Herman kirjoitti:Olen sitä mieltä, että anteeksi antaminen ja pyytäminen on molemmat tärkeitä. Mutta mielestäni tärkeintä on pitää huoli omasta tilastaan, eikä niin paljoa keskittyä toisten tilaan. Ajattele jos toinen ihminen ei koskaan tule pyytämään sinulta anteeksi. Jäät katkeraksi loppuelämäksi, jos et Jumalan edessä anna hänelle anteeksi siitä huolimatta, että hän ei sitä tule sinulta pyytämään. Siksi meidän tulee antaa toisille anteeksi JUMALAN EDESSÄ kaikki, vaikka he eivät meiltä sitä pyydäkään. Kyse ei ennenkaikkea ole ihmisten väleistä, vaan meidän ja Jumalan väleistä.
Mutta toisen osapuolen näkökulmasta, on myös äärimmäisen tärkeää pyytää anteeksi. Sillä jos ei sitä tee, saattaa toisen katkeruuden kiusaukseen. Ja tässäkin on ennenkaikkea kyse Jumala-suhteesta, ei ihmisten väleistä. Jumala mielistyy, ja voisi jopa sanoa että vaatii anteeksipyytämistä, jos olemme rikkoneet toista vastaan.
En kyllä tiedä miksi käännät tämän näin, sinulla on siihen syysi sitä en tiedä
lue mitä kirjoitin heti ensimmäiseen viestiini.
Kirjoitin näin: "Vaikka toinen ihminen ei koskaan pyytäisi anteeksi on anteeksiantajalla velvollisuus käsitellä asia ettei katkeroituisi ja laittaa asia sydämessä sivuun odottamaan anteeksipyyntöä"
Eli ihminen totta kai käsittelee asian, niin ettei se jää vaimaamaan eli tavallaan tekee anteeksiannon sitä kautta, mutta hän ei voi tehdä sitä suullisesti ennen kuin toinen on pyytänyt anteeksi.
Anteeksiantaja jää siis odottamaan, jos vaikka anteeksipyytäjä tekisi parannuksen ja pyytäisi anteeksi.
ASIAN PONTTI ON USKOVA EI KOSKAAN SAA MENNÄ JUMALAN SELÄN TAAKSE JOS ON TEHNYT SYNTIÄ TOISTA IHMISTÄ KOHTAA. SE ON HALPAMAISTA JA VÄÄRIN.
On täysin absuridia ajatus että Jumala antaa minulle anteeksi kun olen rikkonut toista vastaan enkä pyydä anteeksi - aivan pöljä ajatus.
Sitten kirjoitit
" tässäkin on ennenkaikkea kyse Jumala-suhteesta, ei ihmisten väleistä. Jumala mielistyy, ja voisi jopa sanoa että vaatii anteeksipyytämistä, jos olemme rikkoneet toista vastaan"
Kyllä tässä on juuri ihmisten välisistä asioista kyse, sitä ei saa koskaan unhtoaa -
matt
5:23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.