Herätys ja luopumus

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 02. Joulu 2012 22:09

Eikö sinun tulisi ensin alkaa karsiminen itsestäsi, ennenkuin alat tonkimaan muitten pa*%... (ja tämä perustuu ihan omiin kirjoituksiisi tästäkin ketjusta poimittuna, ei mielipiteisiin tai mihinkään ulkoiseen seikkaan)

Aika suorasanainen olen, kun sille päälle tulen ja tarpeeksi kauan jotain asiaa katson, että ei varmaan ole henkilöön katsomisia.. usein kyllä harkitusti toisaalta jätän sanomattakin asioita, mutta ei siksi, ettäkö jotain yksittäistä henkilöä kumartaisin tai katsoisin, ettäkö toiselle voi sanoa ja toiselle ei. Aina ei ole yleisen edun mukaista tietenkään sanoa kaikkia asioita, mitä näkee, joskus sen purnauksen hillitseminen voi olla ihan hyvästä, tämä on mielipiteeni. Lisäksi, jos yhtään epäilen, että sydämessäni olisi jokin katkeruuden juuri, toista kohtaan, silloin on paras jättää asia sanomatta(tai pyrin ainakin tähän), koska se ei tule rehellisestä sydämestä...
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Masa » 02. Joulu 2012 22:15

lonelyrider kirjoitti:Eikö sinun tulisi ensin alkaa karsiminen itsestäsi, ennenkuin alat tonkimaan muitten pa*%... (ja tämä perustuu ihan omiin kirjoituksiisi tästäkin ketjusta poimittuna, ei mielipiteisiin tai mihinkään ulkoiseen seikkaan)

Aika suorasanainen olen, kun sille päälle tulen ja tarpeeksi kauan jotain asiaa katson, että ei varmaan ole henkilöön katsomisia.. usein kyllä harkitusti toisaalta jätän sanomattakin asioita, mutta ei siksi, ettäkö jotain yksittäistä henkilöä kumartaisin tai katsoisin, ettäkö toiselle voi sanoa ja toiselle ei. Aina ei ole yleisen edun mukaista tietenkään sanoa kaikkia asioita, mitä näkee, joskus sen purnauksen hillitseminen voi olla ihan hyvästä, tämä on mielipiteeni. Lisäksi, jos yhtään epäilen, että sydämessäni olisi jokin katkeruuden juuri, toista kohtaan, silloin on paras jättää asia sanomatta(tai pyrin ainakin tähän), koska se ei tule rehellisestä sydämestä...


No enkö ole tässäkin ketjussa tonkinut ja kertonut omat paska kasani? Ympäri mennään ja yhteen tullaan - ensin moititaan siitä että kertoo omat paskakasasta ja sitten saa vielä nootin siitä kun kirjoittaa siitä - koita nyt päättää mikä tapa on oikea :)
Masa
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja systeri » 02. Joulu 2012 22:19

"Luopumus" sana oli mullakin aamusta mielessä kun utelin isännältä eilisen pikkujoulun tunnelmista...kysyi,et arvaa ketä siellä oli? ..sanoin,no en?? luetteli muutaman tutun uskovan pariskunnan jotka oleili siellä ihan samoissa tunnelmissa kuin nää uskosta osattomatkin.Surullista! Nuorena uskoon tulleita ..suunnilleen meidän ikäisiä kaikki ja nyt siellä pikkujoulufiiliksis.
Mutta olihan mullakin oma kylmä kautensa jolloin Jumala otti puhutteluun tavalla jota en voinut olla kuuntelematta ja ottamatta tosissani.En voi siis arvostella sillätavalla,olla vaan surullinen ja luottaa että Jumala pysäyttää ja kutsuu vielä parannukseen tavalla tai toisella.Niinkuin tuhlaajapojan tai tytön!
systeri
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 02. Joulu 2012 22:23

Masa kirjoitti:
lonelyrider kirjoitti:Eikö sinun tulisi ensin alkaa karsiminen itsestäsi, ennenkuin alat tonkimaan muitten pa*%... (ja tämä perustuu ihan omiin kirjoituksiisi tästäkin ketjusta poimittuna, ei mielipiteisiin tai mihinkään ulkoiseen seikkaan)

Aika suorasanainen olen, kun sille päälle tulen ja tarpeeksi kauan jotain asiaa katson, että ei varmaan ole henkilöön katsomisia.. usein kyllä harkitusti toisaalta jätän sanomattakin asioita, mutta ei siksi, ettäkö jotain yksittäistä henkilöä kumartaisin tai katsoisin, ettäkö toiselle voi sanoa ja toiselle ei. Aina ei ole yleisen edun mukaista tietenkään sanoa kaikkia asioita, mitä näkee, joskus sen purnauksen hillitseminen voi olla ihan hyvästä, tämä on mielipiteeni. Lisäksi, jos yhtään epäilen, että sydämessäni olisi jokin katkeruuden juuri, toista kohtaan, silloin on paras jättää asia sanomatta(tai pyrin ainakin tähän), koska se ei tule rehellisestä sydämestä...


No enkö ole tässäkin ketjussa tonkinut ja kertonut omat paska kasani? Ympäri mennään ja yhteen tullaan - ensin moititaan siitä että kertoo omat paskakasasta ja sitten saa vielä nootin siitä kun kirjoittaa siitä - koita nyt päättää mikä tapa on oikea :)



No, se... mutta että jos ihte samassa liemessä on, niin miksi katsoa muiden vikoja... sehän se pointti oli...
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 02. Joulu 2012 22:26

En sano, etteikö minussa olisi vikoja... mutta jotenkin, Jumala on opettanut mulle sen, miten meidän tulisi tuoda Kristusta omassa vaelluksessamme esiin... en tarkoita ettäkö salaisin mitään, mutta ei ole Kristuksen edun mukaista, katsoa itseen, siihen voimattomuuteen, vaan meidän tulisi katsoa Kristukseen ja julistaa suullamme jo sitä voittoa, minkä Jeesus on lahjoittanut. Jos suullaan tunnustaa vaan kielteisiä asioita, Jumala ei yksinkertaisesti voi toimia sun elämässäsi, eikä Kristus saa mitään sijaa sinussa, jos et anna Hälle mitään kunniaa.. näet vain pienen itsesi ja omat erheesi. Tällöin julistat itseasiassa, juuri päinvastaista, synnin voittoa.
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Janne » 02. Joulu 2012 22:29

Yhtä kaikki, jotenkin koen suurta murheellisuutta omasta saamattomuudesta, mutta myös kaikista uskovista, meillä pitäisi olla selvä päämäärä, mihin ollaan menossa. Ikävä kyllä kukaan meistä ei enää osaa sanoa miten sinne päästään.


Eikös se päämäärä pitäisi olla jokaisella se että pääsee taivaaseen ja että myös lähimmäiset sinne pääsisivät.
Ja kyllä jokaisen uskovan pitäisi se tietää miten taivaaseen päästään...
Yksin usko Jeesukseen riittää siihen, mutta usko Jeesukseen on paljon muuta kuin pelkästään lauseen parsi että uskoo.
Tie taivaaseen on tosin vaikea mutta tien kulkemiseen annetut ohjeet ovat hyvin selvät.

Takerrumme järjettömiin kiista kysmyksiin ihan vain koska emme näe kokonaisuutta - ei meille ole loppujen lopuksi tärkeää se pelastuuko joku toinen vaan se että teemme hyvää jotta näytämme muulle seurakunnalle olevamme hyviä.


Minusta olet tässä asiassa hiukan väärässä. Sanoppa miksi sitten joku edes vaivautuu tekemään mitään jos häntä ei kiinnosta pelastuuko toinen ihminen. Mitä järkeä olisi kirjoitella nettiin, tai saarnata kadulla tai puhua tutuille ja tuntemattomille Jeesukesta jos se ei ollenkaan kiinnostaisi pelastuuko toinen. Sehän olisi täysin hukkaan heitettyä aikaa.
Se vähäpätöinen työpanos jonka itse Herralle saan raastettua kasaan, ainakin tähtää siihen että joku toinen voisi pelastua tai että jollain toisella uskovalla olisi helpompi olla.
Ja ainakin itsellä on sellainen tilanne että ei tästä työstä jota olen Herralle tehnyt ole paljon kunniaa itselle herissyt ( eikä ole tarviskaa enkä haluakkaan ) vaan kyllä sen kunnian (onneksi) joutuvat ottamaan päällensä ihan muut ihmiset ja ihan etunenässä Jumala jolle se kunnia kuuluukin. Mutta eipä tästä sen enempää.

Uskon kuitenkin vakaasti että elävässä uskossa oleva ihminen, ei etsi kunniaa itselleen ja on kiinnostunut aidosti lähimmäisistään.
Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä 1. Piet. 1:22
Janne
 
Viestit: 560
Liittynyt: 15. Joulu 2010 00:00

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 02. Joulu 2012 22:35

Tuosta... "miten sinne päästään" -jutusta... niin kyllä ensin on löydettävä se rauha Kristuksessa itselleen ja löydettävä uskonvarmuus... vasta sen jälkeen voi alkaa miettimään, että miten se seurakunta meni näin harhaan? Jos ihtekään ei tiedä minnepäin pitäisi mennä, niin miten sinne voi oikealle tielle ketään muutakaan opastaa?
lonelyrider
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Masa » 03. Joulu 2012 17:30

Janne teen sinulle yhden kysymyksen, mitä teet sen jälkeen ja sille ihmiselle, joka on tullut sinun avustuksella uskoon?

Lonelyrider, siunausta sinulle.
Masa
 

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Janne » 03. Joulu 2012 19:58

Masa kirjoitti:Janne teen sinulle yhden kysymyksen, mitä teet sen jälkeen ja sille ihmiselle, joka on tullut sinun avustuksella uskooon.


No minäpä vastaan...
Uskon että itse en edes voi avustaa Jumalaa millään tavalla että joku voisi tulla uskoon, vaan se on ainoastaan 100% Jumalan työtä ja Jumalan aikaansaannosta.

Mutta asiaan...
Pyrin tekemään juuri sitä samaa mitä teen myös jo uskossa olevien ihmisten kanssa.( jos siis puhutaan omalla paikkakunnalla olevista ihmisistä)
Eli käytännössä ollaan yhtä perhettä, ei vaan teoriassa. Autetaan toisia, kannetaan toisten huolia, keskustellaan niin uskon kuin muistakin asioista jne...
Mut se on vaan kuule Masa sellainen juttu, että nykypäivän uskovalle ei tällainen kelpaa, tai ainakin niitä uskovia on tosi vähän.
Nykypäivän uskova haluaa vain käydä katsomassa kerran viikossa toisen uskovan takaraivoa jossain rivistössä. Nykypäivän uskova haluaa pitää omat asiat, omina asioina, nykypäivän uskova ei halua ottaa apua vastaan, saati sitten tarjota sitä, nykypäivän uskova ei ole kiinnostunut ylipäätään elämään uskonsisarten ja veljien kanssa yhtenä perheenä =(seurakuntana). Ja siis tarkoitan oikeana perheenä, en sellaisena lässyn lässyn puhe perheenä. Nykypäivän uskova haluaa pitää vain kulissit pystyssä samanlailla kuin maailman ihminenkin.

Mut yksi asia on varma. Että kun joku tulee uskoon niin en ainakaan heti ensimmäisenä heitä tällaista uskovaa näiden nyky uskovien syliin ja en varsinkaan kehoita menemään ensiksi mihinkään seurakuntaan, vaan huolehdin hänestä samallalailla kun pyrin huolehtimaan myös jo uskossa olevista uskonsisarista ja veljistä.

Tässä oli lyhykäisyydessään vastaus tähän kysymykseesi.

Mutta haluan tähän loppuun vielä yleisellä tasolla sanoa että en itse suoranaisesti tuomitse seurakuntia, mutta niiden aika vaan alkaa olla jo ohi. Minusta olisi vain turvallisempaa että uusi uskova ( ja vanhatkin) lähtee matkaan suoraan raamatun sanan pohjalta, eikä minkään seurakunnan opin tai puhujien katsomusten mukaisesti.
Minusta valmis seurakuntamalli on jo annettu raamatussa, muuta ei tarvita.

Tässäpä kai tämä..
Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä 1. Piet. 1:22
Janne
 
Viestit: 560
Liittynyt: 15. Joulu 2010 00:00

Re: Herätys ja luopumus

ViestiKirjoittaja Herman » 03. Joulu 2012 20:16

Eräs opetuslapsi uteli kerran Herralta jotain toisesta opetuslapsesta. Herra vastasi "Mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä Minua".

Joskus oma uskonkasvumme voi jäädä jumiin toiseen ihmiseen. Mutta se ei koskaan ole tuon toisen ihmisen vika, vaikka lihamme niin tahtoisi uskoa. Vapauteen on Kristus meidät vapauttanut - ei kukaan ihminen pysty meitä estämään. Jos meistä tuntuu siltä, että joku on meidän tiellämme, tarkoittaa se siis, että itse olemme vääräällä paikalla. Toki niitä räksyttäjiä voi tulla tien sivuun kiviä viskelemään, mutta Pyhä Henki auttaa meitä niin että voimme Daavidin tavoin vain jatkaa matkaamme Herran perässä ja jättää tuomion Hänelle.
Herman
 

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 25 vierailijaa

cron