Herätys ja luopumus

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Masa » 03. Joulu 2012 20:57

Janne kirjoitti:
Masa kirjoitti:Janne teen sinulle yhden kysymyksen, mitä teet sen jälkeen ja sille ihmiselle, joka on tullut sinun avustuksella uskooon.


Janne kirjoitti:No minäpä vastaan...
Uskon että itse en edes voi avustaa Jumalaa millään tavalla että joku voisi tulla uskoon, vaan se on ainoastaan 100% Jumalan työtä ja Jumalan aikaansaannosta.

No niinpä tieysti.. en takerru tähän.

Janne kirjoitti:Mutta asiaan...
Pyrin tekemään juuri sitä samaa mitä teen myös jo uskossa olevien ihmisten kanssa.( jos siis puhutaan omalla paikkakunnalla olevista ihmisistä)
Eli käytännössä ollaan yhtä perhettä, ei vaan teoriassa. Autetaan toisia, kannetaan toisten huolia, keskustellaan niin uskon kuin muistakin asioista jne...
Mut se on vaan kuule Masa sellainen juttu, että nykypäivän uskovalle ei tällainen kelpaa, tai ainakin niitä uskovia on tosi vähän.
Nykypäivän uskova haluaa vain käydä katsomassa kerran viikossa toisen uskovan takaraivoa jossain rivistössä. Nykypäivän uskova haluaa pitää omat asiat, omina asioina, nykypäivän uskova ei halua ottaa apua vastaan, saati sitten tarjota sitä, nykypäivän uskova ei ole kiinnostunut ylipäätään elämään uskonsisarten ja veljien kanssa yhtenä perheenä =(seurakuntana). Ja siis tarkoitan oikeana perheenä, en sellaisena lässyn lässyn puhe perheenä. Nykypäivän uskova haluaa pitää vain kulissit pystyssä samanlailla kuin maailman ihminenkin.


Niin eikö osan syyn voi löytää vaikka tästä ketjusta? Kerroin itsestäni ja ajatuksistani sekä mitä sydämellä on.
Eikö toistewn uskovien vastine oli vain "masa olet katkera jne. joten "pidä tunkkis".
Juuri tämän kaltaisen asenteen vuoksi monet eivät tule toisten uskovien luokse sillä eivät välttämättä uskalla kertoa mitä ajattelevat, sillä heidän ajatukset eivät välttämättä ole Kiitos Jeesus kategoriaa vaan aivan jotain muuta. Toinen seikka on se etteivät uskovat tutki mitä toinen kirjoittaa ja sanoo.. eivät vain kaiketi kykene siihen. Riittää kun sanotaan "Jeesus on Hyvä" vaikka kuinka paljon korventaisi oma elämä.

Puhuin aiemmin kokonaisuudesta, olen edelleen sitä mieltä että monille riittä se kun saavat sanoa "2 henkilöä tuli uskoon siellä sun täällä" ja se siitä -- mitä nyt muutamat sanovat "kiitos Jeesus ja amen" eli niin kuin sanoit juuri tuota lässyn lässyä.

Kulissit pidetään juuri sen vuoksi pystyssä koska pelätään uskovien reaktiota ja yli hengellistämistä sekä julki syntien mittailua. Tämä kaikki vain sen vuoksi ettei kukaan enää satuttaisi sielusta yhtään enenpää.

Onko se sitten kenen vika tai kuka on siihen syypää? No tietysti se joka kirjoittaa tai tuo paskakasan toisten uskovien eteen, näin se vain menee.
Ei meitä siis kiinnosta, loppujen lopuksi toinen ihminen vaikka olisimme uskossa - meitä kiinnostaa ainostaan me itse ja olemme kaikki voipaisia niin kauan kun meillä menee hengellisesti hyvin.
Jos nyt sattuu käymään niin että jää itse jostain synnistä kiinni, niin kovin usein uskovan suusta tulee vastaus "en mää.. vaan sää" ts. uskova valhtelee itselleen kovin herkästi, se pelko mokaamisesta ja väärässä olemisessa on kova. niin tämä kaikki oli nyt yleisesti henkilöön katsomatta.

Jos tähän nyt jokin vertauskuvan voisi laittaa niin hautajaiset on aivan loistava esimerkki, ei kukaan tai ainakin harva murhetii vainajaa.. itseämme me hautaisissa surkuttelemme.


Janne kirjoitti:Mut yksi asia on varma. Että kun joku tulee uskoon niin en ainakaan heti ensimmäisenä heitä tällaista uskovaa näiden nyky uskovien syliin ja en varsinkaan kehoita menemään ensiksi mihinkään seurakuntaan, vaan huolehdin hänestä samallalailla kun pyrin huolehtimaan myös jo uskossa olevista uskonsisarista ja veljistä.

Tässä oli lyhykäisyydessään vastaus tähän kysymykseesi.

Mutta haluan tähän loppuun vielä yleisellä tasolla sanoa että en itse suoranaisesti tuomitse seurakuntia, mutta niiden aika vaan alkaa olla jo ohi. Minusta olisi vain turvallisempaa että uusi uskova ( ja vanhatkin) lähtee matkaan suoraan raamatun sanan pohjalta, eikä minkään seurakunnan opin tai puhujien katsomusten mukaisesti.
Minusta valmis seurakuntamalli on jo annettu raamatussa, muuta ei tarvita.

Tässäpä kai tämä..



No yleisellä tasolla sanoisin, seurakunta olemme me ja ei mene kauan kun olisimme juuri samanlaisia... no jätän kirjoittamatta tämän enempää instituutioista. Minulla ei ole sitä oikeutta kertoa mielipidettä.
Kiitos ja anteeksi
Masa
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Masa » 03. Joulu 2012 21:02

Herman kirjoitti:Eräs opetuslapsi uteli kerran Herralta jotain toisesta opetuslapsesta. Herra vastasi "Mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä Minua".

Joskus oma uskonkasvumme voi jäädä jumiin toiseen ihmiseen. Mutta se ei koskaan ole tuon toisen ihmisen vika, vaikka lihamme niin tahtoisi uskoa. Vapauteen on Kristus meidät vapauttanut - ei kukaan ihminen pysty meitä estämään. Jos meistä tuntuu siltä, että joku on meidän tiellämme, tarkoittaa se siis, että itse olemme vääräällä paikalla. Toki niitä räksyttäjiä voi tulla tien sivuun kiviä viskelemään, mutta Pyhä Henki auttaa meitä niin että voimme Daavidin tavoin vain jatkaa matkaamme Herran perässä ja jättää tuomion Hänelle.


Kaunis teoria, mutta ei vain toimi.. vert. vapaatahto.
Tuo räksyttäjä voi olla myös ihminen itse.
Minusta kirjoitus oli miten sanoisi "kaunis ajatus", käytäntö on aivan jotain muuta.
Vert. Job.
Masa
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Herman » 03. Joulu 2012 21:36

Masa kirjoitti:
Herman kirjoitti:Eräs opetuslapsi uteli kerran Herralta jotain toisesta opetuslapsesta. Herra vastasi "Mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä Minua".

Joskus oma uskonkasvumme voi jäädä jumiin toiseen ihmiseen. Mutta se ei koskaan ole tuon toisen ihmisen vika, vaikka lihamme niin tahtoisi uskoa. Vapauteen on Kristus meidät vapauttanut - ei kukaan ihminen pysty meitä estämään. Jos meistä tuntuu siltä, että joku on meidän tiellämme, tarkoittaa se siis, että itse olemme vääräällä paikalla. Toki niitä räksyttäjiä voi tulla tien sivuun kiviä viskelemään, mutta Pyhä Henki auttaa meitä niin että voimme Daavidin tavoin vain jatkaa matkaamme Herran perässä ja jättää tuomion Hänelle.


Kaunis teoria, mutta ei vain toimi.. vert. vapaatahto.
Tuo räksyttäjä voi olla myös ihminen itse.
Minusta kirjoitus oli miten sanoisi "kaunis ajatus", käytäntö on aivan jotain muuta.
Vert. Job.


Ei tuo ole kaunis teoria, vaan Jumalan sanan totuutta. Ihmisten tahto on tasan niin vapaa, kuin Jumala sallii. Jos joku meitä estää etenemästä, se on silloin ainoastaan Jumala. Tai me itse. Lähimmäiseen katsominen ei hyödytä, paitsi jos saa armon katsoa Kristuksen silmin.
Herman
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 03. Joulu 2012 21:38

Joku kirjoitti: "Jos tähän nyt jokin vertauskuvan voisi laittaa niin hautajaiset on aivan loistava esimerkki, ei kukaan tai ainakin harva murhetii vainajaa.. itseämme me hautaisissa surkuttelemme"

En nyt oikein tajunnut tätä vertauskuvaa, mutta jäin jumiin sen sisältöön :D
Olen aina ajatellut että näin sen kuuluukin olla. Ei vainajan murehtimista, vaan jäljelle jääneiden murhetta siitä, että joutuvat antamaan vihollisesta viimeiselle rakkaansa. Mitä syytä kenelläkään enää olisi kuollutta surkutella... Me emme koskaan voi varmaksi tietää, onko kuollut päässyt taivaaseen, mutta siitä voimme olla varmoja, että eloon jääneiden loppuelämä on ilman vainajaa. Itse ainakin suren hautajaisissa vain itseni ja muiden jäljelle jääneiden takia. Uskovalle ainakin oma kuolema on voitto, mutta jäljelle jääneille on suuri surun aihe menettää läheinen ihminen :cry:
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Janne » 03. Joulu 2012 22:08

Niin eikö osan syyn voi löytää vaikka tästä ketjusta? Kerroin itsestäni ja ajatuksistani sekä mitä sydämellä on.
Eikö toistewn uskovien vastine oli vain "masa olet katkera jne. joten "pidä tunkkis".
Juuri tämän kaltaisen asenteen vuoksi monet eivät tule toisten uskovien luokse sillä eivät välttämättä uskalla kertoa mitä ajattelevat, sillä heidän ajatukset eivät välttämättä ole Kiitos Jeesus kategoriaa vaan aivan jotain muuta. Toinen seikka on se etteivät uskovat tutki mitä toinen kirjoittaa ja sanoo.. eivät vain kaiketi kykene siihen. Riittää kun sanotaan "Jeesus on Hyvä" vaikka kuinka paljon korventaisi oma elämä.


Anteeksi Masa jos koit että olen kirjoittanut sinulle siinä mielessä että "pidä tunkkis", ei todellakaan ole ollut tarkoitus, vaan päin vastoin.
Itsellä oli kyllä lähtökohtaisesti tarkoitus rohkaista sinua. En kyllä nyt oikein ymmärrä missä meni vikaan mutta ehkä sulla on nyt sellainen mieli, että minä jotenkin koitan hyökätä sua vastaan tai jotain, mut näin ei todellakaan ole.

Musta on vaan vähän jännä että puhut siitä ettei kukaan välitä, mut sitten kun joku välittääkin niin laitat heti sellaisen vastakkainasettelun pystyyn.

Nyt joudun vaan sanomaan et en halua alkaa väittelemään sinun kanssa näistä asioista.

Itselläni kyllä oli mielessä että josko voisin olla sinulle jotenkin avuksi tai auttaa jotenkin sinua, mut en tällä hetkellä näköjään kelpaa muuta kuin juupas eipäs kirjoitteluun. Mut siihen en lähe.

Jos oikeasti haluat keskustella näistä asioista tai kaipaat apua, niin laita yksityisviestiä tai sähköpostia tai vaikka soita.

Siunausta sinulle Masa
Janne
Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä 1. Piet. 1:22
Janne
 
Viestit: 560
Liittynyt: 15. Joulu 2010 00:00

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Masa » 04. Joulu 2012 18:41

Herman kirjoitti:
Masa kirjoitti:
Herman kirjoitti:Eräs opetuslapsi uteli kerran Herralta jotain toisesta opetuslapsesta. Herra vastasi "Mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä Minua".

Joskus oma uskonkasvumme voi jäädä jumiin toiseen ihmiseen. Mutta se ei koskaan ole tuon toisen ihmisen vika, vaikka lihamme niin tahtoisi uskoa. Vapauteen on Kristus meidät vapauttanut - ei kukaan ihminen pysty meitä estämään. Jos meistä tuntuu siltä, että joku on meidän tiellämme, tarkoittaa se siis, että itse olemme vääräällä paikalla. Toki niitä räksyttäjiä voi tulla tien sivuun kiviä viskelemään, mutta Pyhä Henki auttaa meitä niin että voimme Daavidin tavoin vain jatkaa matkaamme Herran perässä ja jättää tuomion Hänelle.


Kaunis teoria, mutta ei vain toimi.. vert. vapaatahto.
Tuo räksyttäjä voi olla myös ihminen itse.
Minusta kirjoitus oli miten sanoisi "kaunis ajatus", käytäntö on aivan jotain muuta.
Vert. Job.


Ei tuo ole kaunis teoria, vaan Jumalan sanan totuutta. Ihmisten tahto on tasan niin vapaa, kuin Jumala sallii. Jos joku meitä estää etenemästä, se on silloin ainoastaan Jumala. Tai me itse. Lähimmäiseen katsominen ei hyödytä, paitsi jos saa armon katsoa Kristuksen silmin.


Kyllä se on kuule niin että vikapää on juuri se joka estää toista kasvamasta, jos sinä esimerkiksi toiminnallasi väheksyt veljeäsi niin silloin syy on sinussa ei hänessä jota vähkeksyt.
Jos asia ei näin olisi voisimme tehdä toiselle ihan mitä tahansa sanon ja teoin, ilman tilille joutumisen pelkoa.
Enkä puhu nyt itsestäni tässä kirjoituksessa.
Ei ihminen löydä itsestään uskonkasvua ja pääse eteenpäin jos veljet/sisaret väheksyy jota kuta.
Ei esim Job päässyt eteenpäin uskossaan vaikka kuinka yritti saada asioihin selvyyden ja vastauksen kysymykseen "miksi?"
Jobin tapaus kuvastaa hyvin myös juuri tätä aikaa missä elämme, aika ei ole tuonut mitään muutosta siihen.
Job oli ehkä kiukkuinen ja toivoton kun ei ymmärtänyt miksi hänelle kävi niin kuin kävi.
Mitä teki "auttajat?" - syyttivät lisää Jobia synneistä - vaikka Job huusi vain omaa sielunsa tuskaa ja turhautui tietämättömyyden tilaan.
Uskon siihen että Job olisi kestänyt kivun helpommin kun saa vastauksen kysymykseen "miksi?", näin kivulla on päämäärä. Tuota kivun päämäärä Job ei tiennyt ja sekös sapetti.

Jobin kirjanlopussa on huomioitava se että Job joutui puhumaan "auttajiensa" puolesta, no Job oli nähnyt ja kuullut Jumalan puheen joten uskon tuon "auttajiensa" siunaaminen olleen helppoa Jobille.
En tiedä päästikö kärrylle siitä miten ajattelen tämän asian. toivon niin.
Masa
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 04. Joulu 2012 20:07

Miksi odotat muilta ihmisiltä niin paljon? Eikö meidän itse tule olla tekijöitä(Kristuksessa), eikä odottaa, että joku toinen voisi parantaa haavamme...

Uskossa, turvataan yksin Jumalaan... ei toisiin uskoviin... uskovat voivat olla monin tavoin, samassa pisteessä kuin esim. sinä itsekin olet, silti odotat heiltä ikäänkuin enemmän? Oletko miettinyt, onko sinulla pelkkiä sanoja ja miten sinä elät uskonelämääsi ihmisten parissa? Heität mieluusti kysymyksiä toisille, mutta pystytkö itse olemaan vastuussa sillä paikalla, mille toiset asetat?
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 04. Joulu 2012 20:13

Ehkä masa tarkoitti "pidä tunkkis"... sanallaan minua... mutta jos väität että väheksyn sinua, se ei pidä paikkaansa.

Oletko miettinyt omia asenteita lainkaan? Esim. Janne todella hienosti kirjoitti ja yritti auttaa sinua ja olisi halunnut rohkaista sinua... mutta näytti siltä(huom. en väitä että näin olisi), että torjuit kaiken avun.

Lisäksi hyvin yleisellä tasolla tuot oletuksia, siitä, etteikö "meitä"(mitä se ryhmä sitten tarkoittaa) kiinnosta kenenkään toisen ihmisen auttaminen, vaan "me" itsemme.

Luuletko etten kaikella tällä kirjoittamisella pyri sinun auttamiseen... jos halveksuisin sinua, en edes viitsisi vaivautua..
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 04. Joulu 2012 20:21

Sitten kun ajattelee, että uskovat pitävät vain kulisseja... tämäkin voi joskus pitää paikkansa, mutta silloinkin ihminen tekee sen rikkonaisuutensa tähden, jos asenne on se.

Kerro nyt suoraan tällä palstalla kirjoittaville... mikä on se juttu, joka tekisi sinut onnelliseksi ja saisi vakuuttuneeksi, että sinusta välitetään, myös muiden uskovien keskuudessa.

Ymmärräthän sen, että jos esim. Jumala jonkun sananjulistajan kautta, saa 100 uskoontulijaa, ei siltä sananjulistajalta voi odottaa, että se hoitaisi kaikki taimet kuntoon... se ei ole sen sanantuojan tehtävä, uskoontulo on jo iloasia, suuri ilo... miksi se ei riittäisi?

Tottakai varmasti jälkihoito on monissa seurakunnissa pielessä, mutta rukousta tarvittaisiin, että seurakunnat siinäkin asiassa saisivat kasvaa kohti täydellisyyttä.
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Masa » 04. Joulu 2012 20:50

lonelyrider kirjoitti:Sitten kun ajattelee, että uskovat pitävät vain kulisseja... tämäkin voi joskus pitää paikkansa, mutta silloinkin ihminen tekee sen rikkonaisuutensa tähden, jos asenne on se.

Kerro nyt suoraan tällä palstalla kirjoittaville... mikä on se juttu, joka tekisi sinut onnelliseksi ja saisi vakuuttuneeksi, että sinusta välitetään, myös muiden uskovien keskuudessa.

Ymmärräthän sen, että jos esim. Jumala jonkun sananjulistajan kautta, saa 100 uskoontulijaa, ei siltä sananjulistajalta voi odottaa, että se hoitaisi kaikki taimet kuntoon... se ei ole sen sanantuojan tehtävä, uskoontulo on jo iloasia, suuri ilo... miksi se ei riittäisi?

Tottakai varmasti jälkihoito on monissa seurakunnissa pielessä, mutta rukousta tarvittaisiin, että seurakunnat siinäkin asiassa saisivat kasvaa kohti täydellisyyttä.



Mistä olisi onnellinen tällä foorumilla, on yksi ylitse muiden, se on tämä jos joku löytäisi kirjoituksistani jotain muuta kun negatiivisuutta, kun kirjoitin tämänkin keskustelun se ei ollut "auta minua pyyntö" vaan paljon laajempi ajatus.
Ikävä kyllä kirjoitin niin väärin kun olla ja voin, koska vastaajat eivät löytäneet siitä mitään muuta kuin minun ns. katkeruuden.(tuota opetus on näemmä mennyt hyvin perille)
Ikävä kyllä on ollut sellainen olotila ettei kirjoituksistani löydetä mitään syvällisempää ja postiivista vaan ainostaa katkeruuteni tai jotain muuta minusta.
Ketju alku ajatus oli tuleeko herätys vai ennen vai jälkeen luopumuksen - huom yksikään ei löytänyt tuota pointtia.
Vastaajat lukivat ainostaan sen millainen kerroin olevani, mutta se ei todellakaan ollut kirjoituksen ydin. ts. koin että vastaajat eivät todellakaan lukeneet koko kirjotusta ajatuksen kanssa.
Riitti kun löysitte sen mitä nyt tässä ollaan jaariteltu - Okei kirjoitan vaikea tajuisesti mutta lähtökohta ei todellakaan ole toisten hakkuminen - ja sitä paitsi kirjoitan usein ns. peilin kautta.
Jolla tarkoitan seuraavaa => sanon jotain kriittistä/negatiivista toisesta samalla astun saman "peilin" eteen eli punnitsen olenko samanlainen kuin ne jota kritisoin ja kuten tässäkin ketjussa kerroin olevani juuri samalainen kun ne joita kritisoin - mutta mihin puututtiin? niinpä siihen mitä minä olen ei itse asiaa.
Eli toivon että edes yhden kerran koe että joku vastaa itse väittämiini ei siihen mitä kerron olevani.
Kaikkein kummallisinta on ettei huomata sitä että olen itseeni vihainen koska en tee Jumalan valtakunta työtä tarpeeki vaan en tee sitä ollenkaan -- eli olen itseeni enemmän tyytymätön ja tiedostan sen - siihen ei yhdestäkään teistä löydy apua se on minun ja Jumalan välinen paini maaottelu, se että tuskastun ja kirjoitan siitä tuskastumisesta itseeni se muuttuu tällä foorumilla katkeruudeksi muita ihmisiä kohtaa eli taas kerran ei todellakaan lueta mitä kirjoitan.
Tästä olen tehnyt sellaisen johtopäätöksen että tällä foorumilla muka halutaan keskustella syvällisesti asioista mutta mutta käytäntö näyttää olevan aivan jotain muuta - no syy on minun koska kirjoitan niin vaikeasti.

Jos haluat tehdä minut oikein onnelliseksi lue uudestaan kirjoitukseni anteeksiannosta ja pyynnöstä olikohan ketju "muutama sananen pitkästä aikaa" lue se ajatuksen kanssa ja vastaa sitten sen jälkeen kun olet valmis - ei riitä jokin katkeruus skenario vaain löydä asia ja punnitse se.
Kiitos taas kerran.
Masa
 

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 30 vierailijaa

cron