Tuleeko uskovan peittää tai salata tunteensa?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Tuleeko uskovan peittää tai salata tunteensa?

ViestiKirjoittaja Siivetön » 13. Heinä 2014 11:14

Teen tästä aiheesta oman ketjun, ettemme sotke "Raamatullinen rakkausateria." ketjua asiaan kuulumattomalla keskustelulla.

Kopioin tähän viestit, joista keskustelu lähti käyntiin.

systeri kirjoitti:Niimpä...mä kyllä sanoisin että ne jotka loukkaannuksissa lähtee pois tiettyjen asioitten takia, niin ovat jollain tapaa vielä vähän raakileita tähän foorumi-juttuun ;D Sanon sen näin kokemuksen syvällä rinta-äänellä kun Herra on armossaan auttanu ja kasvattanu mua täs asias :)
Saa olla erimieltä mutta mä oon tätä mieltä :) Täytyy muistaa että tämä on keskustelufoorumi ja jos on jotain muita syitä miksi lähtee esim. ei oo aikaa tai muuten vaan ei kiinnosta niin se on ok. Tietenkin jos kokee että täällä on harha-opettajia niin se on sitten yks syy.Mun mielestä täällä ei oo harhaopettajia eikä huono ylläpito...mutta voi olla että toisilla on jaloissa vaan pikkasen liian suuret pökät joihin täytyy vähän vielä kasvaa ja sehän ei tapahdu muutakuin työtä tekemällä ja virheitten kautta. Aurinkoista siunattua päivää ja kaikki hyvä loppuu aikanaan niin myös kesälomat joista viedään nyt viimeisiä päiviä :)


Johon vastasin näin:
Siivetön kirjoitti:Systeri, jostain syystä mieleeni tuli tämä laulu,
kun luin tekstiäsi......

http://www.youtube.com/watch?v=UEej02pUViU

NÄET UUPUNEEN

Näet uupuneen, kuljet vierelleen
jotain sanot jälleen ja jätät yksikseen.
Joku yksinään, polun viereen jää
kuka nostaa, kuka kantaa ystävää.

Matka yhteinen, kanssa veljen sen,
joka yksin kulki, tiellä langeten.
Tuskan vaikka näin, kylmyyteni jäin,
turhaan odotti hän ketään vierelleen.......

:,:Nosta langenneet, kanna uupuneet
anna sulaa viimein sydämesi jään.
Nosta langenneet, kanna uupuneet
vahvista ystävää..... vahvista ystävää......:,:

Kulje luona sen, jonka voimien,
näet tiellä taisteluiden, uupuneen.
Käden ojentain, sydän rakastain,
alas painuuneet voit nostaa uudelleen.

:,:Nosta langeneet, kanna uupuneet,
anna sulaa viimein sydämesi jään.
Nosta langenneet, kanna uupuneet
Vahvista ystävää..... vahvista ystävää
vahvista ystävää..... vahvista ystävää:,:

Ei lyödä lyötyjä, vaan rohkaistaan, lohdutetaan ja vahvistetaan jokaista,
joka ei jaksa tai kykene meidän vahvojen joukossa pitämään puoliaan.

Paljon jo elämässä kokeneena ja monenlaista nähneenä mieleeni
nousivat myöskin nämä Heikki Lapinkatajan kirjoittamat sanat,
jotka ovat myöskin Heimo Enbuskan laulamina; "Kosketa Jumalan käsi"
nimisellä cd:llä.

TÄMÄN KAIKEN POHJALLA
San. ja säv. Heikki Lapinkataja

Tämän kaiken pohjalla kuitenkin,
soi laulu voittoisin sävelin.
Tuuli ei sammuttaa liekkiä voi,
se laulu myrskyaalloilla soi.

Se on laulua vapaan sydämen.
Se on pohja meren kuohuisen.
Vain tulesta tullut kuulla sen saa,
se kantaa vihan vuorien taa.

Sydämen ranta, hietikko sen,
imi laineita pettymysten.
Tänään sydämen rannalla voi,
nähdä jäljet Herran ja se laulu soi.

En halua loukata tai lyödä, mutta koska itse sanoit,
että saa olla eri mieltäkin, uskaltauduin kokemani
ilmaisemaan. :)
Siivetön
 

Re: Tuleeko uskovan peittää tai salata tunteensa?

ViestiKirjoittaja systeri » 13. Heinä 2014 11:46

Ei mielestäni tule peittää.Eikä se ollut tuon mun avautumisen tarkoitus.Foorumilta poislähteminen loukkaantumisen takia jättää asiat monesti auki ja monelle uskovalle se tuottaa ahdistuksen.Ei uskovat voi sillä tavalla erota edes foorumilla.
Tästä tunteiden peittämisestä käytiin mielestäni hyvä keskustelu joku aika sitten.Ketju on suht pitkä mutta siellä on monia hyviä juttuja muistaakseni mm Aamu-usvalta ja monelta muulta..alku on vähän sekava mutta matkalla paranee :)

viewtopic.php?f=2&t=1609&hilit=tunteet
systeri
 

Re: Tuleeko uskovan peittää tai salata tunteensa?

ViestiKirjoittaja Siivetön » 13. Heinä 2014 11:48

Systeri vastasi edellä olevaan viestiini seuraavasti:

Johon systeri vastasi:

systeri kirjoitti:Ei mua loukannu tämä sun viestis,päinvastoin. Oon samaa mieltä siitä että ei saa loukata eikä lyödä,eikä myöskään oo hyvä loukkaantua eikä lyödä takaisin :) Mutta kukaan ei oo täydellinen ja meillä on jokaisella täs vielä oppimista.Eihän rakkausateriallakaan josta täs oli kysymys voida istua toisiaan raapien ja hiuksista repien :P mutta pestä toisen jalkoja,vertauskuvallisesti?? ..hmmm :)

Yks päivä tätä sanottiin lahkoksi josta joku loukkaantui ja siitä tuli mieleen yks Sanapaikka

ap teot 24

14 Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa,
15 ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.
16 Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.

..mietin tuota "loukkaamaton omatunto" jonka eteen ahkeroida ...että se olis niin että en saa loukata mutta en myöskään loukkaantua vaan selvittää asiat.


Haluan kiinnittää huomiota tuohon boldaamaani kohtaan: "....mutta en myöskään loukkaantua...."

Minusta ei ole raitista kristillisyyttä kieltää omia tunteitaan, jotka Jumala on meihin luonut.

Nähdäkseni se on sitä, että peitämme meidän inhimillisyytemme ja se mitä emme tuo valoon, sitä emme voi myöskään tunnustaa ja näin päästä siitä irti ja eroon.

Jos alamme vaatimaan uudestisyntyneeltä ihmiseltä tunteidensa peittämistä, me kiellämme jotain sellaista, minkä Jumala on meihin luonut ja tällainen on mielestäni eräänlaista henkistä ja hengellistä väkivaltaa.

Raamattu sanoo nimenomaan, että meidän Luojamme kyllä tietää, mitä tekoa me olemme ja tietää meidät tomuksi ja tuhkaksi (vapaasti lainaten) joten ei meidän tarvitse kieltä tai peittää sen kummemmin ihmisten, kuin Jumalankaan edessä sitä, että olemme tuntevia ihmisiä.

Jos meitä lyödään jollain tavalla fyysisesti, siitä jää aika usein jälki meidän kehoomme.
Eikä se häviä olemattomaksi sillä, että peitämme sen, emmekä uskalla ehkä paljastaa sitä lääkärillekään, salataksemme sen olemassaolon ja näin vaiva jää hoitamatta ja saattaa alkaa tulehtumaan ja mätimään ja levittämään hajuaan jopa ympäristöönsäkin.

Aivan sama tapahtuu henkisen ja hengellisen loukkaantumisen kohdalla, jos meitä lyödään tai haavoitetaan ja useinhan juuri näistä lähtee liikkeelle katkeruus, joka kasvaessaan alkaa levittää myöskin hajua ympäristöönsä, sillä hyvin harvoin katkeroitunut ihminen malttaa olla hiljaa, vaan alkaa kaikenlainen katkeruutensa kohteen mustamaalaminen ja pahan puhuminen.

Ja jos eteemme tulee ihminen, joka on lyöty ja haavoitettu jo niin, että hänen henkinen ja hengellinen ihonsa on joka puolelta haavoilla ja mustelmilla, jolloin pienikin kosketus saattaa saada hänet jo vaikeroimaan (ja tälläinen oli mielessäni tuota viestiäni kirjoittaessani, johon liitin nuo kahdet laulun sanat) niin on todella pahaa väkivaltaa, että kiellämme häntä astumasta turvaan ja suojaan, vaan uhoamme vain, että tulehan nyt vain esiin ja käy taisteluun, kuin mies konsanaan.

Mutta varmaankin meidän jokaisen uskovankin tulee käydä itse jotain läpi näistäkin vaiheista, ennen kuin kykenemme asettumaan tuollaisen henkilön asemaan.

Uskon, että siksikin Jumala antaa meidän kohdata elämässämme monenlaisia vaiheita, että kykenisimme ymmärtämään ja joskus jopa vähissä määrin tukemaan ja auttamaan myöhemmin samoja vaiheita läpi käyviä kanssamatkaajiamme.
*******

Minusta on joskus jopa hengellistä viisautta astua sivuun silloin, kun näyttää siltä, ettei asia kummene puolustautumalla tai pyrkimällä selvittämään tilannetta ja tähän Sanakin antaa nähdäkseni meille luvan ja jopa rauhan säilyttämisen kautta kehoituksen?

Ps. 34:15 vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.

Room. 12:18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

Hebr. 12:14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;

Joskus rauhan saavuttaminen on mahdollista vain poistumalla paikalta ja tätä meidän jokaisen Jumalan lapsen tulisi harjoittaa silloin, kun näyttää siltä, ettei se ole muuten mahdollista.

Meille monelle se saattaa vaati paljon suurempaa itsekuria, kuin vastata samalla mitalla, jonka usein kuitenkin saatamme pukea "selvittämisen" kaapuun.
Siivetön
 

Re: Tuleeko uskovan peittää tai salata tunteensa?

ViestiKirjoittaja systeri » 13. Heinä 2014 11:58

Siivetön:Haluan kiinnittää huomiota tuohon boldaamaani kohtaan: "....mutta en myöskään loukkaantua...."


Niin no mutta minähän vaan mietiskelin että mitä tarkoittaa tuossa Raamatun paikassa .."että minulla olisi loukkaamaton omatunto"
en tarkoita että ei sais loukkaantua hetkellisesti mutta tulis pyrkiä siitä tunteesta eroon??
Äkkinäinen lähteminen loukkaantumisen tai ärsyyntymisen takia foorumilta (jota oon harrastanut liikaakin) on mulla itselläni ollut yleensä mielestäni kasvamattomuutta.Mutta en voi tietenkään arvioida mitä se on toisten kohdalla.
systeri
 

Re: Tuleeko uskovan peittää tai salata tunteensa?

ViestiKirjoittaja paa » 13. Heinä 2014 12:23

Tunteiden peittämisestä tuli heti mieleen se, että Raamatussa ihmiset näyttivät voimakkaita tunteitaan hyvinkin näyttävästi eivätkä peitelleet.
Vaatteiden repiminen lienee jokin juutalainen tapa, luulisin.
Enkä tarkoita että meidän pitäisi repiä vaatteemme, tärkeintähän on mitä sydämessään tuntee (kuten Jumala sanoo: Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa. Joel 2:13), mutta mielenkiintoinen ja aika dramaattinenkin tunteen osoitus tämä vaatteiden repiminen.

1. Moos. 37:34
Ja Jaakob repäisi viittansa, puki säkkivaatteen vyötäisilleen ja suri poikaansa pitkän aikaa.

Job 2:12
Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän hiuksilleen.

2. Sam. 13:19
Tamar sirotti multaa hiuksiinsa, repäisi pitkähihaisen viittansa, kohotti käden päänsä päälle ja meni huutaen pois.
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Re: Tuleeko uskovan peittää tai salata tunteensa?

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 13. Heinä 2014 12:39

*
Minulla olisi kysyttävää. Kun ei osaa näyttää tai ilmaista tunteita. Puuttuu kyky jolla voisi ilmaista tunteita. Onko se normaalia?
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Tuleeko uskovan peittää tai salata tunteensa?

ViestiKirjoittaja Juha » 13. Heinä 2014 12:57

vaisuliini kirjoitti:*
Minulla olisi kysyttävää. Kun ei osaa näyttää tai ilmaista tunteita. Puuttuu kyky jolla voisi ilmaista tunteita. Onko se normaalia?


Ei se mielestäni kyllä normaalia ole. Tunteet kuuluvat luonnollisesti kaikille.
Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on käärinyt vedet viitan sisään? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, sinähän sen tiedät? Sananl. 30:4
Avatar
Juha
Site Admin
 
Viestit: 1702
Liittynyt: 29. Heinä 2012 03:40

Re: Tuleeko uskovan peittää tai salata tunteensa?

ViestiKirjoittaja Jasmiini » 13. Heinä 2014 13:14

:crazy:
Viimeksi muokannut Jasmiini päivämäärä 06. Loka 2014 03:15, muokattu yhteensä 1 kerran
Jasmiini
 

Re: Tuleeko uskovan peittää tai salata tunteensa?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 13. Heinä 2014 13:38

Loukkaantuminen on oikeastaan anteeksiantamattomuutta ja sellaisena aika huono homma ajatellen, että Isä ei anna meille anteeksi jos me ei anneta anteeksi toisillemme. Mutta kyllä sitä joskus ensireaktiona loukkaantuu ennenkuin antaa sydämestään anteeksi.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Tuleeko uskovan peittää tai salata tunteensa?

ViestiKirjoittaja paa » 13. Heinä 2014 15:24

Eräs tuttu ryhtyi näyttämään tunteitaan kunnolla vasta uskoontulon jälkeen. Sitä ennen ei esim. itkenyt oikeastaan koskaan. Ei vaan tullut kyyneleitä, vaikka miten itketti ja olisi halunnut itkeä. No sitten hän tuli uskoon ja nykyään itkee 'normaalisti'.
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 25 vierailijaa

cron