Miksi uskomme on voimatonta?

[Herman]

Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. (Matt.10:1)

Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." (Mark.16:15-18)

Jeesus antoi opetuslapsilleen vallan yli kaiken pimeyden voiman. Miksi se ei tänä päivänä näy? Miksi niin harvat uskovat elävät sitä voitollista, uskon ja toivon ja rakkauden täyttämää, iloista ja ylistävää elämää johon Jeesus meidät jokaisen on kutsunut?

Syy ei ole Jumalassa. Hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat, ja sitä varten Hän tahtoo käyttää jokaista uskovaa armonsa välikappaleena. Syy on aina meissä. En sano tätä syytöksen tai tuomion hengessä, vaan terveessä Pyhän Hengen vaikuttamassa itsetutkiskelussa, armon ja totuuden kautta. Jos elämämme hedelmä ei osoita valkeuden voittoa yli pimeyden vallan, emme ole sillä tavalla antautuneita, kuin Jeesus seuraajiltaan odottaa. Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen.

Opetuslapset joille Jeesus antoi vallan ja voiman, olivat jättäneet kaiken seuratakseen Häntä. Tämän usein unohdamme, ja irroitamme jakeen erilleen ikäänkuin se koskisi jokaista joka vain tiedon tasolla uskoo Jeesukseen. Todellinen usko on kuitenkin enemmän kuin tietoa, se on Elävän Jumalan seuraamista. Kokosydämistä antautumista Jumalalle, elämän hallintavallan luovuttamista Hänen käsiinsä.

Kun avaamme sydämemme Jeesukselle ja antaudumme kokonaan, saamme heti alkaa näkemään miten Jumalan voima toimii meissä ja meidän kauttamme. On kuin sähköjohto olisi kytketty pistokkeeseen, tai vesipato olisi murtunut. Aluksi murtuma on ehkä pieni, mutta kun annamme veden virrata kauttamme, kasvaa se vääjäämättä. Joskus pato voi avautua kerralla isomminkin. Jumalalla on jokaisen kohdalle oma yksilöllinen suunnitelma ja johdatus, mutta varmaa on, että pimeys tulee väistymään omassa elämässämme sekä ympäriltämme ja edestämme, kun lähdemme tosissamme seuraamaan Jeesusta.

[systeri]

Tosi hyvin kirjoitit tästä aiheesta mitä ittekkin oon miettiny viime päivinä.
Itseä ei saisi hallita epäusko tai mikään muu epäilyttävä tekijä,vaan usko siihen että Jumala toimii ja auttaa ja mä luotan Häneen joka päivä ja kaikessa kun Häneen turvaten elän tätä arkipäivää.

Mulla on ollu ajatuksissa mm pelko ja miten päästään sen yläpuolelle.
Sana sanoo, että silloin kun me ollaan rakkaudessa eli Kristuksessa, niin pelkoa meillä ei ole ja että pelossa on rangaistusta.
Ja taas sen että etsivä löytää Jumalan valtakunnan, joka on "vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä".
Se ei oo ihan päivänselvää että sen löytää.itsellä on mennyt useita vuosia löytämiseen ja vasta nyt koen että oon saanut oikeasti maistaa ja elää sitä todeksi, eli se on kasvuprosessi ja paljolti kiinni siitä opetuksesta, "sylihoidosta" mitä meidän kuuluis saada jo uskonelämän alkutaipaleella.

Antautuminen kokonaan Jeesuksen varaan niinkuin kirjoitit ja tyytyminen Jumalan tahtoon antaa meille ne sotavarustukset ,sen voiman ja rauhan joka on jokaiselle Jumalan lapselle tarkoitettu.
Kun sain tämän epäilyksen siitä että saatan olla vakavasti sairas,Jumala laski ihmeellisen rauhan ylleni jota pari kertaa yritti sielunvihollinen saada horjutettua mm ajatuksilla että "ajattele alaikäisiä lapsia miten heidän sitten käy" tai "mieti mihin kaikkeen kamalaan sä oot joutumassa??" ..
Saman tien tuo rauha valtasi mut jälleen kun mielessäni sanoin että Tapahtukoon Jumala sinun tahtosi ja uskon ja luotan siihen että pidät huolen koko perhekunnastani kävi miten kävi...tiedättekö mulle tuli semmonen tunne että pitelen käsissäni "pelon käärmettä" joka yrittää purra mua.Koin oikein että saan ohjata sitä, niinkuin näin kerran sen unen jossa käärme yritti purra mua ,mutta sen suu oli kuin imukuppi jolla ei pystynyt purra.Otin sen hännästä kiinni ja pystyin ohjata sen liikkeitä.Ja uskon että tämä voi tapahtua silloin kun Kristus asuu minussa että me voimme käsin nostella niitä käärmeitä.
Uskon että tämä on alkua sille mitä saan omistaa tulevina aikoina, asia kerrallaan murtaa niitä patoja ja avaa reittejä, niihin "töihin" jotka Jumala on varannu muakin varten.

[systeri]

En malta olla muistelematta niitä kahta Raamatunpaikkaa jotka jo antoivat vuosia sitten lupauksen siitä, miten Jumala alkaa toimia kun me antaudutaan Hänelle ja Hänen puhdistettavakseen

Joh 2
13 Ja juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.
14 Niin hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa.
15 Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon.
16 Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: "Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi."
17 Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut".

Ap 28

1 Kun olimme pelastuneet, niin me sitten saimme tietää, että saaren nimi oli Melite.
2 Ja sen asukkaat osoittivat meille suurta ystävällisyyttä: he sytyttivät nuotion ja ottivat meidät kaikki sen ääreen, kun oli ruvennut satamaan ja oli kylmä.
3 Mutta Paavali kokosi kasan risuja, ja kun hän pani ne nuotioon, tuli kyykäärme kuumuuden tähden esiin ja kävi kiinni hänen käteensä.
4 Kun asukkaat näkivät tuon elukan riippuvan kiinni hänen kädessään, sanoivat he toisilleen: "Varmaan tuo mies on murhaaja, koska kostotar ei sallinut hänen elää, vaikka hän pelastuikin merestä".
5 Mutta hän pudisti elukan tuleen, eikä hänelle tullut mitään vahinkoa.

Kahtena aamuna peräkkäin nää paikat Raamatusta avautui mulle niin , että koin voimakkaasti että ne ovat tapahtuneet (tai tapahtuvat) mulle. Ja uskon että ne kuuluu tapahtua yksilöuskoville mutta myös koko Jumalan seurakunnalle.Ja se on sitä turhista asioista ja synneistä riisumista ja sitä kautta Jumalan voiman lisääntymisestä meissä joka toimii tekemisessä.

Koetelkaa

[systeri]

Kaiken A ja O on Jeesuksen sovitustyö Golgatan keskimmäisellä ristillä, joka on meitä jokaista varten "suoritettu" Voittoja voidaan saada vain Kristuksen maahan vuotaneessa Veressä ja voimassa.

[lonelyrider]

Uskon että voi olla muitakin syitä, kuin se, ettei uskoisi asioita omalle kohdalle tai katsoisi Jumalan olevan jotenkin voimaton.

Henkilökohtaisesti minulle on ollut äärettömän vaikeaa huomata, ettei asiat aina toimi.

Miten jättää asioita tai tietää mikä milloinkin olisi parasta... kun tekee suuntaan tai toiseen, mikään ei muutu. Ihan oman mielen mukaan, ei kannata höyrytä sinne ja tänne... olen huomannut että sen seuraukset voivat olla katastrofaaliset ja eivät välttämättä sisällä Jumalan tahtoa.

Sairaat ei parane ympäriltä, vaikka näen sairaita ja apua tarvitsevia työnkuvan kautta päivittäin.

[lonelyrider]

Lisään vielä, että ei tule väärinkäsityksiä... tottakai syy on itsessäni, jos asiat ei toimi niinkuin pitäisi. Jumala varmasti tahtoo, että usko olisi satoa tuottavaa, mutta jos se puutarhuri on huono, niin ei se Isännän vika ole.

[systeri]

Mulle Jumala on puhunu vuosien varrella asioista jotka tulee jättää tai joissa tulee tehdä parannusta.Uskonelämän alussa oli ne viinat ja ravintolaelämä kaikkine ilmiöineen joista sain puhdistautua Jeesuksen veressä..elämä tasaantui ,mutta hengellistä kasvua ei näkynyt.Vuosien jälkeen Herra osoitti jälleen että oon riippuvainen monesta turhasta asiasta,ammennan väärillä lähteillä, en luota Häneen vaan etsin ratkaisuja vääristä paikoista.
Aloin antaa enemmän aikaa Hänelle, aloin samalla syttyä niin että huomasin ajattelevani ja kaipaavani hengellisiä asioita vuorokauden ympäri.Pyysin puhdista minusta astia käyttöösi.
Silloin tällöin nousee eteen asioita, jotka huomaan että ne ovat vääriä istutuksia mun elämässä.Ja Jumala on suunnitellut niistä myös ulospääsyn mun eteen, niin että en voi olla tajuamatta..en voi olla tekemättä parannusta,esim kateus tai jos katkeruus yrittää tehdä pesää, niin saan heti Jeesuksen nimessä käskeä väistymään loitommalle ja juttelen Jeesukselle ,että ymmärrän että nämä asiat ei kuulu tähän "majaan" ja tiedän Sun tahtos ja hyvyytes mua kohtaan Herra.
Jännitys on yksi asia joka sitoi mua niin, että eräänä yönä unessa itkun kanssa pyysin Jumalalta vapautusta tästä ja vielä aamulla jatkoin rukousta ja sen jälkeen oon saanut esim. laulaa tai tuoda ajatuksiani kokouksissa ilman jännitystä ja kokea tekeväni sen vapaana Pyhässä Hengessä.Se on aivan ihmeellistä ja mahtavaa

Tämmösiä ajatuksia...en oo oikeastaan itsestäni etsiny vikoja, vaan Jumala on osoittanu niitä kun oon pyytäny

Kuuliasuus Jumalalle ja se että asettaa Hänet aina etusijalle elämässään tuo siunauksen.Vertaan sitä siihen kuinka Jumala koetteli Aabrahamia ja pyysi häntä uhraamaan Iisakin ja kun Aabraham totteli niin että olisi sen tehnyt niin, Jumala estikin sen tapahtuman ja lupasi siunauksensa kiitokseksi.Tämmösiä tapauksia voi tulla eteen tänäkin päivänä, Jumala voi koetella meitä mutta tietenkin vähän eri tavalla.

[lonelyrider]

Ymmärrän systeri, mitä ajat takaa... mutta...onko koko uskonelmämme vain pelkkää uuden "vian" löytämistä itsestämme. Eikö uskon voiman, Pyhän Hengen tulisi ilmetä meissä, olimme sitten kuinka ns. puhdistuneita ja olimme sitten sen vikamme kanssa tai ilman. Muutoinhan se perustuu siihen, kuinka kasvanut olen tai kuinka Hengellisesti olen hurskas. Ok, hengellisesti täytyy ollakin hurskas, mutta kun ei se tule meistä, vaan eikö se ole Kristuksesta yksistään. Tarkoittiko Jumala että me olemme jossain tietyssä pisteessä, ennenkuin Pyhä Henki tulee meissä näkyväksi, olemme ikäänkuin valmiita sitten kun... sitten kun.

[systeri]

Ei siinä mun mielestä siitä oo kysymys kuinka valmiita tai hurskaita vaan siitä tunnemmeko "paimenen ja hänen hajunsa" ja onko halu seurata häntä ja hänen ääntään vai ollaanko välinpitämättömiä?
Raamatus on paikka/paikkoja jotka todistaa, ei lain teoista , vaan uskossa kuuliaisuudesta saaduista siunauksista ,kun me ollaan Jumalan lapsia ja vaelletaan Jumalan tahdossa ja suunnitelmissa.

Gal 3

5 Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,
6 samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"?
7 Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.
8 Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi".
9 Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.

[systeri]

Kuuntelin vähän aikaa sitten haastattelun kuinka pienen lapsen vilpitön rukous auttoi isää paranemaan keuhkosyövästä.Jumala kirkastaa itsensä silloin kun tahtoo..ei se oo meistä kiinni mutta oma uskonelämä uudistuu ja raitistuu kun on halu seurata Jeesusta koko sydämmisesti.