Olen miettinyt nöyryyttä, mitä se on ja mitä se ei ole.
Nöyryyttä on mielestäni, että ei pidä itseään välttämättä ainoana oikeassa olevana, vaikka olisikin varma omasta näkemyksestään.
Nöyryyttä ei kuitenkaan ole, että haluaa olla kaikille mieliksi ja taipuu muiden ihmisten mielipiteiden mukaan.
Nöyryyttä on, ettei aina ole pakko tuoda omia mielipiteitään esille, vaan osaa tarvittaessa olla hiljaa ja vaikka vain kuunnella toista, vaikka ajattelisi itse eri tavalla kuin toinen.
Nöyryyttä ei kuitenkaan ole, että loputtomiin vaikenee totuudesta, ja antaa toisten jäädä siihen minkä itse kokee vääräksi.
Olen huomannut, että nöyryys on yksi vaikeimpia asioita ihmiselle. Lihalle tietysti mahdotonta. Mutta Raamatussa sanotaan, että Jumala antaa nöyrille armon. Nöyrtyminen on välttämätöntä jos haluaa saada Jumalan suosion. Nöyrtykäämme siis Jumalan väkevän käden alle!