Kirjoitan pitkästä aikaa tänne foorumille.
Anteeksianto on edelleen pyörinyt sydämen päällä jo pidemmän aikaa. Kirjoitan siitä taas muutaman sanasen,jotta saan omat ajatukset kasaan.
Anteeksiantaminen ja anteeksi pyytäminen ovat asioina hyvinkin hienosyinen juttu, jonka purkamiseen pitää käyttää aikaa, jotta tulisi oikein ymmärretyksi.
Seuraava kirjoitus koskee ainoastaan uskovia:
Ilman anteeksi pyytämistä ei voi olla myöskään anteeksiantamista. Ei Jumalakaan anna meille anteeksi ellemme sitä häneltä pyydä, mutta kun pyydämme, saamme anteeksi. Oikeanlainen anteeksi pyytäminen lähtee aina sydämestä ja sisältää aina halun parannukseen. Jos emme pyydä anteeksi sydämestämme ei ole tapahtunut myöskään anteeksi pyytämistä. Monet vesittävät tämän ajatuksen (Matt 18:21) vetoamalla Jeesuksen sanoihin anteeksiannosta, mutta Luukkaan evankeliumin kohdassa Luuk17:4 sanotaan seuraavasti: ”Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: minä kadun, niin anna hänelle anteeksi”. ” Minä kadun”- sanoilla veli antaa ymmärtää halun parannuksen tekoon. Kuten huomataan Jeesuksen sanoista, anteeksiantamista ei tapahdu ilman parannusta ja anteeksi pyytämistä.
Kuten näemme, parannuksen teko tai halu parannukseen on ehdoton edellytys kun uskova pyytää anteeksi. Sanoisin että se on jopa uskovalle velvollisuus.
Olen siis sitä mieltä, ettei kukaan voi tehdä anteeksipyyntöä sydämestään, ellei ymmärrä omaa tekoaan. Me voimme pyytää anteeksi esim. ympäristön paineen vuoksi tai lain vuoksi: Minun on pakko pyytää anteeksi”.
Olette kenties kuulleet kertomuksen naisesta, joka oli selvinnyt natsien keskitysleiriltä. Nainen oli pitämässä tilaisuutta ja sen aikana nainen näki keskitysleirillä olleen vartijan. Nainen oli päättänyt jo aikaisemmin, ettei koskaan voi antaa vartijalle anteeksi hänen tekojaan, mutta tilaisuuden jälkeen vartija tuli pyytämään anteeksi naiselta pahoja tekojaan ja nainen antoi anteeksi, vaikka oli päättänyt ettei anna anteeksi.
Uskoisin, että nainen pystyi antamaan anteeksi sen vuoksi, että pyyntö oli aito ja tuli sydämestä. Jos vartija olisi tullut ja sanonut ”sorry”, en usko, että nainen olisi pystynyt antamaan anteeksi, koska anteeksipyynnössä ei olisi ollut katumusta.
Kertomuksen nainen toimi juuri niin kuin uskovan pitää toimia. Hänen lihansa kielsi anteeksiantamisen, mutta naisessa asuva Pyhä henki yhtyi vartijan anteeksipyyntöön. Uskovassa asuva Pyhä henki pystyy erottamaan aidon anteeksipyynnön ja vastaa siihen anteeksiannolla. Pyhä henki odottaa jopa vuosia ja on aina valmis antamaan anteeksi jos sitä pyydetään.
Vaikka toinen ihminen ei koskaan pyytäisi anteeksi on anteeksiantajalla velvollisuus käsitellä asia ettei katkeroituisi ja laittaa asia sydämessä sivuun odottamaan anteeksipyyntöä. Anteeksiantaja ei milloinkaan saa vaatia anteeksipyyntöä, vaan hänen tulee odottaa. Hän ei myöskään saa laittaa anteeksipyyntöä ystävyyden ehdoksi, mutta rikkomusta ei saa siunata. Ystävyys säilyy, mutta rikkomus uinuu odottamassa anteeksi pyytäjän nöyrtymistä Jumalan edessä. Kun nöyrtyminen on Jumalan mielen mukainen, on anteeksiantajan helppo antaa pyytäjälle anteeksi ilman ehtoja.