa asuessamme).
Rauhaa veljeni Jukka.
Olen kirjoittanut aikaisemmassa kirjoituksessani näin:
Tämä harhaoppi opettaa, että ihmisen olemassaolon lakkaaminen on iankaikkinen rangaistus synnintekijöille, mutta synnintekijä ei joudu iankaikkiseen kadotukseen, koska sellaista ei ole olemassa. Tällainen opetus on kavala ansa julistaa korvasyyhyevankeliumia, sillä on paljon ihmisiä, jotka toivovat, että kuolema päättää kaiken eikä ihmistä enää ole olemassa kun hän kuolee. Kun ihminen toivoo, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään, niin silloin hänelle ei koskaan synny synnintuntoa, eikä hän koe tarvetta pelastumiseen.
Sivultani: http://www.kotipetripaavola.com/iankaik ... dotus.html
Jos joku jumalaton haluaa, kokee ja uskoo, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, niin kuin jotkut luulevat, niin tällainen ihminen kokee evankeliumin tarpeettomana itselleen, eikä hänelle voi tulla synnintuntoa, niin pitkään kun hän ajattelee että kuolemassa kaikki päättyy ja sielu lakkaa olemasta. Kun tällaiselle ihmisille julistetaan "evankeliumia", ettei ole iankaikkista kadotusta ja sielu lakkaa olemasta kuoleman jälkeen, niin se vain vahvistaa hänen syntisen kapinallista ajatusta, eikä hän koe mitenkään tarvitsevansa pelastusta, sillä hän toivoo ja uskoo, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään. Tällä tavalla tallaiselle ihmisille myös todellinen evankeliumi on tarpeeton ja valhe-evankeliumi vahvistaa hänen vääriä ajatuksiaan.
Totta kai myös edellä olevan tavoin ajatteleva jumalaton joutuu viimeisenä päivänä tuomiolle ja saa iankaikkisen kadotuksen rangaistuksen Jumalalta oman valintansa ja epäuskonsa tähden. Hän joutuu kohtaamaan viimeisellä tuomiolla Jeesuksen ja notkistamaan polvensa ja tunnustamaan, että Jeesus on Herra sekä tulee tietämään mikä oli oikea evankeliumi, mutta se ei enää hyödytä häntä, vaan hän joutuu oman valintansa tähden iankaikkiseen kadotukseen.
Ei evankeliumi olekaan tarpeeton muuten kuin sellaisessa tapauksessa, että esim. evankeliumi vääristetään ja sillä tavalla "vahvistetaan" jumalattoman syntisen vääriä ajatuksia siitä, ettei ole olemassa iankaikkista kadotusta ja sielu lakkaa olemasta. Jos ja kun jumalaton uskoo sielun lakkaavan olemasta kuoleman jälkeen ja väärän evankeliumin kautta häntä vahvistetaan pysymään kannassaan, niin ei silloin oikea evankeliumikaan kelpaa hänelle, vaan hän kokee sen olevan tarpeeton itselleen.
Mutta kun julistamme oikeata evankeliumia, niin silloin tällainen ihminen voi muuttaa käsitystään ja silloin evankeliumista tulee hänelle tarpeellinen, mutta niin pitkään kun hän uskoo sielun lakkaavan olemasta kuoleman jälkeen, niin hän kokee evankeliumin tarpeettomaksi itselleen. On tärkeätä, että tuomme esille oikeata evankeliumia, koska usko syntyy Jumalan sanan kuulemisen kautta. Oikea evankeliumi paljastaa valheet sekä voi herättää synnintunnon. Ikävä kyllä näin ei käy kaikkien kohdalla, mutta siitä huolimatta meidän tehtävämme on tuoda evankeliumia esille jumalattomille ihmisille.
