Kirjoittaja PetriFB » 08. Elo 2013 10:26
Kasteen merkityksestä:
Room 16:25, 26: Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta,
mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi,
Raamattu opettaa, että evankeliumi on julistettu uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi. Uskon kuuliaisuuteen kuuluu tietenkin myös vesikasteelle meno uskoontulon jälkeen.
Apt 2:41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
Kun he olivat tulleet uskoon, niin he ottivat kasteen uskon kuuliaisuuden seurauksena. Kaikki mitä uskova tekee mistä Jumalan sana opettaa on vanhurskautta ja uskon kuuliaisuutta kun se tehdään Pyhän Hengen voimassa. Uskovien kaste on kuin onkin uskon kuuliaisuuden teko, joka ei nouse lihasta vaan Jumalan armosta sekä Jumalan sanan opetuksesta.
Ensin julistettiin evankeliumia ja kun he Jumalan armosta uskoivat evankeliumin niin heistä tuli uskovia. Uskoontulon jälkeen he ottivat uskovina vesikasteen, kuten Raamattu opettaa. Näin he uskovina toimivat uskon kuuliaisuuden mukaan kun he ottivat vesikasteen. Vesikaste on Raamatun mukaan uskon kuuliaisuutta, koska se otetaan uskoontulon jälkeen, kuten Raamattu sen selkeästi opettaa.
1 Piet 1:2 ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha.
Uskova on valittu Jumalan armosta kuuliaisuuteen ja kasvamaan kuuliaisuudessa armon ja rauhan kautta, johon kuuluu myös Raamatullisen vesikasteen ottaminen.
Bysantin teksti 1 Piet 3:21 ο αντιτυπον νυν και ημας σωζει βαπτισμα ου σαρκος αποθεσις ρυπου αλλα συνειδησεως αγαθης επερωτημα εις θεον δι αναστασεως ιησου χριστου
Alkutekstin mukainen jae 21: Tämän vertauskuvan mukaan me myös nyt pelastumme, kaste ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
Alkuperäisissä UT:n kreikankielisissä alkuteksteissä ei ollut pilkkuja ja pisteitä, mutta siitä huolimatta kreikankieltä äidinkielenään sekä kieltä ymmärtävät ihmiset ymmärsivät mitä tekstissä oli ja mitkä oli tekstin painotukset, eli missä lause loppui ja mikä oli sivulause.
Kirkollinen teologia on lisännyt kreikankielen tekstilaitoksiin 1 Piet 3:21 kohtaan baptisma (kaste) sanan jälkeen pilkun, jonka tarkoituksena oli saada aikaan kirkon teologian mukainen opetus kasteesta pelastavana tekijänä, jota se ei kuitenkaan ole. Kirkon pilkun lisääminen väärään kohtaan johdattaa lukijan uskomaan kasteen pelastukseen. Kirkon teologian mukainen oppi ja väärä jakeen kääntäminen muuttamalla pilkun paikkaa tulee esille mm. 1992 käännöksestä:
1992 1 Piet 3:21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton.
Green's Literal Translation (LIT) kääntää jakeen alkutekstin järjestyksen mukaisesti asettaen pilkun oikeaan paikkaan, jolloin jakeen sanoma pysyy linjassa Raamatullisen pelastuksen kautta yksin uskosta Herraan Jeesukseen ei vesikasteen kautta:
Lit 1 Pe 3:21 ¶ which figure now also saves us, baptism (not a putting away of the filth of the flesh, but the answer of a good conscience toward god through the resurrection of jesus Christ;
Tämän vertauskuvan mukaan me myös nyt pelastumme, kaste ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
Kun pilkun paikka on ennen kastetta ei sen jälkeen, niin silloin jae noudattaa Raamatun opetuksen linjaa pelastuksesta. Jos pilkun paikka olisi kaste sanan jälkeen, niin Raamattu opettaisi että esikuvan mukaisesti kaste pelastaisi. Mutta heti tämän jälkeen jae joutuisi ristiriitaan itsensä kanssa, sillä sen jälkeen tulee sanat ei poista lihan saastaa, eli syntiä, joka tarkoittaa että vesikaste ei poista ja puhdista syntiä. Raamattu ei voi ensin sanoa vesikasteen pelastavan, ja heti sen jälkeen kumoavan sen sanomalla ettei vesikaste poista lihan saastaa, eli syntiä.
Tämän tähden on selvää, että pilkun paikka on ennen kaste sanaa, koska silloin jae on Raamatun sanan pelastusopetuksen mukainen. Kun pilkku on oikeassa paikassa, niin silloin 1 Piet 3:21 opettaa oikein, että uskossa arkin rakentamisen ja uskossa arkkiin astumisen vertauskuvan mukaan uskon kautta pelastutaan, eikä vesikaste poista lihan saastaa, vaan on hyvän omantunnon pyytämistä. Sillä kun uskova menee vesikasteelle uskossa Herraan Jeesukseen Jumalan sanan asetuksen ja tahdon mukaan, niin hän saa hyvän omantunnon Jumalan tahdon noudattamisen tähden.
Pietari sanoi opetuksensa olevan vertauskuva Nooan päivistä, jolloin valmistettiin arkkia. Niinpä tuota 1 Piet 3:18-21:ssa olevaa Raamatun kohtaa ei voi ymmärtää tuntematta sen vertauskuvaa:
Arkin rakentamista edelsi usko ja uskon kautta Nooan astui arkkiin, jonka jälkeen vesi tuli ja hukutti muun maailman, mutta Nooa pelastui uskon kautta ei veden kautta. Usko pelasti Nooan hukkumasta veteen ja vesi erotti Nooan ja muun maailman toisistaan. Mikä erottaa uskovan maailman hengestä?
Pyhä Henki tekee sen erotuksen, joka saa aikaan erottautumisen tästä maailman hengestä.
Pietari opetti myös, ettei vesikaste poista lihan saastaa? Mitenkä sellainen voi pelastaa tai tuoda syntien anteeksiantamuksen, joka ei poista lihan saastaa?
Eli vesikaste ei pelasta eikä tuo syntien anteeksisaamista, koska se ei poista lihan saastaa, vaan on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta ja tuo hyvän omantunnon pyytämisen seurauksena Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, jonka kautta Jumala Pyhän Henkensä kautta erottaa meidät maailman syntisestä hengestä.
Tällä tavoin me pelastumme synnistä, mutta niin kuin Nooakin pelastui hukkumiskuolemalta (kadotus) uskon kautta, niin mekin pelastumme kadotukselta pelastuksen vastaanottamalla, jonka jälkeen Pyhä Henki pyhittää ja pelastaa meidät synniltä joka tuhoaa ja turmelee ihmistä.
Eli vesikaste ei sittenkään pelasta, vaan uskoontulossa ihminen vastaanottaa pelastuksen ja ottaa sen jälkeen vesikasteen.
Vesikaste on myös vertauskuvaa Pyhästä Hengestä ja sen toiminnasta, sillä vain Pyhä Henki voi kastaa meidän lihan kuolemaan ei vesi.
Kasteenhauta kuvaa meille sitä, että kun kastaja kastaa kastettavan, upottaen hänet kasteen kautta kuolemaan synnille, niin samoin myös Pyhä Henki kuolettaa lihan tekoja. Kastaja pitää kiinni kastettavaa veden alla, niin kuin Jumalakin pitää meistä kiinni meidän lihamme kuollessa tämän maailman synnille. Ja niin kuin kastaja vetää kasteen haudasta kastettavan ylös, pitäen kiinni kastettavasta, niin samoin Jumalakin pitää kiinni meistä kannatellen meitä uudessa elämässä, jota saamme hänen vanhurskaudessaan ja Henkensä avulla vaeltaa Pyhän Hengen vaikuttaessa vanhurskauden tekoja.
Tämän kaiken mitä kasteenhauta kuvaa, niin sen Jumala tekee Pyhän Hengen ja sanan kautta, sillä vesikaste ei ole lihan saastan poistamista tämän vertauskuvan mukaan!
Raamattu opettaa, jotta usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Sillä se, joka Jumalan luokse tulee täytyy uskoa, että Jumala on. Jumalan luokse tullaan henkilökohtaisen uskon kautta niin Raamattu selvästi opettaa. Ei vauva eikä aikuinen tarvitse kastetta ennen kuin on tullut uskoon.
Lyhyesti kasteen merkityksestä uskon kuuliaisuus, Pyhän Hengen työn vertauskuvallisuus ja hyvän omantunnon pyytämistä tai vastaus, sillä pyytämis sanan alkukielen merkitys eperotema tarkoittaa myös vastausta. Kreikankielisessä VT:ssa (Septuaginta) eperotema sana esiintyy vain kerran, jonka erilaiset kääntävät merkitsemään mm. käsky, vaatia ja tuomio. Eperotema sana on käännös arameankielen sanasta shela, joka takoittaa lain kysymystä, lain päätöstä, kysyä, ja pyytää.
Tätä taustaa vasten ymmärrämme myös, että vesikasteen ottaminen uskoontulon jälkeen on Herran käsky uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, sillä uskon kuuliaisuus tuo hyvän
omantunnon Herran Jeesuksen opetuslapsen sydämeen.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!