Miksi uskomme on voimatonta?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Miksi uskomme on voimatonta?

ViestiKirjoittaja Herman » 25. Marras 2012 20:53

Avauksella en suoranaisesti edes tarkoittanut sairaiden paranemista tms, vaan vielä enemmän perusjuttuja, eli ihan arkipäiväistä elämää. Niin monet uskovat elävät tappiomielialan vallassa, kaikkinaisten ongelmien ja maailman asioiden alaspainamina. En sano, etteikö tässä maailmassa olisi ahdistuksia, onhan itse Jeesus meille niitä luvannut. Ja joskus ne vyöryvät meidän valittujenkin päälle sellaisella voimalla, että vahvinkin horjuu. Mutta jotain on pielessä, jos elämä on jatkuvaa itkuvirttä, kun kuitenkin me olemme Voittajan puolella, joka on jo saanut meille voiton!

Mitä tulee ihmeisiin ja tunnustekoihin, niin olen itse huomannut että ne ovat tosiaan vain hedelmää siitä, että elämme päivittäin Jeesuksen voittosaatossa. Ei niihin tarvita mitään ihmeellisiä temppuja, sama usko riittää jonka kautta saamme syntimme anteeksi ja Jumalan suosion Kristuksessa. Mutta usko voi täyttää vaan antautuneen sydämen, joka ei saa täyttymystään maailman asioista ja omista himoista ja huolista. Sitäpaitsi, jos on murhetta maallisista, niin silloinhan on pelkkää viisautta oman itsensä kannalta etsiä ensin Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa, sillä Hän on luvannut, että saamme silloin kaiken muunkin minkä tarvitsemme. Ja vastaavasti typeryyttä etsiä ensin kaiken maailman muita asioita, kun tietää että niistä joutuu kuitenkin kaikista kerran luopumaan, eikä mitään jää tilalle jos ei ole turvaa Jumalassa.
Herman
 

Re: Miksi uskomme on voimatonta?

ViestiKirjoittaja systeri » 26. Marras 2012 09:24

lonelyrider kirjoitti:Ymmärrän systeri, mitä ajat takaa... mutta...onko koko uskonelmämme vain pelkkää uuden "vian" löytämistä itsestämme. Eikö uskon voiman, Pyhän Hengen tulisi ilmetä meissä, olimme sitten kuinka ns. puhdistuneita ja olimme sitten sen vikamme kanssa tai ilman. Muutoinhan se perustuu siihen, kuinka kasvanut olen tai kuinka Hengellisesti olen hurskas. Ok, hengellisesti täytyy ollakin hurskas, mutta kun ei se tule meistä, vaan eikö se ole Kristuksesta yksistään. Tarkoittiko Jumala että me olemme jossain tietyssä pisteessä, ennenkuin Pyhä Henki tulee meissä näkyväksi, olemme ikäänkuin valmiita sitten kun... sitten kun.


Tähän vielä että kun me tullaan synnin tuntoon ja uskoon Jumalan armosta, niin mehän saadaan Pyhä Henki.Ja se Pyhä Henki alkaa puhua ja näyttää meille mistä tulee luopua ja antaa voiman siihen että voi luopua.Ja mitä enemmän haluamme olla mukana niin sitä enemmän se meissä näkyy ja toimii :think2:
Miksi mulla meni niin kauan aikaa ennenkö pääsin uskossa eteenpäin, oli se että en halunnut luopua kaikesta..olin junttura :roll:
Jumala näytti mulle oman välinpitämättömyyteni semmosen asian kautta, jolloin oli pakko herätä ja nousta huutamaan Jumalan puoleen.Eli tiesin kyllä tavallaan ,mutta en totellut ja tässä näkyy se Jumalan pitkämielisyys ja kärsivällisyys.Hän tuntee meidän sydämmet ja ajatukset, tuntee taustat ,Hän tietää meidän rikkinäisyyden ja ajallaan Hän puhuu ja omalla tavallaan koska Rakastaa äärettömästi..ei sammuta hiillosta eikä lyö lyötyä ilkeyttään, vaan odottaa otollista hetkeä ja toimii Rakkaudesta ihmiseen. Näin uskon asian olevan. :)
systeri
 

Re: Miksi uskomme on voimatonta?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 26. Marras 2012 10:24

Herman, sori että vien keskustelua toiseen suuntaan, otsikkosi hämää ;)

Tietenkin, jos uskomme on Hedelmällistä, se näkyy myös siihen elinpiiriin, jossa elämme.

Systeri...
Kyse ei ole siitä, etteikö tahtoa olisi... nimittäin rehellisesti sanottuna, tahdon palvella Herraa koko sydämestäni... elämäni olisi aika huoletonta varmaan, jos en jatkuvasti etsisi Herran kasvoja... välillä tulee eteen tilanne, jossa tekisi mieli heittää rukkaset tiskiin, koskaan en sitä tee, koska olen hallintavallan antanut Jumalalle.

Aika usein minäkin tuon ihania lohdutuksen sanoja... mutta voitko systeri ihan todella sanoa, että olet luopunut nyt kaikesta Jeesuksen tähden ja evankeliumin tähden, kuljetko johdatuksessa vai elätkö normaalia elämää täällä suomen maassa(en nyt tahdo ketään lannistaa tai saattaa epäuskoon)? Henkilökohtaisesti, vaikka olen uskossa Jeesukseen, Häntä rakastan ja palvon, huomaan aika ajoin, havahtuvani etsimään ahdistuksessani Hänen kasvojaan ja tahtoaan. Minulle ei riitä sellainen ns. normaali kristillisyys, minulle ei riitä muiden uskovien seura... ehkä olen viallinen yksilö... ja minulle tulisi riittää sunnuntaikokoukset ja opillisten asioiden puiminen... tahdon tehdä tekoja sanojen sijaan... mutta minussa ei ole voimaa, vain Jeesus voi antaa voiman, tehdä tekoja Hänen nimissään. Olen "kyvytön ja rampa" ihmisten keskellä, vain Jeesus voi olla se valo minussa... en tiedä, ehken näe sitä vain itse, toivoen että se loistaa muille pimeydessä!
lonelyrider
 

Re: Miksi uskomme on voimatonta?

ViestiKirjoittaja systeri » 26. Marras 2012 10:44

En tietenkään voi "elvistellä" itsestäni,..ainoastaan se että Kristus toimii minussa ja pääsen eteenpäin,näen Jumalan tekevän työtään minussakin, joka edelleen kompastelen mutta kuitenkin haluan.Se ilahduttaa mua,antaa kiitosmielen ja auttaa jaksamaan.
Koko ajan näen epäonnistumisia enkä ajattelekkaan olevani täydellinen,miksi usein kysyt sitä? Oon vain iloinen niistä Jumalan töistä joilla näen Hänen itseäni kasvattavan kohti täydellisyyttä ja iankaikkista elämää :)
systeri
 

Re: Miksi uskomme on voimatonta?

ViestiKirjoittaja systeri » 26. Marras 2012 10:51

Tosin mullakin oli uskoon tullessa monta pientä lasta ja mun viljelysmaani oli kotona...ehkä se ei tyydyttänyt mua kun uskosta osaton ukkoni ei päästänyt mua tekemään työtä sinne, minne muut uskovat ystävät meni ,kaikennäköisiin aktioihin ym:n Mullakin olis ollu intoa, mutta ei mahdollisuuksia.
Kunnes päätin ettei mua edes kiinnosta mm.nuorten parissa oleminen..eikä juuri muukaan :-P .
Tyytymättömyys oli varmaan osana siihen vetelyyteen" mikä iski uskonelämään ja laimensi sitä.
Kiitos Jumalalle että Hän ei antamiaan armolahjojaan kadu ja uskoon tulo on yks semmonen :)
systeri
 

Re: Miksi uskomme on voimatonta?

ViestiKirjoittaja systeri » 26. Marras 2012 10:54

Oon luopunut kaikesta sillä lailla kuin se on mahdollista sydämmessäni ,mikään maallinen ei merkitse mitään Jumalan tuntemisen rinnalla.
Mitä tarkoitit ja ajattelit kysyessäsi olenko luopunut kaikesta?
systeri
 

Re: Miksi uskomme on voimatonta?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 26. Marras 2012 10:56

systeri kirjoitti:En tietenkään voi "elvistellä" itsestäni,..ainoastaan se että Kristus toimii minussa ja pääsen eteenpäin,näen Jumalan tekevän työtään minussakin, joka edelleen kompastelen mutta kuitenkin haluan.Se ilahduttaa mua,antaa kiitosmielen ja auttaa jaksamaan.
Koko ajan näen epäonnistumisia enkä ajattelekkaan olevani täydellinen,miksi usein kysyt sitä? Oon vain iloinen niistä Jumalan töistä joilla näen Hänen itseäni kasvattavan kohti täydellisyyttä ja iankaikkista elämää :)


Odota.. mitä minä kysyn usein? Mulla ei leikkaa.. siis että ajattelenko että sinä ajattelet olevasi täydellinen? En... niin... ihmettelen, miksi uskovaiset ovat tyytyväisiä siihen, ettei "mitään tapahdu" heidän ympärillään, he elävät aivan kuten ennen uskoontuloa... sori jos puhun minä muodossa, mutta uskon tämän olevan raamatun mukaan Jumalan tahto myös... Tahdon, että sairaat paranevat, että saan palvella Herraa... miksi se on vaikea käsittää! Miksi muiden on ollut se aina vaikea käsittää, niin että välillä jätän sen sivuun ja tyydyn puolittaiseen.
lonelyrider
 

Re: Miksi uskomme on voimatonta?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 26. Marras 2012 11:01

systeri kirjoitti:Oon luopunut kaikesta sillä lailla kuin se on mahdollista sydämmessäni ,mikään maallinen ei merkitse mitään Jumalan tuntemisen rinnalla.
Mitä tarkoitit ja ajattelit kysyessäsi olenko luopunut kaikesta?



Ei minullekaan mikään maallinen sydämessäni sillä tavoin merkitse... mutta huomaan usein, kuitenkin olevani "sidottu" maallisiin asioihin... minun arkeni täyttää tämän maailman asiat, ikäänkuin voisin sanoa, että sitä mitä tahdon, en tee... olen itsessäni voimaton. Kun tulin uskoon, jätin asioita ihan maallisesta näkökulmastakin ajateltuna, tulin siihen tulokseen, väärä suunta, sitten tulin varovaiseksi... ja ajattelin odottaa Herran tahtoa... tuntuu olevan väärä suunta sekin... mutta mitä voin kuin odottaa? Odotankohan maailmanloppuun asti jotain... kun minulta kysytään, mihin käytit leiviskäsi? Sanonko, odotin että palaat takaisin ja kaivoin sen tuonne maahan?
lonelyrider
 

Re: Miksi uskomme on voimatonta?

ViestiKirjoittaja systeri » 26. Marras 2012 11:16

Ei kai me olla talenttia kätketty ,ensisijainen työmaa on kotona.Uskon että jo siellä on talentit käytössä kun hoitelemme ukkoa ja lapsiamme ja pidetään lamppuja palamassa ja näkyvillä.Kun on vähässä uskollinen, tyytyväinen ja kiitollinen niin siitä se alkaa,saa laittaa lisää talentteja likoon pikkuhiljaa enemmän :)
systeri
 

Re: Miksi uskomme on voimatonta?

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 26. Marras 2012 11:29

systeri kirjoitti:Ei kai me olla talenttia kätketty ,ensisijainen työmaa on kotona.Uskon että jo siellä on talentit käytössä kun hoitelemme ukkoa ja lapsiamme ja pidetään lamppuja palamassa ja näkyvillä.Kun on vähässä uskollinen, tyytyväinen ja kiitollinen niin siitä se alkaa,saa laittaa lisää talentteja likoon pikkuhiljaa enemmän :)



Ai siinäkö se oli... tyytyminen... en nyt ajatellut lapsiani hyljätä, enkä ukkoa...mutta että sitäkö se Kristuksen seuraaminen olikin, hoitaa sellaista työsarkaa, jonka jumalatonkin hoitaisi. Olla tyytyväinen, hmmm... älä pyydä enempää, vaan tyydy mitä on... pikkuhiljaa hyvä tulee... mutta kun luulin, että Kristuksen valo, olisi jotain, joka muuttaa kaiken, ympäriltämmekin. Olenkohan käsittänyt Jeesuksen voiman väärin? Odotanko Jeesukselta jotain, johon Hän ei yksinkertaisesti pysty?
lonelyrider
 

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 31 vierailijaa

cron