Pitkästä aikaa, muutama sananen

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Masa » 13. Marras 2012 21:04

Kirjoitan pitkästä aikaa tänne foorumille.

Anteeksianto on edelleen pyörinyt sydämen päällä jo pidemmän aikaa. Kirjoitan siitä taas muutaman sanasen,jotta saan omat ajatukset kasaan.

Anteeksiantaminen ja anteeksi pyytäminen ovat asioina hyvinkin hienosyinen juttu, jonka purkamiseen pitää käyttää aikaa, jotta tulisi oikein ymmärretyksi.

Seuraava kirjoitus koskee ainoastaan uskovia:
Ilman anteeksi pyytämistä ei voi olla myöskään anteeksiantamista. Ei Jumalakaan anna meille anteeksi ellemme sitä häneltä pyydä, mutta kun pyydämme, saamme anteeksi. Oikeanlainen anteeksi pyytäminen lähtee aina sydämestä ja sisältää aina halun parannukseen. Jos emme pyydä anteeksi sydämestämme ei ole tapahtunut myöskään anteeksi pyytämistä. Monet vesittävät tämän ajatuksen (Matt 18:21) vetoamalla Jeesuksen sanoihin anteeksiannosta, mutta Luukkaan evankeliumin kohdassa Luuk17:4 sanotaan seuraavasti: ”Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: minä kadun, niin anna hänelle anteeksi”. ” Minä kadun”- sanoilla veli antaa ymmärtää halun parannuksen tekoon. Kuten huomataan Jeesuksen sanoista, anteeksiantamista ei tapahdu ilman parannusta ja anteeksi pyytämistä.

Kuten näemme, parannuksen teko tai halu parannukseen on ehdoton edellytys kun uskova pyytää anteeksi. Sanoisin että se on jopa uskovalle velvollisuus.

Olen siis sitä mieltä, ettei kukaan voi tehdä anteeksipyyntöä sydämestään, ellei ymmärrä omaa tekoaan. Me voimme pyytää anteeksi esim. ympäristön paineen vuoksi tai lain vuoksi: Minun on pakko pyytää anteeksi”.

Olette kenties kuulleet kertomuksen naisesta, joka oli selvinnyt natsien keskitysleiriltä. Nainen oli pitämässä tilaisuutta ja sen aikana nainen näki keskitysleirillä olleen vartijan. Nainen oli päättänyt jo aikaisemmin, ettei koskaan voi antaa vartijalle anteeksi hänen tekojaan, mutta tilaisuuden jälkeen vartija tuli pyytämään anteeksi naiselta pahoja tekojaan ja nainen antoi anteeksi, vaikka oli päättänyt ettei anna anteeksi.
Uskoisin, että nainen pystyi antamaan anteeksi sen vuoksi, että pyyntö oli aito ja tuli sydämestä. Jos vartija olisi tullut ja sanonut ”sorry”, en usko, että nainen olisi pystynyt antamaan anteeksi, koska anteeksipyynnössä ei olisi ollut katumusta.

Kertomuksen nainen toimi juuri niin kuin uskovan pitää toimia. Hänen lihansa kielsi anteeksiantamisen, mutta naisessa asuva Pyhä henki yhtyi vartijan anteeksipyyntöön. Uskovassa asuva Pyhä henki pystyy erottamaan aidon anteeksipyynnön ja vastaa siihen anteeksiannolla. Pyhä henki odottaa jopa vuosia ja on aina valmis antamaan anteeksi jos sitä pyydetään.

Vaikka toinen ihminen ei koskaan pyytäisi anteeksi on anteeksiantajalla velvollisuus käsitellä asia ettei katkeroituisi ja laittaa asia sydämessä sivuun odottamaan anteeksipyyntöä. Anteeksiantaja ei milloinkaan saa vaatia anteeksipyyntöä, vaan hänen tulee odottaa. Hän ei myöskään saa laittaa anteeksipyyntöä ystävyyden ehdoksi, mutta rikkomusta ei saa siunata. Ystävyys säilyy, mutta rikkomus uinuu odottamassa anteeksi pyytäjän nöyrtymistä Jumalan edessä. Kun nöyrtyminen on Jumalan mielen mukainen, on anteeksiantajan helppo antaa pyytäjälle anteeksi ilman ehtoja.
Masa
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 13. Marras 2012 21:24

Uskovana, minun on silti pyrittävä anteeksiantoon, vaikka toinen ei koskaan ymmärtäisi olla pahoillaan, asiaa ei voi jättää sivuun odottamaan oikeaa hetkeä, sillä sitä ei tule välttämättä koskaan. Tämä on tärkeä, sillä anteeksiantamattomuus on lasti, joka vääjäämättä katkeroittaa. En sano, että anteeksianto olisi helppoa, helposti anteeksiantamattomuus voi kietoa juuriaan, joka päivä on mentävä ristinjuurelle (en tarkoita että samoista asioista joka päivä tarvitsisi). Joskus asioihin voi palata uudemman kerran ja uudemman kerran, vaikka luuli jo antaneensa anteeksi, tulee jokin haava esiin, siltikin, on mentävä ristinjuurelle jälleen.

Tällaisia ajatuksia. Ja mukava että palasit palstalle pitkän ajan jälkeen. :)
lonelyrider
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 04. Joulu 2012 21:23

Ok, puran sitten ajatuksia aiheesta... jos ymmärsin oikein... ajattelet, että anteeksiannolle, tulee olla vastapuolen anteeksipyyntö? Tätä en henk.kohtaisesti allekirjoita, asiata ei tule jättää jonnekin sivuun, koska välttämättä koskaan anteeksipyyntöä ei tule, mitään sivuuttamispaikkaa ei ole olemassa, se ei ole erillinen välimuoto, joko ihminen antaa anteeksi tai on antamatta... siihen ei tarvita, suullista tai toisen ihmisen tekemää katumusprosessia, että voi antaa anteeksi. Vaikeaahan ihmisen voi olla itsessään antaa anteeksi, jos toinen ei ymmärrä koskaan olla pahoillaan... mutta Jeesuksessa tämäkin on mahdollista, ei minussa itsessäni välttämättä ole sellaiseen anteeksiantoon mahdollisuutta kaikilta osin, usein katkeruudenjuuria voi jäädä ihmisen alitajuntaan, jos Jumala ei niitä paljasta vähä vähältä.

Mielestäni anteeksipyyntö tulisi hyväksyä sellaisena kuin se sanotaan, ilman analysointia, onko se sydämestä tullutta vai ei, koska ne asiat punnitaan kyllä loppupeleissä, ei ihmisten toimesta, Jumala on se joka tutkii sydämet.

Toisaalta sanot, että uskovan tulee pyytää anteeksi, totta tietenkin, Pyhän Hengen tulisi antaa omatunto, joka kertoo sen olevan aiheellinen, aina kaikki ei vain mene "kirjoitusten" mukaan elävässä elämässä ja joudumme kohtaamaan monenlaista ihmistä uskovaa tai eiuskovaa.

Yritin lukea ajan kanssa, olen pahoillani jos en ymmärtänyt pointtia, näin etukäteen jo. Nimittäin nyt jo etukäteen "pelkään" kirjoittaa sinulle mitään, koska luultavasti olen käsittänyt väärin, todennäköistä sekin, mutta älä ainakaan ota siitä ihteesi, sellaisena en sitä tarkoita sanoa.
lonelyrider
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 08. Joulu 2012 13:29

Tuli mieleen tästä anteeksiantamisesta...
Yhden hyvän ystäväni juutalainen mies kuoli äskettäin :cry:
Hänet haudattiin juutalaiseen tapaan. En itse päässyt hautajaisiin, mutta ystäväni kertoi, että hautajaisissa oli jokainen omainen ja ystävä ihan ääneen sanonut antavansa kaiken vainajalle anteeksi sekä myös pyytänyt häneltä anteeksi kaikkea, jos itse oli vainajaa jollain tavalla loukannut. Ajattelen, että tällainen on ihan hyvä tapa. Siinä ihminen saa ainakin alun todelliselle anteeksiannolle... Olisihan kauheaa jos sydämeen jäisi anteeksiantamattomuutta kuollutta kohtaan...
Tämä ystäväni oli nyt muutaman päivän täällä meillä juttelemassa ja toipumassa ja puhuimme muutenkin paljon anteeksiantamisesta. Se on todellakin pelastuskysymys. Moni oppi on vain pintaa, mutta opetus anteeksiantamisesta kuuluu pelastuksen tärkeimpään sisältöön. Jos me emme anna toisille sydämestämme anteeksi, niin Jumala ei ihan oikeasti anna meille meidän syntejämme anteeksi. Siksi Pyhä Henki meissä vaatii anteeksiantoa ihan jokaiselle :hearts:
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Masa » 08. Joulu 2012 14:55

Ihan lyhyesti,
Pointtini tässä asiassa että meiltä odotetaan anteeksiantoa , mutta anteeksipyyntöä ei ole tarpeen tuoda koskaan esille - minusta opetus ainaisesta anteeksiannosta ilman anteeksipyyntöä uskovien keskuudessa on kierotunut.
Tämä kieroutuneisuus johtaa vääjämättömästi siihen ettei kukaan meistä enää pyydä anteeksi, odotetaan ainoastaan ja turvaudutaan väärään turvallisuuden tunteeseen, kun odotetaan anteeksiannon tulevan niin kuin "manulle illallinen".
Moinen opetus liippaa liian läheltä "kaikki pelastuu oppia". Uskova saa tehdä ihan mitä tahansa eikä tarvitse vaivautua ensin parannukseen ja sitä kautta anteeksipyyntöön.
Masa
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 08. Joulu 2012 16:33

Masa kirjoitti:Ihan lyhyesti,
Pointtini tässä asiassa että meiltä odotetaan anteeksiantoa , mutta anteeksipyyntöä ei ole tarpeen tuoda koskaan esille - minusta opetus ainaisesta anteeksiannosta ilman anteeksipyyntöä uskovien keskuudessa on kierotunut.
Tämä kieroutuneisuus johtaa vääjämättömästi siihen ettei kukaan meistä enää pyydä anteeksi, odotetaan ainoastaan ja turvaudutaan väärään turvallisuuden tunteeseen, kun odotetaan anteeksiannon tulevan niin kuin "manulle illallinen".
Moinen opetus liippaa liian läheltä "kaikki pelastuu oppia". Uskova saa tehdä ihan mitä tahansa eikä tarvitse vaivautua ensin parannukseen ja sitä kautta anteeksipyyntöön.


Siis miten se kierouttaisi mitään, että aina tulee antaa anteeksi... uskovalle on annettu omatunto joka kertoo, että on anteeksipyynnön paikka, ei uskovan tule ajatella, että saan anteeksi joka tapauksessa, sehän olisi aivan kiero ajatusmalli.

Mutta jos omakohtaisesti katsoo ja elää uskoa, niin antaa anteeksi myös niille jotka ovat minua vastaan rikkoneet(ja se ei edellytä sitä ettäkö joku tulisi pyytämään minulta anteeksi).
lonelyrider
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Herman » 08. Joulu 2012 16:36

Kyllä minulla ainakin sydän syyttää, jos olen jotakin kohtaan rikkonut, ennenkuin pyydän anteeksi. Vaikka tiedän, että toinen on sen jo omalta osaltaan antanut anteeksi. Sillä ei rikkonutta ihmistä toisen ihmisen anteeksianto vapauta, vaan Jumalan anteeksianto, ja se tulee täydelliseksi vasta kun olemme tunnustaneet syntimme ja pyytäneet anteeksi siltä jota vastaan olemme rikkoneet.
Herman
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 08. Joulu 2012 20:02

Toki on tärkeää myös pyytää anteeksi, kuten Masa kirjoitti. Sitä voi vaatia itseltään, mutta ei toisilta. Siis minun on aina pyydettävä anteeksi jokaiselta, jota olen loukannut, mutta minun on kuitenkin annettava anteeksi ihan aina ihan jokaiselle, joka on minua vastaan rikkonut, vaikka hän ei ikinä pyytäisi minulta anteeksi. Näin on helppo elää ;gladly:
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 08. Joulu 2012 20:37

*
Olin joku vuosi sitten David Wilkersonin kokouksessa. David Wilkerson kertoi että hänen huomaamattaan hänen sanat tai käytöstavat loukkasi 15 henkilöä ja ne vetäytyi pois seurakunnanyhteydestä. Myöhemmin Pyhä Henki paljasti hänelle ja David joutui käymään heidän kotiin yksitellen ja kysyi mikä syy miksi vetäytyi pois seurakunnanyhteydestä. He yksitellen kertoi Davidille itkien mitä David teki... David kuunteli ja katui kans. David pyysi myös anteeksi.

Etsin googleen kautta Davidin aiheen enkä löytänyt sen mutta muistan hyvin mitä hän saarnasi ja hän painosti ja kehoitti meitä tekemään samoin jos joku vetäytyy pois huomaamattamme seurakunnanyhteydestä tai uskovien yhteydestä. He ei enemmän katkeroituisi. Kyllä anteeksipyyntöä David Wilkerson piti tärkeänä.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Masa » 08. Joulu 2012 20:40

lonelyrider kirjoitti:
Masa kirjoitti:Ihan lyhyesti,
Pointtini tässä asiassa että meiltä odotetaan anteeksiantoa , mutta anteeksipyyntöä ei ole tarpeen tuoda koskaan esille - minusta opetus ainaisesta anteeksiannosta ilman anteeksipyyntöä uskovien keskuudessa on kierotunut.
Tämä kieroutuneisuus johtaa vääjämättömästi siihen ettei kukaan meistä enää pyydä anteeksi, odotetaan ainoastaan ja turvaudutaan väärään turvallisuuden tunteeseen, kun odotetaan anteeksiannon tulevan niin kuin "manulle illallinen".
Moinen opetus liippaa liian läheltä "kaikki pelastuu oppia". Uskova saa tehdä ihan mitä tahansa eikä tarvitse vaivautua ensin parannukseen ja sitä kautta anteeksipyyntöön.


Siis miten se kierouttaisi mitään, että aina tulee antaa anteeksi... uskovalle on annettu omatunto joka kertoo, että on anteeksipyynnön paikka, ei uskovan tule ajatella, että saan anteeksi joka tapauksessa, sehän olisi aivan kiero ajatusmalli.

Mutta jos omakohtaisesti katsoo ja elää uskoa, niin antaa anteeksi myös niille jotka ovat minua vastaan rikkoneet(ja se ei edellytä sitä ettäkö joku tulisi pyytämään minulta anteeksi).


Miten se kierouttaa?
Ei se anteeksiantajaa välttämättä kierouta vaan anteeksipyytäjän osassa olevaa. Hänen jonka pitäisi pyytää anteeksi luistelee parannuksen paikalta pois, tämä taas johtaa vääjämättä ihmisellä siihen tilanteeseen jossa hän on aina oikeassa oli kyseessä ihan mikä tahansa asia.
Anteeksipyyntöön kun pitää sisältyä kaksi asiaa ymmärrys omasta rikkomuksesta ja parannus ettei enää tekisi samaa asiaa uudesta.
Monasti olen sanonut, jos uskova ei halua pyytää anteeksi hän pakenee omaa tilannettaan ja pahimassa tapauksessa selitää omaa rikkomustaan pois näin toimien tekee kaksin kertaisen synnin josta jälkimmäinen on ensimmäistä pahempi.
Mikä uskovien keskuudessa jatkuu, opetus "anteeksiannon automatiikasta joka voi olla pahimassa tapauksessa synnin varjelemista se ei voi olla uskovalle loppupelissä hyväksi.

Aihe on tieysti hienosyinen mutta, anteeksipyyntö on yhtä tärkeä kuin anteeksianto.
Masa
 

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 35 vierailijaa

cron