Herätys ja luopumus

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Masa » 02. Joulu 2012 17:54

Vai olisiko sittenkin parempi sanoa ensin luopumus ja sitten herätys? Monet saarnat ja puhujat odottavat suurta herätystä tulevaksi.
En kyllä ole vielä löytänyt Raamatusta kohtaa jossa vedotaan suureen herätykseen, ennen väkevää luopumusta jonka Jumala lähettää uskovien keskuuteen.
Nyt kun katsotaan tätäkin foorumuia niin ei täältäkään löydy viitteitä herätyksestä, päinvastoin.
Milloin joku ryhmä tai ryhmittymä on lähtenyt väärälle polulle.
Rehellisyyden nimissä kun näytämme ja osoitamme toisten ryhmien ja ryhmittymien väärää polkua - niin kait sitä pitäis mennä itse saman pelilin eteen, eikö totta?
Olenko minä oikealla polulla vai seuraanko sittenkin vain toisten tekemisiä? Jotta näyttäisin ainakin omasta mielestäni paremmalta Jumalan edessä.
Rehellisyyden nimissä, omalla kohdalla vastaus on ehdottomasti kielteinen.
En tosiaan näytä paremmalta, erottu ollaan parikin kertaan, tupakki maistuu ja muutenkin päivisin sanani ja tekoni eivät ole kyllä millään tavalla hurskaita.
On se vain vaikeaa pitää itsensä kurissa jopa julki synneistä, mutta sitten sen päälle tulee vielä aimo läjä salassa pysyviä synteijä. kuten ihmisten panettelu, ylpeys, kateus toisin sanoen kaikki ne mistä pitäisi päästä eroon.
Monesti sitä vain huomaa kun soittelee veljelle (terve vaan Petri) niin huomaan kuinka vanha elämä pitää otteessa eikä siitä tahdo päästää irti, koska josssain syvällä tuntee jäävänsä tyhjän päälle.

Raamatun lukua, voi hyvät hyrselit! En ole löytänyt Raamatusta mitään sellaista joka täyttäisi tällä hetkellä hengellisen tyhjiön.
Mikä siis avuksi? Järkikö? Järki on hyvä ja uskon liittolainen mutta valtaan päästyään tapaaa uskon siemenen kyllä tehokaasti.
Järki ei siis voi olla uskon alkuunpania tai kantava voima.

No katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta niin kuin alussa sanoin ensin luopumus ja sitten vasta herätys.
Masa
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 02. Joulu 2012 19:02

No, kuulehan masa, turhaan sitä katsookin muihin, tuskin tälläkään palstalla, on täydelliseen pyhitykseen itsessään päässeitä... kyllä sitä kuule joutuu turvautumaan Jeesukseen meistä jokainen... jos tässä hetkessä jäämme katsomaan, sitä mitä me emme ole, näemme epäonnistumisia epäonnistumisten jälkeen. Jumala ei tahdo, että tuijotamme siinäkään suhteessa itseemme.

Että näin... jos on ymmärtäväinen ja näkee itsensä oikeassa valossa, ei mahdottomia odota muiltakaan. Uskovien suuri ongelma on se, että odotetaan toisilta aivan mahdottomia, sellaisia asioita, joihin itsekään ei olla yletytty.
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Janne » 02. Joulu 2012 19:16

Rauhan tervehdys Masa

Satuin juuri lukemaan Paavalin toisesta kirjeestä korinttolaisille seuraavaa... ja se sattui tavallaan osumaan tähän sinun kirjoitukseesi hyvin...

16 Vielä minä sanon: älköön kukaan luulko minua mielettömäksi; mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mieletönnäkin vastaan, että minäkin saisin hiukan kerskata.
[i]17 Mitä nyt puhun, kun näin suurella luottamuksella kerskaan, sitä en puhu Herran mielen mukaan, vaan niinkuin mieletön.
18 Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan minäkin.
19 Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä.
20 Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.
21 Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa-puhun kuin mieletön-sen uskallan minäkin.
22 He ovat hebrealaisia; minä myös. He ovat israelilaisia; minä myös. He ovat Aabrahamin siementä; minä myös.
23 He ovat Kristuksen palvelijoita-puhun kuin mieltä vailla-minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.
24 Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;
25 kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut;
26 olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;
27 ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.
28 Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.
29 Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?
30 Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.
31 Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valhettele.

Näen sinun kirjoituksessasi hyvin paljon samaa kuin tässä Paavalinkin kirjoituksessa. Ja jos ei muuta niin ainakin yhdessä asiassa olet onnistunut, eli kerskaamaan omista heikkouksistasi.

Voin sanoa sinulle hyvä Masa vain että kyllä se siitä. Se tuskin paljon sinua lohduttaa, mutta jos todella riiput kiinni Jeesuksessa ( niin kuin olen vuosien varrella huomannut ) niin kyllä Herra ottaa sinut kiinni niin kuin jokaisen meistä.

Välillä täytyy vain käydä hiukan syvemmällä että osaa taas arvostaa sitä että Herra on koko ajan lähellä, tai ennemminkin että sen Herran läheisyyden tuntee.

Kyllä sitä itse kukin on sortunut penseyteen, näin uskon. Itse asiassa uskon että jokainen täälläkin foorumilla olija on siihen syyllistynyt. Mutta ei sille vain voi mitään, näin asia on aina ollut, on nyt ja tulee olemaan...
Sitten kerran kun Masa kultakaupungissa tavataan niin siellä ei olla enää penseitä eikä muutenkaan huonoja, vaan me ollaan kuin Kristuksen kaltaisia ja täydellisiä luomuksia Herrassa.

En voi tähän enään muuta sanoa kuin että riipu vaan siinä Jeesuksen lahkeessa kiinni ja äläkä päästä irti vaikka kuinka pahalta tuntuisi ja vaikka saatana kuinka valehtelisi sinulle että et kelpaa Jeesukselle.
Sinä enkä minä, eikä kukaan mukaan ole täydellinen. Kyllä se, mitä kutsut "herätykseksi" kohtaa sinut taas jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin...

Sen vielä sanon että synnissä ei kannata kuitenkaan alkaa rypemään vaan sen takia että on tullut syntiä tehtyä, se vaan pahentaa tilannetta. ( tämän varmaan tiedostitkin jo ilman että minä sen sanoin)

Ja vieläkin sen verran sanon ;) , että ei kukaan (ihan aikuisten oikeesti) ole sinua parempi tai huonompi. Sä Masa olet tasavertainen Jumalan silmien edessä meidän kaikkien muiden kanssa. Kaikki ollaan yhtä huonoja, se on totuus.

Mut ei muuta kuin tsemmpiä tulevaisuuteen, koitan muistaa sinua rukouksissani.

Siunatuin terveisin
Janne
Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä 1. Piet. 1:22
Janne
 
Viestit: 560
Liittynyt: 15. Joulu 2010 00:00

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Masa » 02. Joulu 2012 20:39

Kiitos vain Janne sanoistasi,

Tarkoituksenani ei ollut tehdä mitään "itkuvirsi" tyyppistä kirjoitusta. Totta on, se miten tuttu ja rakas penseyden ja kyynisyyden näkökulma on :)


Olen kyyninen jopa itseeni ja välillä vihastun omaan itseeni(uskon asioissa). Tuo sama kyynisyyden murhe tulee sisuksiin kun katson tämän hetkistä seurakunta toimintaa. Touhu on saman kaltaista kun oma elämä - mennään sinne mikä tuntuu kivalta tällä hetkellä, ja jos joku sattuu kysymymään jotain vähänkin syvällisempää, vastauksena on vain pelkkää muminaa, josta ei kukaan koskaan mitään kostu.


(Seuraava on kirjoitettu satiirisesti, älkää antako sen hämätä vaan etsikää itse asia)
Mitä olen oppinut meidän uskovien elämästä? Aika vähän - jokaisessa uskovien yhteydessä on tietty kaava miten toimitaan. Baptistit itkeä tirauttavat saarnasa aikana pari krotiiliinkyyneltä, jotta saavat hieman uskottavuutta saarnaan, helluntailaiset "puhuvat" kielillä ja jos eivät puhu ovat ihan out.
Sitten tulee ortodoksit jotka kulkevat hunajakynttelikköjen kanssa kun parempikin joulukulkue - tonttu toljanderia en vain ole vielä joukosta löytänyt.

Sitten tulee meidän kaikkien rakastama valtionkirkko, josta ei ole muuta sanottavaa kuin sontaan voi astua jo kotipihallakin.

Yhtä kaikki, jotenkin koen suurta murheellisuutta omasta saamattomuudesta, mutta myös kaikista uskovista, meillä pitäisi olla selvä päämäärä, mihin ollaan menossa. Ikävä kyllä kukaan meistä ei enää osaa sanoa miten sinne päästään.
Takerrumme järjettömiin kiista kysmyksiin ihan vain koska emme näe kokonaisuutta - ei meille ole loppujen lopuksi tärkeää se pelastuuko joku toinen vaan se että teemme hyvää jotta näytämme muulle seurakunnalle olevamme hyviä. - Olemme kuin vapaakirkkolaiset jotka pitävä toisiaan kädestä kiinni tervehtien sanomalla "tere minä olen masa ja Jeesus rakastaa sinua" - jos toinen vastaa siihen että Rakastaako toisiaan? vapaakirkkolainen vastaa "Juu tai ainakin voi rakastaa, jos sä tahdot niin ehkä." - nyt tämä kirjoitus karkasi käsistä ja meni laulun puolelle joten tähän on hyvä lopettaa.

edit typo
Viimeksi muokannut Masa päivämäärä 02. Joulu 2012 21:06, muokattu yhteensä 1 kerran
Masa
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 02. Joulu 2012 21:00

Yritän katsoa asiaa satiirin puolelta, mutta en voi mitään sille, että jollain lailla sinusta paistaa läpi katkeroituminen uskoviin ihmisiin. Varmasti olen siinä tilanteessa ollut itsekin joskus, että näin vain sen muiden uskovien ja seurakuntien huonot puolet. Kuitenkin niissä seurakunnissa on ihmisiä, niinkuin kaikkialla... ja jos niin huonosti on asiat, että ne ihmiset seurakuntien sisällä eksyksissä vaeltaisivatkin, heihin tulee suhtautua ihan kuten kehen tahansa ihmiseen eli jonkin tyyppistä apua tilaansa sitten tarvinnevat... ymmärrän toisaalta sen puolen että seurakunnan tulisi tuoda kunniaa Kristukselle ja useinhan se ei paista sieltä seurakunnan keskeltä, vaan niissä on riitahenkisyyttä ja muuta hillittömyyttä ja omaan napaan tuijoittamista

... ja henk.kohtaisesti voin sanoa, en ole sen parempi ketään muuta, jokaisella voi olla omat alueensa, joiden kanssa kamppailee.

Jumala on hyvä, kun on antanut mun kulkee tähänkin asti Jeesuksen seurassa... miksi sitä armoa en muille antaisi... mielestäni ei voi tuoda esiin omaa huonommuuttaan ja sitten samassa hengenvedossa satiirisesti tai ilman, todellisesti miettiä, niiden toisten pieleen menoa ja huonommuutta sen uskonelämänsä kanssa. Seurakunta koostuu yksittäisistä ihmisistä, jotka uskovat Jeesukseen... onnistuen siinä tai ei, mutta tutkimattomat ovat Herran tiet.
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Masa » 02. Joulu 2012 21:16

lonelyrider kirjoitti:Yritän katsoa asiaa satiirin puolelta, mutta en voi mitään sille, että jollain lailla sinusta paistaa läpi katkeroituminen uskoviin ihmisiin. Varmasti olen siinä tilanteessa ollut itsekin joskus, että näin vain sen muiden uskovien ja seurakuntien huonot puolet. Kuitenkin niissä seurakunnissa on ihmisiä, niinkuin kaikkialla... ja jos niin huonosti on asiat, että ne ihmiset seurakuntien sisällä eksyksissä vaeltaisivatkin, heihin tulee suhtautua ihan kuten kehen tahansa ihmiseen eli jonkin tyyppistä apua tilaansa sitten tarvinnevat... ymmärrän toisaalta sen puolen että seurakunnan tulisi tuoda kunniaa Kristukselle ja useinhan se ei paista sieltä seurakunnan keskeltä, vaan niissä on riitahenkisyyttä ja muuta hillittömyyttä ja omaan napaan tuijoittamista

... ja henk.kohtaisesti voin sanoa, en ole sen parempi ketään muuta, jokaisella voi olla omat alueensa, joiden kanssa kamppailee.

Jumala on hyvä, kun on antanut mun kulkee tähänkin asti Jeesuksen seurassa... miksi sitä armoa en muille antaisi... mielestäni ei voi tuoda esiin omaa huonommuuttaan ja sitten samassa hengenvedossa satiirisesti tai ilman, todellisesti miettiä, niiden toisten pieleen menoa ja huonommuutta sen uskonelämänsä kanssa. Seurakunta koostuu yksittäisistä ihmisistä, jotka uskovat Jeesukseen... onnistuen siinä tai ei, mutta tutkimattomat ovat Herran tiet.


Tuosta tuli mieleeni kysymys, mikä meidät sitten enää eroittaa maailman ihmisistä? On totta että olen katkeroitunut uskoviin jota yritän potkia pois, näemmä huonolla menestyksellä. :)

Sitten toinen juttu, mikä vastauksessasi ihmetyttää - tällä foorumilla on monta keskustelua miten muut seurakunnat toimivat väärällä polulla, En kirjoittanut mitään uutta sillä saralla vai mitä?
Kirjoitin siis ihan samaa, mitä monet muut ovat jo tuoneet esiin, kirjoitin sen vain eri tavalla.
Pääsemmekö siis siihen ettei ole tärkeää se mitä sanotaan vaan se miten sanotaan?
No oikeastaan ei mikään yllätys sillä, kirjoitin tämän kaiken minä muodossa, jos olisin kirjoittanut vaikka luterilaisuuden suuri harha ja vedonnut Lutherin vääristymiin niin - et olisi puuttunut minun katkeruuteen vaan olisit ehkä todennut asian olevan niin.
Joten - mitä taas opimme älä milloinkaan kirjoita mitään "noottia" niin että laitat itsesi samaan riviin kuin muut harhassa olevat - näin säästä kasvosi uskovien keskuudessa.
Masa
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 02. Joulu 2012 21:32

Älä katso minua jonain ryhmittymänä, olen myös yksilö ja minulla on mielipiteeni. En edusta mitään palstan virallista mielipidettä.

Sillä on merkitystä miten kirjoittaa, kirjoittaako asioista, mitkä menee pieleen tämän ajan seurakunnissa, vai tarkasteleeko siltä kantilta, että uskovien vaellus on mennyt pieleen, lähteekö sitten sormella osoittelemaan, kenessä vai kaikissako vika, että paha on saanut eksytettyä... kaikki uskovat periaatteessa ovat eksytettävissä... tuskin tässä kannattaa alkaa pörhentelemään sillä, kuinka hyvin elää uskoaan ja kuinka kiusaukset on vältettävissä... mikään ei onnistuisi, jos Jumala ei varjelisi... kaikki menisi niin pieleen kuin olla ja voi... kaiken sen takana, miten seurakunnat ovat hajaantuneet ja miten niissä toimitaan, on paha... se tahtoo, että uskovat ovat hajaantuneet ja toimivat omissa leireissä ja pitävät omia ryhmittymiä oikeina.

Tottakai on totta, että seurakunnat elää luopumuksessa, ei pidä käsittää väärin...
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 02. Joulu 2012 21:36

"Joten - mitä taas opimme älä milloinkaan kirjoita mitään "noottia" niin että laitat itsesi samaan riviin kuin muut harhassa olevat - näin säästä kasvosi uskovien keskuudessa."

Eikö Paavali ja muut, varmasti menettänee kasvonsa uskovien keskuudessa... ei se elämä silloinkaan nyt ihan yksinkertaista ollut :D eihän se oman itsensä alttiiksilaittaminen, nyt väärin ole... mutta jos joskus nyt lähtisit vetämään yhtä köyttä jo meidän muiden uskovien kanssa(en tarkoita palstajengiin liittymistä, vaan kristusruumiissa olemista), niin ei tarvitsisi aina samaa rataa toistaa :D
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Masa » 02. Joulu 2012 21:49

lonelyrider kirjoitti:Älä katso minua jonain ryhmittymänä, olen myös yksilö ja minulla on mielipiteeni. En edusta mitään palstan virallista mielipidettä.

Sillä on merkitystä miten kirjoittaa, kirjoittaako asioista, mitkä menee pieleen tämän ajan seurakunnissa, vai tarkasteleeko siltä kantilta, että uskovien vaellus on mennyt pieleen, lähteekö sitten sormella osoittelemaan, kenessä vai kaikissako vika, että paha on saanut eksytettyä... kaikki uskovat periaatteessa ovat eksytettävissä... tuskin tässä kannattaa alkaa pörhentelemään sillä, kuinka hyvin elää uskoaan ja kuinka kiusaukset on vältettävissä... mikään ei onnistuisi, jos Jumala ei varjelisi... kaikki menisi niin pieleen kuin olla ja voi... kaiken sen takana, miten seurakunnat ovat hajaantuneet ja miten niissä toimitaan, on paha... se tahtoo, että uskovat ovat hajaantuneet ja toimivat omissa leireissä ja pitävät omia ryhmittymiä oikeina.

Tottakai on totta, että seurakunnat elää luopumuksessa, ei pidä käsittää väärin...


Nyt päästääkin mielenkiintoiseen kysymykseen, sanoit että seurakunnat elää luopumuksessa tällä hetkellä.
Mikä olisi sinun näkemys siitä miten yksilötasolla asioihin tulisi parannusta, vai voiko yksilö tehdä loppujen lopuksi mitään?
Oma kantani on, ettei voi.. luopumus on jo liian kovassa vauhdissa, nyt eletään sitä aikaa jossa uskovia koetellaan oikein urakalla - uskovien keskuudessa on erot lisääntyneet, uskovien yhteys on muuttumassa pinnalliseksi toiminnaksi jne.
Olemme siinä kohdin tätä aikaa jossa meidät jokaisen uskoa punnitaan rankalla kädellä, niin kauan kun meillä menee kohtuullisesti niin kotona kuin työ elämässä olemme hyvin helposti lakihenkisiä
mutta kun suuri murhe iskee omalle kohdalle toisille se on avioero, toiselle lähimmäisen pois meno tai työpaikan menetys ja siihen päälle vielä Jumalan hiljaisuus - on siinä yhdelle uskovalle pala purtavaksi. No laupeuden ja kärsivällisyyden sekä parannuksen teon meidän monen pitää vielä opetella kovan käden kautta ja jos ei opi niin katkeruus ja viha sekä kadotus on oppimattomuuden tuomio.
Masa
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Masa » 02. Joulu 2012 21:51

lonelyrider kirjoitti:"Joten - mitä taas opimme älä milloinkaan kirjoita mitään "noottia" niin että laitat itsesi samaan riviin kuin muut harhassa olevat - näin säästä kasvosi uskovien keskuudessa."

Eikö Paavali ja muut, varmasti menettänee kasvonsa uskovien keskuudessa... ei se elämä silloinkaan nyt ihan yksinkertaista ollut :D eihän se oman itsensä alttiiksilaittaminen, nyt väärin ole... mutta jos joskus nyt lähtisit vetämään yhtä köyttä jo meidän muiden uskovien kanssa(en tarkoita palstajengiin liittymistä, vaan kristusruumiissa olemista), niin ei tarvitsisi aina samaa rataa toistaa :D


hmm :) meinaat että olen ollut hajoittamassa Kristusruumista? ja toistan samoja negatiivisia asioita yhä uudestaa ja tämä sitten tarkoittaa sitä että ei saa sanoa samoja asoita moneen kertaan vaan tässä on säännöstely joidenkin kirjoittajien kohdalta - näinkö?
Vaan on se kumma miten toiset saavat kirjoittaa muista seurakunnista ja asioista negatiivisesti tai muuten kriittisesti.
Eikö tuollainen ole ihmiseen katsomista?
Masa
 

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 24 vierailijaa

cron