Pitkästä aikaa, muutama sananen

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Masa » 08. Joulu 2012 20:45

vaisuliini kirjoitti:*
Olin joku vuosi sitten David Wilkersonin kokouksessa. David Wilkerson kertoi että hänen huomaamattaan hänen sanat tai käytöstavat loukkasi 15 henkilöä ja ne vetäytyi pois seurakunnanyhteydestä. Myöhemmin Pyhä Henki paljasti hänelle ja David joutui käymään heidän kotiin yksitellen ja kysyi mikä syy miksi vetäytyi pois seurakunnanyhteydestä. He yksitellen kertoi Davidille itkien mitä David teki... David kuunteli ja katui kans. David pyysi myös anteeksi.

Etsin googleen kautta Davidin aiheen enkä löytänyt sen mutta muistan hyvin mitä hän saarnasi ja hän painosti ja kehoitti meitä tekemään samoin jos joku vetäytyy pois huomaamattamme seurakunnanyhteydestä tai uskovien yhteydestä. He ei enemmän katkeroituisi. Kyllä anteeksipyyntöä David Wilkerson piti tärkeänä.


Tuossa jo nähdään kuinka tärkeä anteeksipyyntö sydämestä on - järisyttävän tärkeä. Nyt opetetaan juuri toisinpäin eli nuo 15 olisi pitänyt mennä D.W:n luo ja antaa hänelle anteeksi ihan noin vain. Eli nykyopetuksen mukaan DW olisi ollut itseensä äärimmäisen tyytyväinen kun 15 henkilöä olisi lähtenyt seurakunnasta pois.
Masa
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Herman » 08. Joulu 2012 20:54

Olen sitä mieltä, että anteeksi antaminen ja pyytäminen on molemmat tärkeitä. Mutta mielestäni tärkeintä on pitää huoli omasta tilastaan, eikä niin paljoa keskittyä toisten tilaan. Ajattele jos toinen ihminen ei koskaan tule pyytämään sinulta anteeksi. Jäät katkeraksi loppuelämäksi, jos et Jumalan edessä anna hänelle anteeksi siitä huolimatta, että hän ei sitä tule sinulta pyytämään. Siksi meidän tulee antaa toisille anteeksi JUMALAN EDESSÄ kaikki, vaikka he eivät meiltä sitä pyydäkään. Kyse ei ennenkaikkea ole ihmisten väleistä, vaan meidän ja Jumalan väleistä.

Mutta toisen osapuolen näkökulmasta, on myös äärimmäisen tärkeää pyytää anteeksi. Sillä jos ei sitä tee, saattaa toisen katkeruuden kiusaukseen. Ja tässäkin on ennenkaikkea kyse Jumala-suhteesta, ei ihmisten väleistä. Jumala mielistyy, ja voisi jopa sanoa että vaatii anteeksipyytämistä, jos olemme rikkoneet toista vastaan.
Herman
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Masa » 08. Joulu 2012 21:02

Herman kirjoitti:Olen sitä mieltä, että anteeksi antaminen ja pyytäminen on molemmat tärkeitä. Mutta mielestäni tärkeintä on pitää huoli omasta tilastaan, eikä niin paljoa keskittyä toisten tilaan. Ajattele jos toinen ihminen ei koskaan tule pyytämään sinulta anteeksi. Jäät katkeraksi loppuelämäksi, jos et Jumalan edessä anna hänelle anteeksi siitä huolimatta, että hän ei sitä tule sinulta pyytämään. Siksi meidän tulee antaa toisille anteeksi JUMALAN EDESSÄ kaikki, vaikka he eivät meiltä sitä pyydäkään. Kyse ei ennenkaikkea ole ihmisten väleistä, vaan meidän ja Jumalan väleistä.

Mutta toisen osapuolen näkökulmasta, on myös äärimmäisen tärkeää pyytää anteeksi. Sillä jos ei sitä tee, saattaa toisen katkeruuden kiusaukseen. Ja tässäkin on ennenkaikkea kyse Jumala-suhteesta, ei ihmisten väleistä. Jumala mielistyy, ja voisi jopa sanoa että vaatii anteeksipyytämistä, jos olemme rikkoneet toista vastaan.


En kyllä tiedä miksi käännät tämän näin, sinulla on siihen syysi sitä en tiedä
lue mitä kirjoitin heti ensimmäiseen viestiini.

Kirjoitin näin: "Vaikka toinen ihminen ei koskaan pyytäisi anteeksi on anteeksiantajalla velvollisuus käsitellä asia ettei katkeroituisi ja laittaa asia sydämessä sivuun odottamaan anteeksipyyntöä"

Eli ihminen totta kai käsittelee asian, niin ettei se jää vaimaamaan eli tavallaan tekee anteeksiannon sitä kautta, mutta hän ei voi tehdä sitä suullisesti ennen kuin toinen on pyytänyt anteeksi.
Anteeksiantaja jää siis odottamaan, jos vaikka anteeksipyytäjä tekisi parannuksen ja pyytäisi anteeksi.
ASIAN PONTTI ON USKOVA EI KOSKAAN SAA MENNÄ JUMALAN SELÄN TAAKSE JOS ON TEHNYT SYNTIÄ TOISTA IHMISTÄ KOHTAA. SE ON HALPAMAISTA JA VÄÄRIN. :)
On täysin absuridia ajatus että Jumala antaa minulle anteeksi kun olen rikkonut toista vastaan enkä pyydä anteeksi - aivan pöljä ajatus. :)

Sitten kirjoitit

" tässäkin on ennenkaikkea kyse Jumala-suhteesta, ei ihmisten väleistä. Jumala mielistyy, ja voisi jopa sanoa että vaatii anteeksipyytämistä, jos olemme rikkoneet toista vastaan"

Kyllä tässä on juuri ihmisten välisistä asioista kyse, sitä ei saa koskaan unhtoaa -

matt
5:23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.
Masa
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Herman » 08. Joulu 2012 21:14

Masa kirjoitti:
Herman kirjoitti:Olen sitä mieltä, että anteeksi antaminen ja pyytäminen on molemmat tärkeitä. Mutta mielestäni tärkeintä on pitää huoli omasta tilastaan, eikä niin paljoa keskittyä toisten tilaan. Ajattele jos toinen ihminen ei koskaan tule pyytämään sinulta anteeksi. Jäät katkeraksi loppuelämäksi, jos et Jumalan edessä anna hänelle anteeksi siitä huolimatta, että hän ei sitä tule sinulta pyytämään. Siksi meidän tulee antaa toisille anteeksi JUMALAN EDESSÄ kaikki, vaikka he eivät meiltä sitä pyydäkään. Kyse ei ennenkaikkea ole ihmisten väleistä, vaan meidän ja Jumalan väleistä.

Mutta toisen osapuolen näkökulmasta, on myös äärimmäisen tärkeää pyytää anteeksi. Sillä jos ei sitä tee, saattaa toisen katkeruuden kiusaukseen. Ja tässäkin on ennenkaikkea kyse Jumala-suhteesta, ei ihmisten väleistä. Jumala mielistyy, ja voisi jopa sanoa että vaatii anteeksipyytämistä, jos olemme rikkoneet toista vastaan.


En kyllä tiedä miksi käännät tämän näin, sinulla on siihen syysi sitä en tiedä
lue mitä kirjoitin heti ensimmäiseen viestiini.

Kirjoitin näin: "Vaikka toinen ihminen ei koskaan pyytäisi anteeksi on anteeksiantajalla velvollisuus käsitellä asia ettei katkeroituisi ja laittaa asia sydämessä sivuun odottamaan anteeksipyyntöä"

Eli ihminen totta kai käsittelee asian, niin ettei se jää vaimaamaan eli tavallaan tekee anteeksiannon sitä kautta, mutta hän ei voi tehdä sitä suullisesti ennen kuin toinen on pyytänyt anteeksi.
Anteeksiantaja jää siis odottamaan, jos vaikka anteeksipyytäjä tekisi parannuksen ja pyytäisi anteeksi.


En kääntänyt asiaa eikä tuo ollut vastaus kenellekään erityisesti, toin vain esille oman näkemykseni asiasta. Minusta vaikuttaa, että me ajatellaan asiasta aikalailla samoin. Tietenkään suullisesti toiselle ihmiselle ei tehdä anteeksiantoa jos hän ei sitä pyydä - eikä toinen edes halua sitä, jos ei hän sitä pyydä.


Masa kirjoitti:Sitten kirjoitit

" tässäkin on ennenkaikkea kyse Jumala-suhteesta, ei ihmisten väleistä. Jumala mielistyy, ja voisi jopa sanoa että vaatii anteeksipyytämistä, jos olemme rikkoneet toista vastaan"

Kyllä tässä on juuri ihmisten välisistä asioista kyse, sitä ei saa koskaan unhtoaa -

matt
5:23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.


Minun mielestä juuri nuo jakeet osoittavat, että kyseessä on ennenkaikkea meidän ja Jumalan välit. Koska tuossa Jeesus opetti, ettei Jumala anna anteeksi, ennenkuin on käyty sopimassa veljen kanssa. Eli tuossa veljen kanssa sopimisessa on perimmältään kysymys väleistä Jumalan kanssa, ei tuon ihmisen kanssa. Vai luemmeko ihan eri tavalla kirjoituksia?
Herman
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 08. Joulu 2012 21:16

*
Masa, on huomioittava että toisiin ihmisiin se teko voi jättää syvän haavan niin heidän on vaikea antaa anteeksi omin voimin. Anteeksipyyntö voi helpottaa ja se vapauttaa heidät...
Oman kokemukseni mukaan tiedän miten on vaikea antaa anteeksi omin avuin ja minulla kesti koko vuoden kunnes sain Jumalalta voimaa antamaan anteeksi. Koska se teko jätti minuun syvän haavan.

Myös pelkästään sana ilman anteeksipyyntöä vapauttaa ettei enää jäisi katkeroitumaan.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Herman » 08. Joulu 2012 21:26

Tuota en oikein ymmärrä, että uskova menisi Jumalan selän taakse jos on tehnyt syntiä toista ihmistä vastaan. Ei ole muistaakseni koskaan tullut eteeni sellaista tapausta.

Mutta se on yleisempää, että mennään toisten ihmisten taakse jos ollaan rikottu Jumalaa vastaan. Se alkoi jo syntiinlankeemuksesta, kun Aadam sanoi "vaimo antoi minulle ja minä söin". Jumala tuomitsi silti Aadamin teon syntinä Häntä kohtaan.
Herman
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Masa » 08. Joulu 2012 21:29

Herman kirjoitti:
Masa kirjoitti:
Herman kirjoitti:Olen sitä mieltä, että anteeksi antaminen ja pyytäminen on molemmat tärkeitä. Mutta mielestäni tärkeintä on pitää huoli omasta tilastaan, eikä niin paljoa keskittyä toisten tilaan. Ajattele jos toinen ihminen ei koskaan tule pyytämään sinulta anteeksi. Jäät katkeraksi loppuelämäksi, jos et Jumalan edessä anna hänelle anteeksi siitä huolimatta, että hän ei sitä tule sinulta pyytämään. Siksi meidän tulee antaa toisille anteeksi JUMALAN EDESSÄ kaikki, vaikka he eivät meiltä sitä pyydäkään. Kyse ei ennenkaikkea ole ihmisten väleistä, vaan meidän ja Jumalan väleistä.

Mutta toisen osapuolen näkökulmasta, on myös äärimmäisen tärkeää pyytää anteeksi. Sillä jos ei sitä tee, saattaa toisen katkeruuden kiusaukseen. Ja tässäkin on ennenkaikkea kyse Jumala-suhteesta, ei ihmisten väleistä. Jumala mielistyy, ja voisi jopa sanoa että vaatii anteeksipyytämistä, jos olemme rikkoneet toista vastaan.


En kyllä tiedä miksi käännät tämän näin, sinulla on siihen syysi sitä en tiedä
lue mitä kirjoitin heti ensimmäiseen viestiini.

Kirjoitin näin: "Vaikka toinen ihminen ei koskaan pyytäisi anteeksi on anteeksiantajalla velvollisuus käsitellä asia ettei katkeroituisi ja laittaa asia sydämessä sivuun odottamaan anteeksipyyntöä"

Eli ihminen totta kai käsittelee asian, niin ettei se jää vaimaamaan eli tavallaan tekee anteeksiannon sitä kautta, mutta hän ei voi tehdä sitä suullisesti ennen kuin toinen on pyytänyt anteeksi.
Anteeksiantaja jää siis odottamaan, jos vaikka anteeksipyytäjä tekisi parannuksen ja pyytäisi anteeksi.


En kääntänyt asiaa eikä tuo ollut vastaus kenellekään erityisesti, toin vain esille oman näkemykseni asiasta. Minusta vaikuttaa, että me ajatellaan asiasta aikalailla samoin. Tietenkään suullisesti toiselle ihmiselle ei tehdä anteeksiantoa jos hän ei sitä pyydä - eikä toinen edes halua sitä, jos ei hän sitä pyydä.


Masa kirjoitti:Sitten kirjoitit

" tässäkin on ennenkaikkea kyse Jumala-suhteesta, ei ihmisten väleistä. Jumala mielistyy, ja voisi jopa sanoa että vaatii anteeksipyytämistä, jos olemme rikkoneet toista vastaan"

Kyllä tässä on juuri ihmisten välisistä asioista kyse, sitä ei saa koskaan unhtoaa -

matt
5:23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.


Minun mielestä juuri nuo jakeet osoittavat, että kyseessä on ennenkaikkea meidän ja Jumalan välit. Koska tuossa Jeesus opetti, ettei Jumala anna anteeksi, ennenkuin on käyty sopimassa veljen kanssa. Eli tuossa veljen kanssa sopimisessa on perimmältään kysymys väleistä Jumalan kanssa, ei tuon ihmisen kanssa. Vai luemmeko ihan eri tavalla kirjoituksia?


Kyllä me taidamme lukea eri tavalla kirjoituksia ainakin tässä kohtaa - luen tuon kohdan näin "ei se toinen ihminen ole millään tavalla ulkopuolinen, vaan kyllä hän joka ennen alttaria käy sopimassa. on veljensä kanssa tekemisissä. Jumala kyllä antaa tuon sykäyksen jo uskoon tulossa.
Eli pitäisi olla itsestään selvyys pyytää myös veljeltä anteeksi jos on rikkonut. voitaisiinko sanoa kaksi ihmistä solmii rauhan, jonka Jumala vahvistaa.
Viimeksi muokannut Masa päivämäärä 08. Joulu 2012 21:38, muokattu yhteensä 1 kerran
Masa
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Masa » 08. Joulu 2012 21:32

vaisuliini kirjoitti:*
Masa, on huomioittava että toisiin ihmisiin se teko voi jättää syvän haavan niin heidän on vaikea antaa anteeksi omin voimin. Anteeksipyyntö voi helpottaa ja se vapauttaa heidät...
Oman kokemukseni mukaan tiedän miten on vaikea antaa anteeksi omin avuin ja minulla kesti koko vuoden kunnes sain Jumalalta voimaa antamaan anteeksi. Koska se teko jätti minuun syvän haavan.

Myös pelkästään sana ilman anteeksipyyntöä vapauttaa ettei enää jäisi katkeroitumaan.


Juuri tätä olen yrittänyt sanoa tässäkin ketjussa,
Anteeksianto vapauttaa rikkojan - anteeksipyyntö aukaisee rikotun sydämen.
1+1=2
Masa
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Masa » 08. Joulu 2012 21:37

Herman kirjoitti:Tuota en oikein ymmärrä, että uskova menisi Jumalan selän taakse jos on tehnyt syntiä toista ihmistä vastaan. Ei ole muistaakseni koskaan tullut eteeni sellaista tapausta.

Mutta se on yleisempää, että mennään toisten ihmisten taakse jos ollaan rikottu Jumalaa vastaan. Se alkoi jo syntiinlankeemuksesta, kun Aadam sanoi "vaimo antoi minulle ja minä söin". Jumala tuomitsi silti Aadamin teon syntinä Häntä kohtaan.


Jumalan selän taakse pakenemista tapahtuu tällä hetkellä hyvinkin paljon.. oletko koskaan kuullut rikkojan sanovan
".. minäkin olen vajavainen," jne
Eli heti kun rikkoja jää rikkeestä kiinni - hän kovin usein pakenee sanomalla "... olen vain vajavainen tms" eli ei ota itse vastuuta sanoistaan ja teoistaa.
Juuri tuo on pakenemista Jumalan selän taakse väärällä tavalla.

Yhtä yleistä on kyllä tuo minkä sanoit eli pakeneminen ihmisen taakse ".. en mää olisi tehnyt... mutta kun sä oot tollanen". eli syytetään omista teoista toista ihmistä.
Masa
 

Re: Pitkästä aikaa, muutama sananen

ViestiKirjoittaja Herman » 08. Joulu 2012 21:44

Masa kirjoitti:Kyllä me taidamme lukea eri tavalla kirjoituksia ainakin tässä kohtaa - luen tuon kohdan näin "ei se toinen ihminen ole millään tavalla ulkopuolinen, vaan kyllä hän joka ennen alttaria käy sopimassa. on veljensä kanssa tekemisissä. Jumala kyllä antaa tuon sykäyksen jo uskoon tulossa.
Eli pitäisi olla itsestään selvyys pyytää myös veljeltä anteeksi jos on rikkonut. voitaisiinko sanoa kaksi ihmistä solmii rauhan, jonka Jumala vahvistaa.


Toisaalta kyllä, mutta täytyy ensin ymmärtää ja muistaa, että meissä itsessämme ei ole mitään hyvää. Ei pienintäkään halua antaa tai pyytää toisilta anteeksi. Meidän täytyy saada ensin Jumalan rakkautta ja anteeksiantoa, sitten vasta voimme antaa niitä ihmisille. Jos ei tätä ymmärrä, on kaikki niinsanotut anteeksiantamiset tai pyytämiset pelkkää omahyväisyyttä. Ihminen voi suorittaa sekä anteeksipyytämisen että -antamisen väärällä asenteella ja motiivilla.

(En tarkoita nyt näitä asioita mitenkään vastaväitteinä, tämä on vain ajatuksenvirtaa aiheeseen liittyen..)
Herman
 

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 27 vierailijaa

cron