Herätys ja luopumus

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Herman » 04. Joulu 2012 21:14

Masa kirjoitti:Kyllä se on kuule niin että vikapää on juuri se joka estää toista kasvamasta, jos sinä esimerkiksi toiminnallasi väheksyt veljeäsi niin silloin syy on sinussa ei hänessä jota vähkeksyt.
Jos asia ei näin olisi voisimme tehdä toiselle ihan mitä tahansa sanon ja teoin, ilman tilille joutumisen pelkoa.


Pahantekijä joutuu tietysti tilille, se on aivan selvää. Joutuihan Siimeikin lopulta maksamaan hengellänsä sitä, että hän oli viskellyt kiviä ja kirouksia Daavidin päälle. Mutta kosto on Jumalan asia, ei meidän. Ja edelleen täytyy sanoa, että olet väärässä tuossa kasvun estämis -asiassa. Väärässä oleminen ei tee sinusta yhtään huonompaa tai vähempiarvoista, sillä olemme Jeesuksen veren arvoinen riippumatta siitä olemmeko oikeassa vai väärässä. Mutta tässä kohden olet väärässä, ja se kahlitsee sinua. Sillä väärässä oleminen, eli valheet kahlitsevat aina, kun taas totuus vapauttaa. Totuus on, että että jos ihminen haluaa kasvaa ja edetä Jumalan seuraamisessa, ei kukaan ihminen voi häntä estää, sillä Jumala haluaa meitä enemmän, että kasvamme ja etenemme Hänen seuraamisessaan. Joskus saattaa inhimillisin silmin näyttää siltä, että ihmiset estävät, kuten esimerkiksi Jobin kirjassa. Mutta lopussa huomaamme, että todellisuudessa Jumala teki koko ajan kasvattavaa ja eteenpäin vievää työtään Jobissa, ja Hän teki sitä juuri niiden ihmisten kautta, jotka inhimillisesti nähden olivat esteenä. Kaikki riippuu siitä, miten asiat nähdään.

Ymmärrän toki, että jollekin joka ehkä omassa elämässään on menossa jossain kohden Jobin kirjaa, voi olla vaikeaa nähdä asiaa näin, mutta koska tämä nyt on yleinen palsta enkä kirjoita yksityisviestiä erityisesti jollekin määrätylle henkilölle, on minun kirjoitettava koko totuus niinkuin sen ymmärrän ja olen saanut tulla omassa elämässäni kokemaan, sen määrän mukaan kuin Herra on minua saanut tähän asti siunata.
Herman
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Masa » 04. Joulu 2012 21:15

lonelyrider kirjoitti:Miksi odotat muilta ihmisiltä niin paljon? Eikö meidän itse tule olla tekijöitä(Kristuksessa), eikä odottaa, että joku toinen voisi parantaa haavamme...

Uskossa, turvataan yksin Jumalaan... ei toisiin uskoviin... uskovat voivat olla monin tavoin, samassa pisteessä kuin esim. sinä itsekin olet, silti odotat heiltä ikäänkuin enemmän? Oletko miettinyt, onko sinulla pelkkiä sanoja ja miten sinä elät uskonelämääsi ihmisten parissa? Heität mieluusti kysymyksiä toisille, mutta pystytkö itse olemaan vastuussa sillä paikalla, mille toiset asetat?



Löysin tämä nyt vasta, hyviä kysymyksiä.
Miksi odotan paljon - ei minusta ole paljon se jos kirjoittaa jotain ja haluaa vastauksen itse asiaa.
Onko se nyt sitten paljon pyydetty tai odotettu.

aivan totta turvataan Jumalaan, mutta ei kaiketi se estä ihmistä tuskastumasta? Vai onko jokin uusi opetus että uskova ei saa kokea vihan,toivottumuuden,riittämättömyyden tunteita.
Aika julma oppi olisi. Miten elän, huonosti - entä itse?
Mitä tulee kysymyksiin niin eikö 100 kysymystä ole parempi ihmiselle kun 100 vastausta, tuon ajatuksen pointti on se että ihminen joutuu itse etsimään vastaukset kysymyksiin eikä kukaan tuo "ehdottomia totuuksia" jotka voivat olla vääriäkin. Lyhyesti kun ihminen etsii itse vastaukset monista lähteistä, hän löytää oikean vastauksen.
Yksinkertaista mutta tehokasta.
Suurin typeryys mitä uskova ihminen voi tehdä on kopioida toisten sanomia ymmärtämättä itse niitä ja näin pitämällä vain yhden ihmisen opetusta ehdottomana totuutena - liian suuri riski joutua harhaan.
Masa
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Herman » 04. Joulu 2012 21:20

Masa kirjoitti:Suurin typeryys mitä uskova ihminen voi tehdä on kopioida toisten sanomia ymmärtämättä itse niitä ja näin pitämällä vain yhden ihmisen opetusta ehdottomana totuutena - liian suuri riski joutua harhaan.


Tämä on kyllä todellakin totta ja viisasta.
Herman
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Masa » 04. Joulu 2012 21:25

Herman kirjoitti:
Masa kirjoitti:Kyllä se on kuule niin että vikapää on juuri se joka estää toista kasvamasta, jos sinä esimerkiksi toiminnallasi väheksyt veljeäsi niin silloin syy on sinussa ei hänessä jota vähkeksyt.
Jos asia ei näin olisi voisimme tehdä toiselle ihan mitä tahansa sanon ja teoin, ilman tilille joutumisen pelkoa.


Pahantekijä joutuu tietysti tilille, se on aivan selvää. Joutuihan Siimeikin lopulta maksamaan hengellänsä sitä, että hän oli viskellyt kiviä ja kirouksia Daavidin päälle. Mutta kosto on Jumalan asia, ei meidän. Ja edelleen täytyy sanoa, että olet väärässä tuossa kasvun estämis -asiassa. Väärässä oleminen ei tee sinusta yhtään huonompaa tai vähempiarvoista, sillä olemme Jeesuksen veren arvoinen riippumatta siitä olemmeko oikeassa vai väärässä. Mutta tässä kohden olet väärässä, ja se kahlitsee sinua. Sillä väärässä oleminen, eli valheet kahlitsevat aina, kun taas totuus vapauttaa. Totuus on, että että jos ihminen haluaa kasvaa ja edetä Jumalan seuraamisessa, ei kukaan ihminen voi häntä estää, sillä Jumala haluaa meitä enemmän, että kasvamme ja etenemme Hänen seuraamisessaan. Joskus saattaa inhimillisin silmin näyttää siltä, että ihmiset estävät, kuten esimerkiksi Jobin kirjassa. Mutta lopussa huomaamme, että todellisuudessa Jumala teki koko ajan kasvattavaa ja eteenpäin vievää työtään Jobissa, ja Hän teki sitä juuri niiden ihmisten kautta, jotka inhimillisesti nähden olivat esteenä. Kaikki riippuu siitä, miten asiat nähdään.

Ymmärrän toki, että jollekin joka ehkä omassa elämässään on menossa jossain kohden Jobin kirjaa, voi olla vaikeaa nähdä asiaa näin, mutta koska tämä nyt on yleinen palsta enkä kirjoita yksityisviestiä erityisesti jollekin määrätylle henkilölle, on minun kirjoitettava koko totuus niinkuin sen ymmärrän ja olen saanut tulla omassa elämässäni kokemaan, sen määrän mukaan kuin Herra on minua saanut tähän asti siunata.


Pysyn vielä kannasanni - kyllä toinen ihminen voi ja kykenee ehkäisemään toisen uskonkasvun ja jopa luopumukseen asti. riippuu ihan siitä kuinka pitkälle ihminen on jo ehtinyt kasvaa uskossa.
viittaan tähän Raamatun jakeeseen " yksi siemen putosi kalliolle. toinen orjantappura pensaaseen ja yksi hyvään maahan."
kallio ja orjantappura kuvastaa saatanaa ja tätä maailman sekä toisia ihmisiä.
Samoin laittaisin vielä senkin kohdan Raamatusta jossa sanotaan "se joka yhdenkin näistä.. olisi parempi jos hänelle laitettaisiin myllynkivi kaulaan.

Mitä tulee kostoon, siitä minä en ole kaiketi puhunut mitään, vai olenko? En ainakaan tunnusta että olisi koskaan väittänyt että ihmiselle kuuluu kosto, enkä tiettävästi ole koskaan antanut kirjoituksissa oikeutta moiseen, kosto on aina Jumalan.
No voi olla että olen joskus sanonut että "kosto on minun" mutta siihen pitää kyllä tuoda todistukset pöytään, muuten en myönnä.

Tästä päästiin aasin sillan kautta minua kiinnostavaan ajatukseen.
oletetaan että ihminen a opettaa harhaoppia ja ihmnen b ottaa sen vastaan - Jumalan lain mukaan tuomio on molemmille sama eli kadotus.
Inhmillisesti tuomio on väärä, mutta Jumalan oikeudentajun mukaan se on oikein.
Ymmärrän kyllä että ihmisellä itsellään on vastuu uskosta, ei siis voida ajatella että "minulla on Jumalan antama usko ja siksi en voi mennä harhaan" tuo on vale mielestäni.
eli ihmisellä on vastuu omasta uskostaan. mutta on tilanteita ja elämän myllerryksiä jossa kuitenkin ei jakseta ei uskota ei vain muuten kyetä uskomaan enää.. eli paine sielussa tulee liian suureksi.
Silti tuomio pysyy samana eli kadotus molemmille.
No tästä löytyy tietysti monta "entäs jos kohtaa" tämä siis karkeasti kirjoitettuna - miten näet tuon tuomion ja miten purkaisit sen.
Viimeksi muokannut Masa päivämäärä 04. Joulu 2012 21:31, muokattu yhteensä 1 kerran
Masa
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 04. Joulu 2012 21:30

Masa kirjoitti:
lonelyrider kirjoitti:Miksi odotat muilta ihmisiltä niin paljon? Eikö meidän itse tule olla tekijöitä(Kristuksessa), eikä odottaa, että joku toinen voisi parantaa haavamme...

Uskossa, turvataan yksin Jumalaan... ei toisiin uskoviin... uskovat voivat olla monin tavoin, samassa pisteessä kuin esim. sinä itsekin olet, silti odotat heiltä ikäänkuin enemmän? Oletko miettinyt, onko sinulla pelkkiä sanoja ja miten sinä elät uskonelämääsi ihmisten parissa? Heität mieluusti kysymyksiä toisille, mutta pystytkö itse olemaan vastuussa sillä paikalla, mille toiset asetat?



Löysin tämä nyt vasta, hyviä kysymyksiä.
Miksi odotan paljon - ei minusta ole paljon se jos kirjoittaa jotain ja haluaa vastauksen itse asiaa.
Onko se nyt sitten paljon pyydetty tai odotettu.

aivan totta turvataan Jumalaan, mutta ei kaiketi se estä ihmistä tuskastumasta? Vai onko jokin uusi opetus että uskova ei saa kokea vihan,toivottumuuden,riittämättömyyden tunteita.
Aika julma oppi olisi. Miten elän, huonosti - entä itse?
Mitä tulee kysymyksiin niin eikö 100 kysymystä ole parempi ihmiselle kun 100 vastausta, tuon ajatuksen pointti on se että ihminen joutuu itse etsimään vastaukset kysymyksiin eikä kukaan tuo "ehdottomia totuuksia" jotka voivat olla vääriäkin. Lyhyesti kun ihminen etsii itse vastaukset monista lähteistä, hän löytää oikean vastauksen.
Yksinkertaista mutta tehokasta.
Suurin typeryys mitä uskova ihminen voi tehdä on kopioida toisten sanomia ymmärtämättä itse niitä ja näin pitämällä vain yhden ihmisen opetusta ehdottomana totuutena - liian suuri riski joutua harhaan.


Miten elän... no, näillä sanoilla en sitten koroita Kristusta, sen uskon mukaan mikä minulla on... en varmaan niin hyvin, kuin Jumala odottaisi tai mihin kykenen itsessäni, toivoen huomiselta aina parempaa. Olen armoton itelleni, minut on kasvatettu siihen, olen opetellut olemaan armollinen ja näkemään itseni rakastettuna Jumalan silmissä ja itse asiassa nykyään hyväksyn virheeni ja erheeni ja näen myös sen pointin, että Jumala tietää jo kuinka kykemätön voin olla itsessäni... paholainen syyttäisi ja sanoisi, että "olet huono ja kelpaamaton"... Jumala ei syytä, vaan tietää, että elämässä Kristus saa sijaa ajan kanssa ja siihen toivoni olen laittanut. Se on minun toivoni, Jeesus Kristus. Ilman Häntä, minun elämästäni olisi pohja pois... olisi aivan sama "eläisinkö vai kuolisinko", jos ei olisi Häneen laittaa turvaani... niin suuri turvakallio Hän on, jonka varassa riipun tai Hän pitää kiinni. Olenko kaiken arvoinen? No en todellakaan, kuka edes olisi?
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 04. Joulu 2012 21:36

Masa kirjoitti:
Herman kirjoitti:
Masa kirjoitti:Kyllä se on kuule niin että vikapää on juuri se joka estää toista kasvamasta, jos sinä esimerkiksi toiminnallasi väheksyt veljeäsi niin silloin syy on sinussa ei hänessä jota vähkeksyt.
Jos asia ei näin olisi voisimme tehdä toiselle ihan mitä tahansa sanon ja teoin, ilman tilille joutumisen pelkoa.


Pahantekijä joutuu tietysti tilille, se on aivan selvää. Joutuihan Siimeikin lopulta maksamaan hengellänsä sitä, että hän oli viskellyt kiviä ja kirouksia Daavidin päälle. Mutta kosto on Jumalan asia, ei meidän. Ja edelleen täytyy sanoa, että olet väärässä tuossa kasvun estämis -asiassa. Väärässä oleminen ei tee sinusta yhtään huonompaa tai vähempiarvoista, sillä olemme Jeesuksen veren arvoinen riippumatta siitä olemmeko oikeassa vai väärässä. Mutta tässä kohden olet väärässä, ja se kahlitsee sinua. Sillä väärässä oleminen, eli valheet kahlitsevat aina, kun taas totuus vapauttaa. Totuus on, että että jos ihminen haluaa kasvaa ja edetä Jumalan seuraamisessa, ei kukaan ihminen voi häntä estää, sillä Jumala haluaa meitä enemmän, että kasvamme ja etenemme Hänen seuraamisessaan. Joskus saattaa inhimillisin silmin näyttää siltä, että ihmiset estävät, kuten esimerkiksi Jobin kirjassa. Mutta lopussa huomaamme, että todellisuudessa Jumala teki koko ajan kasvattavaa ja eteenpäin vievää työtään Jobissa, ja Hän teki sitä juuri niiden ihmisten kautta, jotka inhimillisesti nähden olivat esteenä. Kaikki riippuu siitä, miten asiat nähdään.

Ymmärrän toki, että jollekin joka ehkä omassa elämässään on menossa jossain kohden Jobin kirjaa, voi olla vaikeaa nähdä asiaa näin, mutta koska tämä nyt on yleinen palsta enkä kirjoita yksityisviestiä erityisesti jollekin määrätylle henkilölle, on minun kirjoitettava koko totuus niinkuin sen ymmärrän ja olen saanut tulla omassa elämässäni kokemaan, sen määrän mukaan kuin Herra on minua saanut tähän asti siunata.


Pysyn vielä kannasanni - kyllä toinen ihminen voi ja kykenee ehkäisemään toisen uskonkasvun ja jopa luopumukseen asti. riippuu ihan siitä kuinka pitkälle ihminen on jo ehtinyt kasvaa uskossa.
viittaan tähän Raamatun jakeeseen " yksi siemen putosi kalliolle. toinen orjantappura pensaaseen ja yksi hyvään maahan."
kallio ja orjantappura kuvastaa saatanaa ja tätä maailman sekä toisia ihmisiä.
Samoin laittaisin vielä senkin kohdan Raamatusta jossa sanotaan "se joka yhdenkin näistä.. olisi parempi jos hänelle laitettaisiin myllynkivi kaulaan.

Mitä tulee kostoon, siitä minä en ole kaiketi puhunut mitään, vai olenko? En ainakaan tunnusta että olisi koskaan väittänyt että ihmiselle kuuluu kosto, enkä tiettävästi ole koskaan antanut kirjoituksissa oikeutta moiseen, kosto on aina Jumalan.
No voi olla että olen joskus sanonut että "kosto on minun" mutta siihen pitää kyllä tuoda todistukset pöytään, muuten en myönnä.

Tästä päästiin aasin sillan kautta minua kiinnostavaan ajatukseen.
oletetaan että ihminen a opettaa harhaoppia ja ihmnen b ottaa sen vastaan - Jumalan lain mukaan tuomio on molemmille sama eli kadotus.
Inhmillisesti tuomio on väärä, mutta Jumalan oikeudentajun mukaan se on oikein.
Ymmärrän kyllä että ihmisellä itsellään on vastuu uskosta, ei siis voida ajatella että "minulla on Jumalan antama usko ja siksi en voi mennä harhaan" tuo on vale mielestäni.
eli ihmisellä on vastuu omasta uskostaan. mutta on tilanteita ja elämän myllerryksiä jossa kuitenkin ei jakseta ei uskota ei vain muuten kyetä uskomaan enää.. eli paine sielussa tulee liian suureksi.
Silti tuomio pysyy samana eli kadotus molemmille.
No tästä löytyy tietysti monta "entäs jos kohtaa" tämä siis karkeasti kirjoitettuna - miten näet tuon tuomion ja miten purkaisit sen.


Todistan henkilökohtaisesti... EI VOI EKSYTTÄÄ, koska Jumala pelastaa omansa... Jeesus pelastaa eksyneen lampaan! Jostain syystä jotkut ajautuvat eksytykseen, mutta ensisijaisesti se ei johdu eksyttäjästä yksinään, joku on taustalla myös eksyneellä.

Omakohtainen tarinani on, että ystävystyin ihmisten kanssa, jotka olivat todella pahassa harhassa ja vihasivat yleensäkin ottaen kaikkia uskovia, paitsi itseään... tulin samanlaisiksi kuin he... mutta ei se estänyt Jeesusta silti.. itsessäni olisin ollut kykenemätön kaikesta siitä pois pääsemiseksi... mutta jotain uskomatonta on tapahtunut, en edes ole "se ihminen", vaan olen ikäänkuin jotain toista... kaikki katkeruus, viha... ei se ole tipotiessään kokonaan, en sano niin, se on osa ihmisyyttä, jollain tasolla, mutta Kristus on saanut ottaa minussa vallan... en elä minä vaan Kristus minussa.
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 04. Joulu 2012 21:40

Niin, eli ymmärrän pointtisi... selvennän vielä asiaa, ettei tule väärinkäsityksiä... mutta kuten sanoit, se on ihmisen omalla vastuulla... eli se luopumus on ihmisessä jollain tasolla tapahtunut jo, siihen ei periaatteessa vaikuta eksyttäjä niin suurelta osin, ettäkö hän itsessään ihmisenä olisi siihen kykenevä... tottakai, se jonka leivissä hän toimii, on jo eksyneen jollain tasolla eksyttänyt.
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 04. Joulu 2012 21:45

Masa kirjoitti:
lonelyrider kirjoitti:Miksi odotat muilta ihmisiltä niin paljon? Eikö meidän itse tule olla tekijöitä(Kristuksessa), eikä odottaa, että joku toinen voisi parantaa haavamme...

Uskossa, turvataan yksin Jumalaan... ei toisiin uskoviin... uskovat voivat olla monin tavoin, samassa pisteessä kuin esim. sinä itsekin olet, silti odotat heiltä ikäänkuin enemmän? Oletko miettinyt, onko sinulla pelkkiä sanoja ja miten sinä elät uskonelämääsi ihmisten parissa? Heität mieluusti kysymyksiä toisille, mutta pystytkö itse olemaan vastuussa sillä paikalla, mille toiset asetat?



Löysin tämä nyt vasta, hyviä kysymyksiä.
Miksi odotan paljon - ei minusta ole paljon se jos kirjoittaa jotain ja haluaa vastauksen itse asiaa.
Onko se nyt sitten paljon pyydetty tai odotettu.

aivan totta turvataan Jumalaan, mutta ei kaiketi se estä ihmistä tuskastumasta? Vai onko jokin uusi opetus että uskova ei saa kokea vihan,toivottumuuden,riittämättömyyden tunteita.
Aika julma oppi olisi. Miten elän, huonosti - entä itse?
Mitä tulee kysymyksiin niin eikö 100 kysymystä ole parempi ihmiselle kun 100 vastausta, tuon ajatuksen pointti on se että ihminen joutuu itse etsimään vastaukset kysymyksiin eikä kukaan tuo "ehdottomia totuuksia" jotka voivat olla vääriäkin. Lyhyesti kun ihminen etsii itse vastaukset monista lähteistä, hän löytää oikean vastauksen.
Yksinkertaista mutta tehokasta.
Suurin typeryys mitä uskova ihminen voi tehdä on kopioida toisten sanomia ymmärtämättä itse niitä ja näin pitämällä vain yhden ihmisen opetusta ehdottomana totuutena - liian suuri riski joutua harhaan.


Niin, kehenkään ihmiseen ei tulisi turvautua eli seurata tai palvoa tai jumaloida toista ihmistä.. tätä tapahtuu toki paljon, koska ihminen on laumasielu joka haluaa paistatella sen suosiossa, jolla on jonkinnäköistä näennäistä "valtaa".

Jotenkin elämässä vastauksia pikkuhiljaa vaan tulee... kyllä jotkin opetukset voi Pyhässä Hengessä jotenkin todeta oikeiksi ja saada jonkinlaisen "ahaa" elämyksen tai kirkastuksen aiheesta... mutta ei se tee siitä opettajasta jotenkin virheetöntä, niin ettäkö hän ei voisi tuoda jotain väärääkin jossain asiassa. Ymmärtäväinen opettaja mielestäni hyväksyy tosiasian, että mahdollisuus siihen, että hän voi tuoda myös jotain matkanvarrelta poimittua joka on jäänyt alitajuntaan niin vahvasti, voi olla väärääkin tietoa ja itsestä lähtevää.
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Herman » 04. Joulu 2012 21:48

Masa kirjoitti:Pysyn vielä kannasanni - kyllä toinen ihminen voi ja kykenee ehkäisemään toisen uskonkasvun ja jopa luopumukseen asti. riippuu ihan siitä kuinka pitkälle ihminen on jo ehtinyt kasvaa uskossa.
viittaan tähän Raamatun jakeeseen " yksi siemen putosi kalliolle. toinen orjantappura pensaaseen ja yksi hyvään maahan."
kallio ja orjantappura kuvastaa saatanaa ja tätä maailman sekä toisia ihmisiä.


Vertauksessa "hyvä maa" oli ihminen jonka usko kestää kaikki koetukset. Ymmärrän itse, että nuo koetukset tulevat tavalla tai toisella jokaisen eteen joka lähtee Jeesusta seuraamaan. Ne jotka turvaavat Herran armoon kaikissa koetuksissa, kantavat lopulta hedelmää.


Masa kirjoitti:Samoin laittaisin vielä senkin kohdan Raamatusta jossa sanotaan "se joka yhdenkin näistä.. olisi parempi jos hänelle laitettaisiin myllynkivi kaulaan.


On totta, että ihmiset pystyvät viettelemään toisia jopa pois uskosta. Mutta vietelty ihminen on siinä tapauksessa "huonoa maata", eli sellaista joka ei kestänyt koetusta. Koetus vain tuli siinä tapauksessa ihmisen kautta, yhtä hyvin se olisi voinut tulla jotain muuta kautta, langennut ihminen ei olisi kuitenkaan kestänyt koetusta.


Masa kirjoitti:Mitä tulee kostoon, siitä minä en ole kaiketi puhunut mitään, vai olenko? En ainakaan tunnusta että olisi koskaan väittänyt että ihmiselle kuuluu kosto, enkä tiettävästi ole koskaan antanut kirjoituksissa oikeutta moiseen, kosto on aina Jumalan.
No voi olla että olen joskus sanonut että "kosto on minun" mutta siihen pitää kyllä tuoda todistukset pöytään, muuten en myönnä.


Katkeruus on kostonhimoa. Kärsimänsä pahan muisteleminen on katkeruutta. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa. Kristuksessa voimme rakastaa vihamiehiämmekin sellaisella rakkaudella (ja vain Kristuksessa se on meille mahdollista).


Masa kirjoitti:Tästä päästiin aasin sillan kautta minua kiinnostavaan ajatukseen.
oletetaan että ihminen a opettaa harhaoppia ja ihmnen b ottaa sen vastaan - Jumalan lain mukaan tuomio on molemmille sama eli kadotus.
Inhmillisesti tuomio on väärä, mutta Jumalan oikeudentajun mukaan se on oikein.
Ymmärrän kyllä että ihmisellä itsellään on vastuu uskosta, ei siis voida ajatella että "minulla on Jumalan antama usko ja siksi en voi mennä harhaan" tuo on vale mielestäni.
eli ihmisellä on vastuu omasta uskostaan. mutta on tilanteita ja elämän myllerryksiä jossa kuitenkin ei jakseta ei uskota ei vain muuten kyetä uskomaan enää.. eli paine sielussa tulee liian suureksi.
Silti tuomio pysyy samana eli kadotus molemmille.
No tästä löytyy tietysti monta "entäs jos kohtaa" tämä siis karkeasti kirjoitettuna - miten näet tuon tuomion ja miten purkaisit sen.


Samalla tavalla kuin tuon viettelys-jutun jota ylempänä selitin. Jumala sallii eksyttäjän tulevan uskovan eteen koetukseksi. Koetusten tarkoitus on kasvattaa, mutta jos uskova ei kestä koetusta, on se hänen vikansa. Eksyttäjä tietysti myös saa palkan omasta eksyttämisestään.

Mielestäni asiaa on parasta katsella koetusten näkökulmasta, se on helpoin tapa välttyä katkeruudelta. Kun ymmärtää, että loppujen lopuksi Jumala on kaiken takana, mitä elämässä eteemme tulee.
Herman
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 11. Elo 2018 11:01

*
No en löytänyt sopivan osion, joka puhuu pelkästään luopumuksesta. Kai tämä kelpaa, kun tässä puhutaan luopumuksesta. No tuli ajatus siitä omaan ymmärrykseen nojautumisesta, joka johtaa luopumukseen. :o :shock: :? *pelästynyt*. Pyhä Henki on ilmoittanut selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luoppuvat uskosta Sanaan, joka on totisesti Kristus ja lähtevät seuraamaan eksyttäviä henkiä luullen Pyhäksi Hengeksi ja riivaajien oppeja tajuamatta, että viisaus on tullut riivaajien viisaudesta, jonka varassa oman ymmärryksen nojalla tulkitaan Raamattua väärin [1Tim. 4:1].

He eksyvät, koska eivät tunne Kirjoituksia, eivätkä Jumalan voimaa [Pyhää Henkeä, jonka tehtävä on viedä Sanan yhteyteen - kirkastamalla Sanaa, joka on totisesti Kristus] [Matt. 22:29]. Maallista ja sielullista viisautta luullaan tulevan ylhäältä ja se on lihan mukaan miellytykseksi omaan korvasyyhyyn haalien opettajia, joilla on eksyttävää viisautta - kehuttavaksi, sen takia he lähtevät seuraamaan haalien opettajia [2Tim. 4:3].

Sanassa sanotaan, että luopumus heidän tietämättä tapahtuu ensin ennen Jeesuksen tulemusta [2Tess. 2:3]. Koska he eivät turvaudu kokosydämisesti Sanalla koettelemiseen omaksi pelastukseksi eksytyksiltä. Se on niin järkyttävää. Mitä maailmaan ja arkielämään tulee; meidän järkemme ja ymmärryksemme ovat tärkeä osa täysipainoista elämää ja ne on hyödyllistä kaikessa elämän tarkoituksessa, paitsi hengellisessä uskonelämässä.

Kyllä tervettä maalaisjärkeä hyödynnetään paljon, paitsi uskonelämässä. Jos nojaudutaan omaan ymmärrykseen,niin oman ymmärryksen nojalla luottaa omaan ymmärrykseen luullen siitä Jumalan antamaksi viisaudeksi ja tajuamatta tulkitsee väärin - ohittamalla Jumalan Sanan opetusta ja antaa tulkittujen mielipiteiden mennä Jumalan Sanan totuuden yläpuolelle.

Raamatussa sanotaan, että jokainen, joka kuulee nämä Jeesuksen sanat, eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Hiekan huoneensa rakentaminen kertoo, ettei tee Sanan mukaan, vaan oman mielipiteensa mukaan, koska se luottaa omaan mielipiteeseen oman ymmärryksen nojalla [Matt. 7:26-27].

Tärkein Sanan opetuksen ydin on se, ettei meidän usko perustu viisauteen, vaan Jumalan voimaan - joka avaa ymmärrystä kaikkeen totuuteen ja Sanan opetuksiin [1Kor. 2:5, 2Tim. 2:7].

Sananlaskuissa sanotaan, että tulee turvautua Herraan kokosydämisesti - nojautumatta omaan ymmärrykseen [Snl. 3:5].
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 28 vierailijaa

cron